Type and press Enter.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Pidin paljon Minna Rytisalon esikois­ro­maa­nista Lempi, se suorastaan yllätti kauneu­dellaan ja varmuu­dellaan. Se oli minusta vuoden 2016 parhaimpia kotimaisia romaaneja. Tänä syksynä Rytisalo teki paluun Rouva C.:llä, uudella histo­rial­li­sella romaa­nillaan, joka kertoo (ja tämä on kehu!) ei yhtään sen vaati­mat­to­mammin kuin Minna Canthin elämästä, fiktion kautta kuitenkin. Rouva C. kertoo siitä … View Post Minna Rytisalo: Rouva C.

Tommi Kinnunen: Pintti

Tommi Kinnusen kirjat ovat minulle sellaisia, joihin voin aina luottaa: tiedän joka kerta saavani jotain hyvää ja tuttua. Kinnunen osaa luoda maailmoja, joiden sisään on helppo solahtaa. Tänä syksynä julkaistu Pintti ei häviä edeltä­jilleen tässä ollenkaan. Pintti kertoo lasitehtaan hallit­se­massa pienessä kylässä asuvan Tyynelän perheen kolmesta sisaruk­sesta. He kaikki ovat … View Post Tommi Kinnunen: Pintti

Omaelä­mä­ker­ral­linen sarja­ku­va­ro­maani : Tillie Waldenin Spinning

Tillie Waldenin sarja­ku­va­ro­maaniin Spinning liittyy hauska tarina. Ehdotin sitä jo aika kauan aikaa sitten hankit­ta­vaksi kirjas­tooni, mutta kirjasto torjui pyyntöni. Sarja­kuvien hankin­ta­bud­jetit lienevät aika tiukat. Harmitti, mutta ajattelin ehkä joskus ostavani kirjan omakseni, sillä se kiinnosti minua sen verran paljon. Kesällä kirja palasi mieleeni, kun näin Cats, books & me -blogissa siitä arvion, ja … View Post Omaelä­mä­ker­ral­linen sarja­ku­va­ro­maani : Tillie Waldenin Spinning

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Angie Thomasin Viha jonka kylvät oli Kahden naisen lukupii­rimme ensim­mäinen nuorten- tai nuorten aikuisten kirja, miten sen nyt haluaakaan määri­tellä. Minusta se solahtaa hyvin molempiin ikäryhmiin ja sopii myös vanhem­mal­lekin aikui­selle. Pidimme siitä molemmat todella paljon! Viha jonka kylvät kertoo Starr-nimisestä 16-vuoti­aasta teini­ty­töstä, joka on palaa­massa väkival­tai­siksi äityneistä bileistä kotiin … View Post Angie Thomas: Viha jonka kylvät

3 x kesän kevyet : Kirjo­sieppo, Niin kuin me olisimme kauniita & Onnel­liset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Kesän aikana luin kolme kevyttä ja viihteel­listä romaania. Kepeä viihde­kir­jal­lisuus ei ole heiniäni, mutta joskus tekee vain mieli nollata aivot. Olin myös utelias tietämään, millaista viihde­kir­jal­li­suutta juuri nyt julkaistaan, sillä luen sitä niin vähän. Seuraa­vassa lyhyesti tästä kolmi­kosta, jonka sain itselleni kesällä ennakkoon. Kaikki kirjat löytyvät jo kauppojen ja kirjas­tojen … View Post 3 x kesän kevyet : Kirjo­sieppo, Niin kuin me olisimme kauniita & Onnel­liset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Domenico Starnone: Trick

Viime kevään Helsinki Lit -festi­vaa­leilla vierailleen Domenico Starnonen esiin­ty­minen tulkkina toimineen kääntä­jänsä Leena Taavit­sainen-Petäjän kanssa teki minuun vaiku­tuksen. Starnone oli niin sympaat­tisen oloinen ja Taavit­sainen-Petäjän tulkkaus ihanan ilmei­kästä ja läsnä­olevaa. Ehkä oman kipinänsä esiin­ty­miseen toi vielä huhut, joiden mukaan Starnone olisi Elena Ferranten (ex-)mies tai jopa Ferrante itse. Niin tai … View Post Domenico Starnone: Trick

Jenny Offill: Syvien pohdin­tojen jaosto

Muistot ovat mikros­koop­pisen pieniä: pikku­ruisia hiukkasia, jotka kerään­tyvät parviksi ja erkanevat. Edison kutsui niitä pikkuih­mi­siksi. Entitee­teiksi. Hänellä oli teoria siitä mistä ne tulevat, ja tuo teoria oli ulkoa­varuus. Jenny Offillin Syvien pohdin­tojen jaosto on romaani, johon ihastuin oikeastaan heti ensim­mäi­siltä sivuilta lähtien. Joistakin kirjoista tietää jo heti alussa, että luvassa … View Post Jenny Offill: Syvien pohdin­tojen jaosto

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanis­lauksen kolme­toista sinfoniaa

Musii­kissa ei ollut samalla tavalla järkeä kuin perho­sissa, ei mitään erityistä mieltä tai syytä sen olemas­sao­lolle, sinä ei ollut mitään totta tai täsmäl­listä. Sitä ei voinut ymmärtää, koska sitä ei ollut tehty ymmär­ret­tä­väksi. Perho­silla oli sentään oma järjes­tyk­sensä, joka oli aina lopulta löydet­tä­vissä. Joskus kirjat eivät jätä sen suurempaa muisti­jälkeä, … View Post Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanis­lauksen kolme­toista sinfoniaa

2 x säero­maani: Sarah Crossanin Yksi & The Weight of Water

Luen hyvin vähän lasten-, nuorten- tai nuorten aikuisten kirjoja. Ja sitten kun luen, yllätyn melkein aina todella positii­vi­sesti. Yllät­ty­minen ei varmaankaan johdu yksinomaan siitä, että olen vain onnis­tunut valit­semaan hyvän kirjan, vaan myös virkis­tä­västä vaihte­lusta. En siis aio ryhtyä lukemaan pelkkiä lasten-, nuorten ja nuorten aikuisten kirjoja, jotta ne jatkos­sakin … View Post 2 x säero­maani: Sarah Crossanin Yksi & The Weight of Water

Maggie Nelson: Argonautit

Se, mitä ei voi ilmaista, voi sisältyä – ilmai­se­mat­tomana! – ilmaistuun, mutta mitä vanhem­maksi tulen, sitä pelot­ta­vam­malta tuntuu tämä tyhjyys, tämä kauno­pu­heisuus niistä, joita rakastan eniten. (Cordelia.) Maggie Nelsonin erittäin kehuttu Argonautit on saatu vastikään myös suomeksi, huippua! Tiesin ennakolta lähinnä, että se kertoo Nelsonin ja hänen muunsu­ku­puo­lisen aviopuo­li­sonsa välisestä … View Post Maggie Nelson: Argonautit