Type and press Enter.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja 2 – Tanssia ruusuilla ja muita kerto­muksia

Viimeksi sinä saavuit muutama päivä lumimyrskyn jälkeen. Maa oli yhä lumen ja jään peitossa, mutta kaikeksi onneksi sattui olemaan lämmintä. Oravat ja harakat tirskuivat ja peipot ja varpuset lauloivat puiden paljailla oksilla. Minä avasin kaikki ovet ja ikkuna­verhot. Join teetä keittiön pöydän ääressä ja tunsin selässäni auringon lämmön. Ampiaiset tulivat … View Post Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja 2 – Tanssia ruusuilla ja muita kerto­muksia

Banana Yoshimoto: Kitchen

Olen tänä vuonna halunnut lukea vähemmän uutuus­pai­not­tei­sesti, mutta vielä on tekemistä: selkeästi yli puolet ellei melkein kolme neljästä lukemastani kirjasta on julkaistu muutaman viime vuoden sisällä. Tällä hetkellä minua kiinnostaa etenkin 1970- ja 1980-lukujen kirjal­lisuus, ei mistään sen erityi­sem­mästä syystä kuin etten ole hirveästi lukenut juuri tuon ajan kirjal­li­suutta. Taannoin … View Post Banana Yoshimoto: Kitchen

Elizabeth Strout: Olive Kitte­ridge

Elizabeth Strou­tista on tullut jo muuta­malla kirjalla yksi lempi­kir­jai­li­joistani. Jokin hänen tyylissään kirjoittaa hyvin tarkka­nä­köi­sesti pikku­kau­punkien ihmisistä viehättää minua suuresti. Strout on ollut nyt myös Suomessa paljon esillä viime vuonna julkaistun romaanin Nimeni on Lucy Barton (My Name is Lucy Barton) ja sen itsenäisen jatko-osan, tänä keväänä julkaistun Kaikki on … View Post Elizabeth Strout: Olive Kitte­ridge

Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving

Eveliina Niemisen esikoisteos Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving on kokoelma pieniä tarinoita, joissa ylisuo­rit­ta­minen ja itsensä loputon kehit­tä­minen tekevät elämästä tarpeet­toman haastavaa. Tarinoiden ihmiset kuvataan usein tarkoi­tuk­sel­lisen jyrkkinä, sellaisina, joiden koko elämä on vain yhtä suorit­ta­mista mitä hulluim­milla tavoilla. Seassa on kuitenkin totuuden siemen: kaiken suorit­ta­mi­sesta … View Post Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving

Leena Krohn: Matemaat­tisia olioita tai jaettuja unia

Mutta ei se kuitenkaan riittänyt. Riika ei ollut kadot­tanut näkyvistään öistä peili­salia, jonka hänen luokka­to­ve­rinsa oli näyttänyt hänelle, kun hän oli ollut lapsi. Se huone oli vain “näyttää”-huone, yhden aistin huone, sillä muille kuin näköais­tille se oli täysin illusio­nis­tinen. Mutta missä määrin “oikea” huone, jonka se heijasti, oli todel­li­sempi? Sillä … View Post Leena Krohn: Matemaat­tisia olioita tai jaettuja unia

Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurri­kaaneja

Siihen nähden kuinka paljon rakastan novelleja olen lukenut niitä tänä vuonna vasta todella vähän. Miksi, en tiedä. Ei se ainakaan siitä ole kiinni, että ne ehtimäni kokoelmat olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Lukemani kaksi (järkyt­tävää, vain kaksi!) novel­li­ko­koelmaa ovat Elizabeth Stroutin Anything is Possible ja Jenny Zhangin Sour Heart. Samaan loiste­li­aaseen … View Post Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurri­kaaneja

2 x Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit ja Tyhjien sielujen saari

Hanna Haurun novel­li­ko­koel­massa Liian pienet sandaalit tarkas­tellaan naisen kehol­lisia ulottu­vuuksia. Tarinoissa on kaiken­laisia kuvitel­ta­vissa olevia naisruu­miita: tikku­laihoja ja äärim­mäisen lihavia, karvaisia, isoja jalkoja, hörökorvia, isoja ja pieniä rintoja, nuoria ja vanhoja. Usein novellien naiset häpeävät ja peitte­levät ominai­suuk­siaan, mutta toisinaan niistä ollaan jopa ylpeitä. Ruumiil­lisuus on tarkoi­tuk­sella päälle­käyvää, se peittää henki­löiden muut ominai­suudet … View Post 2 x Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit ja Tyhjien sielujen saari

Maria Jotuni: Kun on tunteet

Heikkoutta sinun alituinen kärsi­misesi ja rakkautesi. Vihaan sitä, se painaa, se on liian lähellä minua, sinussa. Eikö vihani tunnu suonissasi, eikö kiehu se laina­ve­ressäsi, sinä kurja, kärsivä vaivainen? Kuris­tanko sinut, noin, kun sen helposti voisin? Mihin pääsisit? Ahaa! Suupielesi vääntyvät, aina ne ovat itkun­he­rah­duk­sessa kuin minkä avuttoman lapsen. Painaako elämä … View Post Maria Jotuni: Kun on tunteet