Type and press Enter.

Aki Ollikainen: Pasto­raali

Aki Ollikaisen Nälkä­vuosi teki ilmes­tyessään minuun lähte­mät­tömän vaiku­tuksen. Nimeäisin sen edelleen, sitä uudelleen lukematta, yhdeksi suosi­kikseni kotimaisten kirjojen joukossa. Ollikaisen toinen romaani Musta satu sekin miellytti, vaikka herätti myös soraääniä, minussa ja muissa. Voi siis kuvitella, että minulla oli varsin positii­viset odotukset Ollikaisen viime vuonna ilmes­ty­neestä romaa­nista Pasto­raali. Pasto­raali romaanin … View Post Aki Ollikainen: Pasto­raali

Johanna Laitila: Lilium regale

När natten kommerstår jag på trappan och lyssnar,stjärnorna svärma i trädgår­denoch jag står i mörkret.Hör, en stjärna föll med en klang!Gå icke ut i gräset med bara fötter;min trädgård är full av skärvor.Edith Södergran, Dikter (1916) Suoma­laiset rakas­tavat histo­rial­lisia romaaneja. Suosituin aihe lienee sotamme ja sen jälkeinen jälleen­ra­ken­nuksen aikakausi – … View Post Johanna Laitila: Lilium regale

Siiri Enoranta: Tuhat­kuo­levan kirous

Välillä on kiva poistua omalta mukavuusa­lu­eeltaan. Kotimainen lasten- ja nuorten fanta­sia­kir­jal­lisuus on minulle ehdot­to­masti vieras alue, ja aiemmin lukemis­ta­nikin tulee näin äkkiseltään mieleen ainoastaan Maria Turtscha­ni­noffin Maresi. Luen vuosittain joitakin lasten- ja nuorten­kirjoja, mutta etenkin kotimaisten osalta voisi aina parantaa. Kiinnostuin Siiri Enorannan Tuhat­kuo­levan kirouk­sesta sen oltua lasten- ja nuorten­kir­jal­li­suuden … View Post Siiri Enoranta: Tuhat­kuo­levan kirous

Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Miten ihminen muuttuu toiseksi, kun hänen jokainen solunsa ja jokainen kudok­sensa on omistau­tunut yhdelle asialle, yhdelle ajatuk­selle, yhdelle ihmiselle, miten nainen muuttuu epänai­seksi, miten nainen muuttuu puunpa­la­seksi, omenan­ka­raksi, uimaki­veksi, joka ensin kelluu veden pinnalla ja alkaa sitten kerätä itseensä vettä, suolaa ja aurinkoa muuttuen aina vain paina­vam­maksi, nihkeäm­mäksi, suolai­sem­maksi, suolai­sem­maksi, … View Post Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Minna Rytisalo: Rouva C.

Pidin paljon Minna Rytisalon esikois­ro­maa­nista Lempi, se suorastaan yllätti kauneu­dellaan ja varmuu­dellaan. Se oli minusta vuoden 2016 parhaimpia kotimaisia romaaneja. Tänä syksynä Rytisalo teki paluun Rouva C.:llä, uudella histo­rial­li­sella romaa­nillaan, joka kertoo (ja tämä on kehu!) ei yhtään sen vaati­mat­to­mammin kuin Minna Canthin elämästä, fiktion kautta kuitenkin. Rouva C. kertoo siitä … View Post Minna Rytisalo: Rouva C.

Tommi Kinnunen: Pintti

Tommi Kinnusen kirjat ovat minulle sellaisia, joihin voin aina luottaa: tiedän joka kerta saavani jotain hyvää ja tuttua. Kinnunen osaa luoda maailmoja, joiden sisään on helppo solahtaa. Tänä syksynä julkaistu Pintti ei häviä edeltä­jilleen tässä ollenkaan. Pintti kertoo lasitehtaan hallit­se­massa pienessä kylässä asuvan Tyynelän perheen kolmesta sisaruk­sesta. He kaikki ovat … View Post Tommi Kinnunen: Pintti

Omaelä­mä­ker­ral­linen sarja­ku­va­ro­maani : Tillie Waldenin Spinning

Tillie Waldenin sarja­ku­va­ro­maaniin Spinning liittyy hauska tarina. Ehdotin sitä jo aika kauan aikaa sitten hankit­ta­vaksi kirjas­tooni, mutta kirjasto torjui pyyntöni. Sarja­kuvien hankin­ta­bud­jetit lienevät aika tiukat. Harmitti, mutta ajattelin ehkä joskus ostavani kirjan omakseni, sillä se kiinnosti minua sen verran paljon. Kesällä kirja palasi mieleeni, kun näin Cats, books & me ‑blogissa siitä arvion, ja … View Post Omaelä­mä­ker­ral­linen sarja­ku­va­ro­maani : Tillie Waldenin Spinning

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Angie Thomasin Viha jonka kylvät oli Kahden naisen lukupii­rimme ensim­mäinen nuorten- tai nuorten aikuisten kirja, miten sen nyt haluaakaan määri­tellä. Minusta se solahtaa hyvin molempiin ikäryhmiin ja sopii myös vanhem­mal­lekin aikui­selle. Pidimme siitä molemmat todella paljon! Viha jonka kylvät kertoo Starr-nimisestä 16-vuoti­aasta teini­ty­töstä, joka on palaa­massa väkival­tai­siksi äityneistä bileistä kotiin … View Post Angie Thomas: Viha jonka kylvät

3 x kesän kevyet : Kirjo­sieppo, Niin kuin me olisimme kauniita & Onnel­liset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Kesän aikana luin kolme kevyttä ja viihteel­listä romaania. Kepeä viihde­kir­jal­lisuus ei ole heiniäni, mutta joskus tekee vain mieli nollata aivot. Olin myös utelias tietämään, millaista viihde­kir­jal­li­suutta juuri nyt julkaistaan, sillä luen sitä niin vähän. Seuraa­vassa lyhyesti tästä kolmi­kosta, jonka sain itselleni kesällä ennakkoon. Kaikki kirjat löytyvät jo kauppojen ja kirjas­tojen … View Post 3 x kesän kevyet : Kirjo­sieppo, Niin kuin me olisimme kauniita & Onnel­liset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Domenico Starnone: Trick

Viime kevään Helsinki Lit ‑festi­vaa­leilla vierailleen Domenico Starnonen esiin­ty­minen tulkkina toimineen kääntä­jänsä Leena Taavit­sainen-Petäjän kanssa teki minuun vaiku­tuksen. Starnone oli niin sympaat­tisen oloinen ja Taavit­sainen-Petäjän tulkkaus ihanan ilmei­kästä ja läsnä­olevaa. Ehkä oman kipinänsä esiin­ty­miseen toi vielä huhut, joiden mukaan Starnone olisi Elena Ferranten (ex-)mies tai jopa Ferrante itse. Niin tai … View Post Domenico Starnone: Trick