Max Porter: Surulla on sulkapeite
Neljä viisi päivää hänen kuolemansa jälkeen istuin yksin olohuoneessa ja ihmettelin mitä tekisin. Laahustin ympäriinsä, odotin järkytyksen laantumista, odotin että jokin jäsentynyt tunne putkahtaisi esiin päivieni valheellisesta järjestelmällisyydestä. Roikuin tyhjyydessä. Lapset nukkuivat. Minä ryyppäsin. Poltin sätkän toisensa perään avoimen ikkunan ääressä. Hänen poissaolonsa merkittävin seuraus tuntui olevan se, että minusta …