Type and press Enter.

Laura Dockrill: Big Bones

Kahden naisen lukupiirn heinäkuun kirjaksi kaipa­simme jotain vähän kevyempää luettavaa, ja valit­simme lopulta Laura Dockrillin young adult ‑kirjal­li­suutta edustavan teoksen Big Bones. Kirja käsit­telee vakavia aiheita kevyesti ja huumorin keinoin – se siis oli tarpeeksi kepeä tarpei­siimme, mutta sellainen, josta löytyy syväl­li­sem­pikin sanoma. Kirjan päähenkilö Bluebelle alias BB alias Big Bones … View Post Laura Dockrill: Big Bones

Pajtim Statovci: Bolla

On huhtikuun alku, ja minä haluan toista miestä niin erehty­mät­tö­mästi ja kirkkaasti, että koko loppu­päivän hän on mukana rukouk­sissani, joissa häpeä­mättä pyydän häntä jumalalta itselleni. Syksyn odotetuin kirja on täällä: Pajtim Statovcin kolmas romaani Bolla. Harvemmin odotan mitään kirjaa niin palavasti, että päivitän jatku­vasti paikal­lisen kirja­kaupan varas­to­ti­lan­netta ja juoksen kauppaan … View Post Pajtim Statovci: Bolla

Kaksi kotimaista sarja­kuvaa tyttöy­destä: Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut ja Aino Louhin Mieli­ku­vi­tus­tyttö

Olen lukenut lyhyen ajan sisällä kaksi kotimaista tyttöyttä käsit­te­levää sarja­kuvaa. Tyttöys ja naiseus ovat lempiai­heitani kirjal­li­suu­dessa ja erityi­sesti sarja­ku­vissa. Sekä Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut että Aino Louhin Mieli­ku­vi­tus­tyttö käsit­te­levät kauniisti, mutta hieman eri näkökul­mista sitä, millaista on olla tyttö ja millaisia kokemuksia naiseksi kasva­miseen voi parhaim­millaan ja pahim­millaan … View Post Kaksi kotimaista sarja­kuvaa tyttöy­destä: Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut ja Aino Louhin Mieli­ku­vi­tus­tyttö

Sally Rooney: Normal People

Sally Rooney on kirjailija, jonka nimi on syytä painaa mieleen viimeistään nyt. Jo kahdella julkais­tulla romaa­nillaan hän on osoit­tanut olevansa hyvin taitava oman sukupol­vensa kuvaaja, vaikka samalla niissä on jotain ajasta riippu­ma­tonta. Tai näin voi ainakin kuvata Rooneyn toista romaania Normal People, vaikka esikois­ro­maani Conver­sation With Friends on sekin saanut … View Post Sally Rooney: Normal People

Runosun­nuntai: Yksin ja toisin, Imago, Merkintöjä & Ei talvi­kun­nos­sa­pitoa

Tuukka Pieta­rinen: Yksin ja toisin Tuukka Pieta­risen esikois­teok­sella on ehkä maailman kaunein kansi. Pelkästään se sai minut kiinnos­tumaan myös kirjan sisäl­löstä. Pieta­risen runot kertovat erilai­sista tyhjyyden ja ulkopuo­li­suuden, toiseuden ja ykseyden kokemuk­sista. Kaupun­kiym­pä­ristö heijas­telee ihmisen pienuutta ja merki­tyk­set­tö­myyttä, luonto taas kadottaa ihmisen kokonaan. Taustalla on loputon avaruus. Runoissa on ihanan … View Post Runosun­nuntai: Yksin ja toisin, Imago, Merkintöjä & Ei talvi­kun­nos­sa­pitoa

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Olen lukenut viime aikoina muutaman kiinnos­tavan sarja­kuvan, joten bloggauksia niistä on tulossa tässä tiivihköön tahtiin. Pari päivää sitten kirjoitin Reetta Laitisen toimit­ta­masta sarjakuva-antolo­giasta Sisaret 1918 ja nyt mennään ihan toisen­laiseen maailmaan. Suomen­ruot­sa­laisen kirjai­lijan Hannele Mikaela Taivas­salon kirjoittama ja ruotsalais-kenia­laisen taiteilija Catherine Anyango Grünewaldin kuvittama Scandorama on sarja­ku­va­ro­maani kertoo tulevai­suuden tai … View Post Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Leena Krohn: Kadotus

Minä kun olen aina ollut kohtuul­lisen avoin uusille ideoille toisin kuin Keret­ti­läinen. Hän on varsi­nainen luddiitti ja vastustaa sinnik­käästi uutta tekno­logiaa, ei omista edes älypu­he­linta. Toiset tekevät elämän itselleen ihan tieten tahtoen vaikeaksi, jonkin­laista masokismia kaiketi. Minusta tuommoinen jälki-ihmisyys on lajin­ke­hi­tyksen loogista jatkumoa. Kiitos ja ylistys, että ihminen nyt pystyy … View Post Leena Krohn: Kadotus

Elin Willows: Sisämaa

Paikassa jossa ihmiset katsovat tutki­vasti. Paikassa jossa minut huomataan uudeksi tulok­kaaksi. Joudun selit­tämään ruoka­kau­passa: Kyllä, asun täällä, olen muuttanut tänne. Vastauk­seksi tulee terve­tu­lo­toi­votus, mutta en tunne itseäni hyväk­sy­tyksi. Ymmärrän että siihen vaaditaan enemmän. Ja seuraavan kerran kassalla tietysti jatko­ky­symys: Minkä takia? Elin Willowsin esikois­ro­maani Sisämaa oli odote­tuimpien kevään kirjojen listallani, … View Post Elin Willows: Sisämaa

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Eräs ihminen kysyi minulta kerran, miltä kuolema tuntuu. Pyysin häntä olemaan ajatte­le­matta moista, sillä olimme molemmat hyvin nuoria silloin, kaunii­takin, ja maailma odotti meitä luokseen. Myöhemmin vastasin, että elämän päätty­minen tuntuu aina pahalta, sillä olen nähnyt kuolleen ja kuullut valta­vasti tarinoita kuolleista, mutta nyt en vastaisi enää niin, vaan sanoisin, … View Post Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Pajtim Statovci: Kissani Jugos­lavia

Pajtim Statovcin Kissani Jugos­lavia on kiinnos­tanut minua jo hyvän tovin. Kun se julkaistiin vuonna 2014, en kiinnit­tänyt siihen erityistä huomiota enkä nyt sen luettuani todel­lakaan ymmärrä miksen. Nyt oli korkea aika viimeinkin tutustua Statovciin, sillä Kissani Jugos­lavia on julkaistu tänä vuonna muun muassa Briteissä ja Yhdys­val­loissa nimellä My Cat Yugos­lavia ja se on saanut … View Post Pajtim Statovci: Kissani Jugos­lavia