Type and press Enter.

Elizabeth Strout: Olive Kitte­ridge

Elizabeth Strou­tista on tullut jo muuta­malla kirjalla yksi lempi­kir­jai­li­joistani. Jokin hänen tyylissään kirjoittaa hyvin tarkka­nä­köi­sesti pikku­kau­punkien ihmisistä viehättää minua suuresti. Strout on ollut nyt myös Suomessa paljon esillä viime vuonna julkaistun romaanin Nimeni on Lucy Barton (My Name is Lucy Barton) ja sen itsenäisen jatko-osan, tänä keväänä julkaistun Kaikki on … View Post Elizabeth Strout: Olive Kitte­ridge

Niina Mero: Englan­ti­lainen romanssi

Kirja­makuni tuntevat tietä­nevät, ettei romant­tinen viihde­kir­jal­lisuus tai chick lit ole genrejä, joita yleensä lukisin ja joista eniten nauttisin. Genreissä ei itsessään ole varsi­nai­sesti mitään vikaa, mutta ne vain ovat liian keveitä ja viihteel­lisiä omaan makuuni. Kiinnostuin kuitenkin Niina Meron esikois­ro­maa­nista Englan­ti­lainen romanssi kuultuani sen haastavan perin­teisen romant­tisen viihde­kirjan kaava­mai­suuden. Lisäksi … View Post Niina Mero: Englan­ti­lainen romanssi

Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving

Eveliina Niemisen esikoisteos Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving on kokoelma pieniä tarinoita, joissa ylisuo­rit­ta­minen ja itsensä loputon kehit­tä­minen tekevät elämästä tarpeet­toman haastavaa. Tarinoiden ihmiset kuvataan usein tarkoi­tuk­sel­lisen jyrkkinä, sellaisina, joiden koko elämä on vain yhtä suorit­ta­mista mitä hulluim­milla tavoilla. Seassa on kuitenkin totuuden siemen: kaiken suorit­ta­mi­sesta … View Post Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving

Kansain­vä­lisen naisten­päivän aarre: Sally Salmisen Katrina

Kuulin Sally Salmisen romaa­nista Katrina ensim­mäisen kerran Ylen Kirjojen Suomi -projektin yhtey­dessä, mutta en silloin kiinnit­tänyt siihen juurikaan huomiota, vaan vasta Juha Hurmeen viime­vuo­tisen uuden käännöksen myötä huomasin kirjan. Se on tainnut olla monen muunkin jakama kokemus. Katrina on julkaistu siis alunperin jo vuonna 1936 ja on erittäin hienoa, että … View Post Kansain­vä­lisen naisten­päivän aarre: Sally Salmisen Katrina

Aki Ollikainen: Pasto­raali

Aki Ollikaisen Nälkä­vuosi teki ilmes­tyessään minuun lähte­mät­tömän vaiku­tuksen. Nimeäisin sen edelleen, sitä uudelleen lukematta, yhdeksi suosi­kikseni kotimaisten kirjojen joukossa. Ollikaisen toinen romaani Musta satu sekin miellytti, vaikka herätti myös soraääniä, minussa ja muissa. Voi siis kuvitella, että minulla oli varsin positii­viset odotukset Ollikaisen viime vuonna ilmes­ty­neestä romaa­nista Pasto­raali. Pasto­raali romaanin … View Post Aki Ollikainen: Pasto­raali

Johanna Laitila: Lilium regale

När natten kommerstår jag på trappan och lyssnar,stjärnorna svärma i trädgår­denoch jag står i mörkret.Hör, en stjärna föll med en klang!Gå icke ut i gräset med bara fötter;min trädgård är full av skärvor.Edith Södergran, Dikter (1916) Suoma­laiset rakas­tavat histo­rial­lisia romaaneja. Suosituin aihe lienee sotamme ja sen jälkeinen jälleen­ra­ken­nuksen aikakausi – … View Post Johanna Laitila: Lilium regale

Siiri Enoranta: Tuhat­kuo­levan kirous

Välillä on kiva poistua omalta mukavuusa­lu­eeltaan. Kotimainen lasten- ja nuorten fanta­sia­kir­jal­lisuus on minulle ehdot­to­masti vieras alue, ja aiemmin lukemis­ta­nikin tulee näin äkkiseltään mieleen ainoastaan Maria Turtscha­ni­noffin Maresi. Luen vuosittain joitakin lasten- ja nuorten­kirjoja, mutta etenkin kotimaisten osalta voisi aina parantaa. Kiinnostuin Siiri Enorannan Tuhat­kuo­levan kirouk­sesta sen oltua lasten- ja nuorten­kir­jal­li­suuden … View Post Siiri Enoranta: Tuhat­kuo­levan kirous

Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Miten ihminen muuttuu toiseksi, kun hänen jokainen solunsa ja jokainen kudok­sensa on omistau­tunut yhdelle asialle, yhdelle ajatuk­selle, yhdelle ihmiselle, miten nainen muuttuu epänai­seksi, miten nainen muuttuu puunpa­la­seksi, omenan­ka­raksi, uimaki­veksi, joka ensin kelluu veden pinnalla ja alkaa sitten kerätä itseensä vettä, suolaa ja aurinkoa muuttuen aina vain paina­vam­maksi, nihkeäm­mäksi, suolai­sem­maksi, suolai­sem­maksi, … View Post Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Minna Rytisalo: Rouva C.

Pidin paljon Minna Rytisalon esikois­ro­maa­nista Lempi, se suorastaan yllätti kauneu­dellaan ja varmuu­dellaan. Se oli minusta vuoden 2016 parhaimpia kotimaisia romaaneja. Tänä syksynä Rytisalo teki paluun Rouva C.:llä, uudella histo­rial­li­sella romaa­nillaan, joka kertoo (ja tämä on kehu!) ei yhtään sen vaati­mat­to­mammin kuin Minna Canthin elämästä, fiktion kautta kuitenkin. Rouva C. kertoo siitä … View Post Minna Rytisalo: Rouva C.

Tommi Kinnunen: Pintti

Tommi Kinnusen kirjat ovat minulle sellaisia, joihin voin aina luottaa: tiedän joka kerta saavani jotain hyvää ja tuttua. Kinnunen osaa luoda maailmoja, joiden sisään on helppo solahtaa. Tänä syksynä julkaistu Pintti ei häviä edeltä­jilleen tässä ollenkaan. Pintti kertoo lasitehtaan hallit­se­massa pienessä kylässä asuvan Tyynelän perheen kolmesta sisaruk­sesta. He kaikki ovat … View Post Tommi Kinnunen: Pintti