Type and press Enter.

Sally Rooney: Normal People

Sally Rooney on kirjailija, jonka nimi on syytä painaa mieleen viimeistään nyt. Jo kahdella julkais­tulla romaa­nillaan hän on osoit­tanut olevansa hyvin taitava oman sukupol­vensa kuvaaja, vaikka samalla niissä on jotain ajasta riippu­ma­tonta. Tai näin voi ainakin kuvata Rooneyn toista romaania Normal People, vaikka esikois­ro­maani Conver­sation With Friends on sekin saanut … View Post Sally Rooney: Normal People

2 x säero­maani: Sarah Crossanin Yksi & The Weight of Water

Luen hyvin vähän lasten-, nuorten- tai nuorten aikuisten kirjoja. Ja sitten kun luen, yllätyn melkein aina todella positii­vi­sesti. Yllät­ty­minen ei varmaankaan johdu yksinomaan siitä, että olen vain onnis­tunut valit­semaan hyvän kirjan, vaan myös virkis­tä­västä vaihte­lusta. En siis aio ryhtyä lukemaan pelkkiä lasten-, nuorten ja nuorten aikuisten kirjoja, jotta ne jatkos­sakin … View Post 2 x säero­maani: Sarah Crossanin Yksi & The Weight of Water

Enni Vanha­tapio: Absentia

Kaisa ei sano mitään, ei ehkä edes kuule. Se riisuu oikeasta nimet­tö­mästä prons­sisen käärme­sor­muksen, pujottaa sen lyhyeen ketjuun kaulansa ympärille. Se saa lukon itse kiinni niskan takana. Kun Kaisa kääntää päätään ja katsoo minua, aurinko on sen silmissä, kuultaa kelta­rus­keiden iiristen läpi ja hohtaa. Kaisa hymyilee. Hyvää juhan­nusta, se sanoo … View Post Enni Vanha­tapio: Absentia

Elin Willows: Sisämaa

Paikassa jossa ihmiset katsovat tutki­vasti. Paikassa jossa minut huomataan uudeksi tulok­kaaksi. Joudun selit­tämään ruoka­kau­passa: Kyllä, asun täällä, olen muuttanut tänne. Vastauk­seksi tulee terve­tu­lo­toi­votus, mutta en tunne itseäni hyväk­sy­tyksi. Ymmärrän että siihen vaaditaan enemmän. Ja seuraavan kerran kassalla tietysti jatko­ky­symys: Minkä takia? Elin Willowsin esikois­ro­maani Sisämaa oli odote­tuimpien kevään kirjojen listallani, … View Post Elin Willows: Sisämaa

Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Edes nyt en reagoinut hallit­se­mat­to­masti. Niin kuin aina elämäni vaikeina aikoina, etenin varovasti. Ainoa näkyvä merkki sisäi­sestä hädästäni oli tietty epäjär­jes­tyksen lisään­ty­minen ja käsieni heikkous. Mitä suurem­maksi ahdistus kasvoi, sitä huonommin sain sormeni kiertymään esineiden ympärille. Napoli-sarjan jättämään Elena Ferrante -ikävään ei auta mikään muu kuin Elena Ferrante. Hänen tuotan­tonsa … View Post Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Maiju Vouti­lainen: Itke minulle taivas

“tähti­sumuna minä synnyin, avasin häkel­ty­neenä silmäni ja itkin. minä olin ihme ja ihmeel­linen, ihmeissäni lumesta ja radion nappu­loista. kiljuin kun olisi pitänyt olla hiljaa ja hymyilin silmille, joita en enää koskaan kohtaisi.”   Youtu­besta tutun vloggaajan Maiju “Mansikkka” Vouti­laisen esikois­ru­noteos Itke minulle taivas meinasi valikoitua Kahden naisen lukupii­rimme joulukuun kirjaksi. … View Post Maiju Vouti­lainen: Itke minulle taivas

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

“Elettyään Westmins­te­rissä – kuinka monta vuotta siitä nyt tulikaan? yli kaksi­kym­mentä – tuntee liikenteen keskel­läkin, tai herätessään yöllä, Clarissa oli varma siitä, tietyn­laisen hiljai­suuden tai juhlal­li­suuden, kuvaa­mat­toman hengäh­dys­tauon, jännit­tyneen odotuksen (se saattoi johtua myös sydämestä, jonka sanottiin olevan huonossa kunnossa influenssan jälkeen) ennen Big Benin lyöntiä. Siinä! Nyt se kajahti. … View Post Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

Nina LaCour: We Are Okay

Nina LaCourin We Are Okay päätyi luetta­vakseni oikeastaan ihan vahin­gossa. Selailin kirjaston tieto­kan­nasta viime aikojen hankintoja ja kun We Are Okay ilmestyi näkyviin, innostuin, että jes, se todella kiinnos­ta­valta vaikuttava sarja­ku­va­ro­maani on hankittu tänne, en muista­nutkaan, että siinä oli noin kaunis kansi, varaanpa sen itselleni! Kun sitten myöhemmin olin nouta­massa kirjaa … View Post Nina LaCour: We Are Okay

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Katri Rauanjoen romaani Jonain keväänä herään oli Kahden naisen lukupii­rimme joulukuun kirja. Koska joulu­to­hinat veivät minut mennessään, pääsin aloit­tamaan kirjan vasta ihan joulukuun viimeisinä päivinä ja lopetin sen vuoden toisena päivänä. Se on siis ensim­mäinen vuonna 2018 loppuun asti lukemani kirja.   Vaikka Jonain keväänä herään valikoitui juuri joulukuun lukupii­ri­kir­jak­semme, … View Post Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta

“Aina saavat tuntea olevansa vähän alle, aina syrjässä ja sivusta katso­massa, aina huoleh­ti­massa ja tyhjyyttä tunte­massa kun kavereilla on koti laitettu ja lämmin kyntte­lik­köineen ja äiteineen joiden kasvot on rakas­ta­vassa hymyssä ja olkapäille kaartuu pipar­ka­kun­vä­rinen tukka. Siinä katsoo meidän lapsi rakkautta ja hyvin­vointia sivusta ja toivoo saavansa jäädä ikuisesti. Mutta … View Post Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta