Type and press Enter.

Kaksi taitei­li­jae­lä­mä­kertaa: Ellen Thesleff ja Meri Genetz

Olen viime viikkoina lukenut elämä­kerrat kahdesta kiehto­vasta suoma­lai­sesta taitei­li­ja­nai­sesta, Ellen Theslef­fistä ja Meri Genetzistä. Molemmat naiset elivät samoihin aikoihin, mutta heidän taitee­seensa vaikut­tivat hieman eri suuntaukset. Olen nyt super­kiin­nos­tunut (kuva)taiteesta ja taide­his­to­riasta, ja huomaan melkein aina kirjas­tossa ollessani vaeltavani kohti taide­kir­jojen hyllyä. En ole opiskellut taide­his­toriaa yhtä kurssia lukuu­not­ta­matta (yleistä … View Post Kaksi taitei­li­jae­lä­mä­kertaa: Ellen Thesleff ja Meri Genetz

Kaksi kotimaista sarja­kuvaa tyttöy­destä: Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut ja Aino Louhin Mieli­ku­vi­tus­tyttö

Olen lukenut lyhyen ajan sisällä kaksi kotimaista tyttöyttä käsit­te­levää sarja­kuvaa. Tyttöys ja naiseus ovat lempiai­heitani kirjal­li­suu­dessa ja erityi­sesti sarja­ku­vissa. Sekä Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut että Aino Louhin Mieli­ku­vi­tus­tyttö käsit­te­levät kauniisti, mutta hieman eri näkökul­mista sitä, millaista on olla tyttö ja millaisia kokemuksia naiseksi kasva­miseen voi parhaim­millaan ja pahim­millaan … View Post Kaksi kotimaista sarja­kuvaa tyttöy­destä: Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut ja Aino Louhin Mieli­ku­vi­tus­tyttö

Johanna Laitila: Lilium regale

När natten kommerstår jag på trappan och lyssnar,stjärnorna svärma i trädgår­denoch jag står i mörkret.Hör, en stjärna föll med en klang!Gå icke ut i gräset med bara fötter;min trädgård är full av skärvor.Edith Södergran, Dikter (1916) Suoma­laiset rakas­tavat histo­rial­lisia romaaneja. Suosituin aihe lienee sotamme ja sen jälkeinen jälleen­ra­ken­nuksen aikakausi – … View Post Johanna Laitila: Lilium regale

Seksi­työ­läi­syyden historiaa Helsin­gissä ja Turussa

Viime vuoden puolella ja tämän vuoden alussa luin kaksi kotimaista tieto­kirjaa, jotka molemmat käsit­te­levät seksi­työ­läi­syyden historiaa Suomessa. Aihe on kiinnostava ja toistai­seksi melko vähän tutkittu. Muistan lukeneeni sukupuo­len­tut­ki­musta opiskel­lessani jollekin kurssille Anna Kontulan väitös­kirjan Punainen eksodus. Tutkimus seksi­työstä Suomessa, joka käsit­telee aihetta nykyhet­kestä käsin (ja on muuten todella hyvä ja … View Post Seksi­työ­läi­syyden historiaa Helsin­gissä ja Turussa

Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Miten ihminen muuttuu toiseksi, kun hänen jokainen solunsa ja jokainen kudok­sensa on omistau­tunut yhdelle asialle, yhdelle ajatuk­selle, yhdelle ihmiselle, miten nainen muuttuu epänai­seksi, miten nainen muuttuu puunpa­la­seksi, omenan­ka­raksi, uimaki­veksi, joka ensin kelluu veden pinnalla ja alkaa sitten kerätä itseensä vettä, suolaa ja aurinkoa muuttuen aina vain paina­vam­maksi, nihkeäm­mäksi, suolai­sem­maksi, suolai­sem­maksi, … View Post Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Olen viettänyt koko syksyn ajatte­le­malla naisia yhdessä Mia Kankimäen kanssa. Ensin ajattelin hänen kanssaan tuhat vuotta sitten elänyttä japani­laista hovinaista ja kirjai­lijaa Sei Shōna­gonia ja nyt viimeksi tutki­mus­mat­kai­li­joita ja taitei­li­joita historian varrelta. He ovat kaikki yönaisia: naisia, joita ajatellaan erityi­sesti öisin, kun ei saada unta. Inspi­roivia naisia, jotka ovat olleet … View Post Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Minna Rytisalo: Rouva C.

Pidin paljon Minna Rytisalon esikois­ro­maa­nista Lempi, se suorastaan yllätti kauneu­dellaan ja varmuu­dellaan. Se oli minusta vuoden 2016 parhaimpia kotimaisia romaaneja. Tänä syksynä Rytisalo teki paluun Rouva C.:llä, uudella histo­rial­li­sella romaa­nillaan, joka kertoo (ja tämä on kehu!) ei yhtään sen vaati­mat­to­mammin kuin Minna Canthin elämästä, fiktion kautta kuitenkin. Rouva C. kertoo siitä … View Post Minna Rytisalo: Rouva C.

Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sanka­ri­ta­ri­noita tytöille (ja kaikille muille) – Kerto­muksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan

Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinal­li­sille tytöille (Good Night Stories for Rebel Girls) aloitti rohkeista tytöistä kertovien kirjojen trendin ja nyt se on rantau­tunut myös Suomeen. Tänä syksynä on julkaistu vähintään kolme Favillin ja Cavallon teoksen kaltaista kirjaa, joissa esitellään joukoittain itsenäisiä ja rohkeita suoma­lais­naisia. Halusin lukea niistä ainakin jonkin, mutta en oikein … View Post Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sanka­ri­ta­ri­noita tytöille (ja kaikille muille) – Kerto­muksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan

Svetlana Aleksi­jevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja

“– Usein hauta­simme kaatuneet metsään, puiden alle… Näiden tammien alle. Näiden koivujen… En vieläkään voi mennä metsään. Etenkään sellaiseen, jossa kasvaa vanhoja tammia tai koivuja… Sellai­sissa paikoissa en pysty olemaan…”Olga Vasil­jevna Korž, ratsu­vä­kies­kadroonan lääkin­tä­aliup­seeri Jos mietitään vaikut­ta­vimpia kirjoja, jotka olen tähän mennessä elämääni lukenut, Svetlana Aleksi­je­vitšin Sodalla ei ole naisen … View Post Svetlana Aleksi­jevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja

2 x Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit ja Tyhjien sielujen saari

Hanna Haurun novel­li­ko­koel­massa Liian pienet sandaalit tarkas­tellaan naisen kehol­lisia ulottu­vuuksia. Tarinoissa on kaiken­laisia kuvitel­ta­vissa olevia naisruu­miita: tikku­laihoja ja äärim­mäisen lihavia, karvaisia, isoja jalkoja, hörökorvia, isoja ja pieniä rintoja, nuoria ja vanhoja. Usein novellien naiset häpeävät ja peitte­levät ominai­suuk­siaan, mutta toisinaan niistä ollaan jopa ylpeitä. Ruumiil­lisuus on tarkoi­tuk­sella päälle­käyvää, se peittää henki­löiden muut ominai­suudet … View Post 2 x Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit ja Tyhjien sielujen saari