Type and press Enter.

Aino Vähäpesola: Onnen­kissa

*kirja saatu arvos­te­lu­kap­pa­leena Kosmok­selta Kirjal­lisuus ja hämmen­tävät kirjai­lijat ovat parhaim­millaan kansien välissä: sylikissana, joka raapaisee auki lukijan haavat ja lopulta nuolee ne. Kirja on kissa joka joskus katselee kaapin päältä, hyllystä, lymyää nurkissa tai vain kutsuu luokseen tassullaan kerta toisensa jälkeen. Aino Vähäpe­solan esikoisteos Onnen­kissa kiinnitti huomioni aivan ensin hurmaa­valla … View Post Aino Vähäpesola: Onnen­kissa

Sally Rooney: Keskus­teluja ystävien kesken

Tutus­tu­miseni Sally Rooneyn kirjoihin on tapah­tunut kääntei­sessä järjes­tyk­sessä: luin maalis­kuussa hänen viime vuonna julkaistun toisen romaa­ninsa Normal People ja nyt äskettäin suomeksi julkaistun esikois­ro­maa­ninsa Keskus­teluja ystävien kesken (Conver­sa­tions with Friends, 2017). Eipä järjes­tyk­sellä ole väliä, mutta jos olisin osannut ennustaa, olisin jättänyt niin sanotusti herkul­li­simman viimei­seksi. Keskus­teluja ystävien kesken oli … View Post Sally Rooney: Keskus­teluja ystävien kesken

Sally Rooney: Normal People

Sally Rooney on kirjailija, jonka nimi on syytä painaa mieleen viimeistään nyt. Jo kahdella julkais­tulla romaa­nillaan hän on osoit­tanut olevansa hyvin taitava oman sukupol­vensa kuvaaja, vaikka samalla niissä on jotain ajasta riippu­ma­tonta. Tai näin voi ainakin kuvata Rooneyn toista romaania Normal People, vaikka esikois­ro­maani Conver­sation With Friends on sekin saanut … View Post Sally Rooney: Normal People

Johanna Laitila: Lilium regale

När natten kommerstår jag på trappan och lyssnar,stjärnorna svärma i trädgår­denoch jag står i mörkret.Hör, en stjärna föll med en klang!Gå icke ut i gräset med bara fötter;min trädgård är full av skärvor.Edith Södergran, Dikter (1916) Suoma­laiset rakas­tavat histo­rial­lisia romaaneja. Suosituin aihe lienee sotamme ja sen jälkeinen jälleen­ra­ken­nuksen aikakausi – … View Post Johanna Laitila: Lilium regale

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

“Elettyään Westmins­te­rissä – kuinka monta vuotta siitä nyt tulikaan? yli kaksi­kym­mentä – tuntee liikenteen keskel­läkin, tai herätessään yöllä, Clarissa oli varma siitä, tietyn­laisen hiljai­suuden tai juhlal­li­suuden, kuvaa­mat­toman hengäh­dys­tauon, jännit­tyneen odotuksen (se saattoi johtua myös sydämestä, jonka sanottiin olevan huonossa kunnossa influenssan jälkeen) ennen Big Benin lyöntiä. Siinä! Nyt se kajahti. … View Post Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Eräs ihminen kysyi minulta kerran, miltä kuolema tuntuu. Pyysin häntä olemaan ajatte­le­matta moista, sillä olimme molemmat hyvin nuoria silloin, kaunii­takin, ja maailma odotti meitä luokseen. Myöhemmin vastasin, että elämän päätty­minen tuntuu aina pahalta, sillä olen nähnyt kuolleen ja kuullut valta­vasti tarinoita kuolleista, mutta nyt en vastaisi enää niin, vaan sanoisin, … View Post Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Joyce Carol Oates: Blondi

Apua apua!Apua Elämä lähestyy  Hei, tiedättekö tunteen, kun joku kirja on niin läkäh­dyttävä lukuko­kemus, ettei siitä osaa oikein sanoa mitään? Useim­miten käy niin, että kirja on niin huono tai mitään­sa­no­maton, ettei siitä tee mieli sanoa mitään, mutta joskus taas kirja on niin hyvä ja vaikuttava, ettei sanoja vain tahdo löytyä. … View Post Joyce Carol Oates: Blondi