Type and press Enter.

Banana Yoshimoto: Kitchen

Olen tänä vuonna halunnut lukea vähemmän uutuus­pai­not­tei­sesti, mutta vielä on tekemistä: selkeästi yli puolet ellei melkein kolme neljästä lukemastani kirjasta on julkaistu muutaman viime vuoden sisällä. Tällä hetkellä minua kiinnostaa etenkin 1970- ja 1980-lukujen kirjal­lisuus, ei mistään sen erityi­sem­mästä syystä kuin etten ole hirveästi lukenut juuri tuon ajan kirjal­li­suutta. Taannoin … View Post Banana Yoshimoto: Kitchen

Katja Kettu: Rose on poissa

Tuuli ujelsi särky­neissä ikkunoissa ja lehdet­tömien oksien varjot keija­sivat levot­tomina mustissa raunioissa. Minut valtasi orpouden tunne suuressa maail­man­kaik­keu­dessa. Silitin piikkisian poikaa sylissäni ja kohotin katseeni tornin takana syttyviin haaleisiin iltatähtiin. Siellä jossakin avaruus­suk­kulat ja astro­nautit katse­livat tätä sinistä palloamme, ja mitä tuntien? Pelkoa avaruus­puvun ulkopuo­lella ympäröi­västä ääret­tö­myy­destä, loput­to­muuteen jatku­vasta yksinäi­syy­destä. … View Post Katja Kettu: Rose on poissa

Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Miten ihminen muuttuu toiseksi, kun hänen jokainen solunsa ja jokainen kudok­sensa on omistau­tunut yhdelle asialle, yhdelle ajatuk­selle, yhdelle ihmiselle, miten nainen muuttuu epänai­seksi, miten nainen muuttuu puunpa­la­seksi, omenan­ka­raksi, uimaki­veksi, joka ensin kelluu veden pinnalla ja alkaa sitten kerätä itseensä vettä, suolaa ja aurinkoa muuttuen aina vain paina­vam­maksi, nihkeäm­mäksi, suolai­sem­maksi, suolai­sem­maksi, … View Post Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Leena Krohn: Kadotus

Minä kun olen aina ollut kohtuul­lisen avoin uusille ideoille toisin kuin Keret­ti­läinen. Hän on varsi­nainen luddiitti ja vastustaa sinnik­käästi uutta tekno­logiaa, ei omista edes älypu­he­linta. Toiset tekevät elämän itselleen ihan tieten tahtoen vaikeaksi, jonkin­laista masokismia kaiketi. Minusta tuommoinen jälki-ihmisyys on lajin­ke­hi­tyksen loogista jatkumoa. Kiitos ja ylistys, että ihminen nyt pystyy … View Post Leena Krohn: Kadotus

Virve Sammal­korpi: Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut

Virve Sammal­korven Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut oli viimeinen viime vuonna kokonaan lukemani kirja. Siitä ei tullut suosik­kiani, mutta se oli hyvin mielen­kiin­toinen, virkis­tä­vällä tavalla erilainen romaani. Pafla­gonian peril­liset on päivä­kirjan muotoon puettu romaani, joka sijoittuu 1800-luvun alun Luoteis-Venäjälle. Nuori Iax Agolasky lähtee ihaile­mansa professori Moltiquen assis­ten­tiksi tämän … View Post Virve Sammal­korpi: Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut

Katja Kettu: Yöper­honen

Minä olen Valkoisen Jumalan tytär ja minua ette kiinni saa. Hiihdän Neito­tun­turin laitaa henkeni edestä, ja lapseni hengen. Ajohurtat louskut­tavat alhaalla kurussa, takaa-ajajien huudot kaikuvat:– Huora hiihtää! Se yrittää Ryssiin pakoon! Petsamo 1937. 15-vuotias Irga on rakas­tunut kommu­nismia akitee­raavaan Suenham­paaseen. Ohranjyvä alkaa itää, Irgan sisällä kasvaa uusi elämä. Tyttö päättää hiihtää Neuvos­tojen … View Post Katja Kettu: Yöper­honen

Eowyn Ivey: The Snow Child

Jo kauan himoit­semani Eowyn Iveyn esikois­ro­maani The Snow Child, joka ylsi tänä vuonna jopa Pulitzer-palkinnon finalis­tiksi, antoi minulle viimeiset sivunsa eilen. En voinut kuin huokaista. Ihastuk­sesta. En olisi suonut kirjan päättyvän vielä. The Snow Child on tarina vanhasta paris­kun­nasta, Mabelista ja Jackista, jotka ovat muuttaneet uudisa­suk­kaiksi keskelle Alaskan karua erämaata. Eletään 1920-lukua. Kylmän … View Post Eowyn Ivey: The Snow Child