Type and press Enter.

Kaksi taitei­li­jae­lä­mä­kertaa: Ellen Thesleff ja Meri Genetz

Olen viime viikkoina lukenut elämä­kerrat kahdesta kiehto­vasta suoma­lai­sesta taitei­li­ja­nai­sesta, Ellen Theslef­fistä ja Meri Genetzistä. Molemmat naiset elivät samoihin aikoihin, mutta heidän taitee­seensa vaikut­tivat hieman eri suuntaukset. Olen nyt super­kiin­nos­tunut (kuva)taiteesta ja taide­his­to­riasta, ja huomaan melkein aina kirjas­tossa ollessani vaeltavani kohti taide­kir­jojen hyllyä. En ole opiskellut taide­his­toriaa yhtä kurssia lukuu­not­ta­matta (yleistä … View Post Kaksi taitei­li­jae­lä­mä­kertaa: Ellen Thesleff ja Meri Genetz

Nawal El Saadawi: Nainen nolla­pis­teessä

Kaikki naiset ovat petku­tuksen uhreja. Miehet petkut­tivat naisia ja rankai­sevat heitä sitten siitä, että he ovat antaneet petkuttaa itseään; miehet pakot­tavat naiset maan tasalle ja rankai­sevat heitä siitä, että he ovat vajonneet niin alas; miehet sitovat naiset avioliittoon ja kurit­tavat heitä sitten toisar­voi­silla tehtä­villä, loukkauk­silla tai nyrki­nis­kuilla. Nyt tajusin, että … View Post Nawal El Saadawi: Nainen nolla­pis­teessä

Katja Kettu: Rose on poissa

Tuuli ujelsi särky­neissä ikkunoissa ja lehdet­tömien oksien varjot keija­sivat levot­tomina mustissa raunioissa. Minut valtasi orpouden tunne suuressa maail­man­kaik­keu­dessa. Silitin piikkisian poikaa sylissäni ja kohotin katseeni tornin takana syttyviin haaleisiin iltatähtiin. Siellä jossakin avaruus­suk­kulat ja astro­nautit katse­livat tätä sinistä palloamme, ja mitä tuntien? Pelkoa avaruus­puvun ulkopuo­lella ympäröi­västä ääret­tö­myy­destä, loput­to­muuteen jatku­vasta yksinäi­syy­destä. … View Post Katja Kettu: Rose on poissa

Kansain­vä­lisen naisten­päivän aarre: Sally Salmisen Katrina

Kuulin Sally Salmisen romaa­nista Katrina ensim­mäisen kerran Ylen Kirjojen Suomi ‑projektin yhtey­dessä, mutta en silloin kiinnit­tänyt siihen juurikaan huomiota, vaan vasta Juha Hurmeen viime­vuo­tisen uuden käännöksen myötä huomasin kirjan. Se on tainnut olla monen muunkin jakama kokemus. Katrina on julkaistu siis alunperin jo vuonna 1936 ja on erittäin hienoa, että … View Post Kansain­vä­lisen naisten­päivän aarre: Sally Salmisen Katrina

Johanna Laitila: Lilium regale

När natten kommerstår jag på trappan och lyssnar,stjärnorna svärma i trädgår­denoch jag står i mörkret.Hör, en stjärna föll med en klang!Gå icke ut i gräset med bara fötter;min trädgård är full av skärvor.Edith Södergran, Dikter (1916) Suoma­laiset rakas­tavat histo­rial­lisia romaaneja. Suosituin aihe lienee sotamme ja sen jälkeinen jälleen­ra­ken­nuksen aikakausi – … View Post Johanna Laitila: Lilium regale

Seksi­työ­läi­syyden historiaa Helsin­gissä ja Turussa

Viime vuoden puolella ja tämän vuoden alussa luin kaksi kotimaista tieto­kirjaa, jotka molemmat käsit­te­levät seksi­työ­läi­syyden historiaa Suomessa. Aihe on kiinnostava ja toistai­seksi melko vähän tutkittu. Muistan lukeneeni sukupuo­len­tut­ki­musta opiskel­lessani jollekin kurssille Anna Kontulan väitös­kirjan Punainen eksodus. Tutkimus seksi­työstä Suomessa, joka käsit­telee aihetta nykyhet­kestä käsin (ja on muuten todella hyvä ja … View Post Seksi­työ­läi­syyden historiaa Helsin­gissä ja Turussa

Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Miten ihminen muuttuu toiseksi, kun hänen jokainen solunsa ja jokainen kudok­sensa on omistau­tunut yhdelle asialle, yhdelle ajatuk­selle, yhdelle ihmiselle, miten nainen muuttuu epänai­seksi, miten nainen muuttuu puunpa­la­seksi, omenan­ka­raksi, uimaki­veksi, joka ensin kelluu veden pinnalla ja alkaa sitten kerätä itseensä vettä, suolaa ja aurinkoa muuttuen aina vain paina­vam­maksi, nihkeäm­mäksi, suolai­sem­maksi, suolai­sem­maksi, … View Post Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Olen viettänyt koko syksyn ajatte­le­malla naisia yhdessä Mia Kankimäen kanssa. Ensin ajattelin hänen kanssaan tuhat vuotta sitten elänyttä japani­laista hovinaista ja kirjai­lijaa Sei Shōna­gonia ja nyt viimeksi tutki­mus­mat­kai­li­joita ja taitei­li­joita historian varrelta. He ovat kaikki yönaisia: naisia, joita ajatellaan erityi­sesti öisin, kun ei saada unta. Inspi­roivia naisia, jotka ovat olleet … View Post Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Minna Rytisalo: Rouva C.

Pidin paljon Minna Rytisalon esikois­ro­maa­nista Lempi, se suorastaan yllätti kauneu­dellaan ja varmuu­dellaan. Se oli minusta vuoden 2016 parhaimpia kotimaisia romaaneja. Tänä syksynä Rytisalo teki paluun Rouva C.:llä, uudella histo­rial­li­sella romaa­nillaan, joka kertoo (ja tämä on kehu!) ei yhtään sen vaati­mat­to­mammin kuin Minna Canthin elämästä, fiktion kautta kuitenkin. Rouva C. kertoo siitä … View Post Minna Rytisalo: Rouva C.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Yksin­ker­tais­tettuna mono no aware tarkoittaa maailman kauneuden ja sen katoa­vuuden aiheut­tamaa liikut­ta­vuuden tunnetta, asioiden määrit­te­le­mä­töntä mutta pakah­dut­tavaa surul­li­suutta. –– Aware on se sama selit­tä­mätön tunne, jonka valtaan joutuu katsoessaan kesäyössä tyynen järven taa laskevaa aurinkoa tai kuullessaan musta­rastaan laulun huhti­kui­sessa illassa: siihen liittyy totaa­lista kauneutta, annos kaihoa, aavistus epätoivoa, tunne … View Post Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin