Type and press Enter.

Helmet-lukuhaaste 2017: kooste

Helmet-lukuhaaste järjes­tetään tänä vuonna jo neljättä kertaa, mutta otin siihen ensim­mäisen kerran osaa vasta viime vuonna. Viime vuoden haaste jäi vain muutaman kirjan päähän täytty­mi­sestään, joten halusin saada sen loppuun, vaikka vuosi ehti jo vaihtua ja uusi Helmet-lukuhaaste alkaa. Jollen olisi jo ehtinyt miettiä ja valita luettavia kirjoja haasteen viimei­simpiin … View Post Helmet-lukuhaaste 2017: kooste

Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Edes nyt en reagoinut hallit­se­mat­to­masti. Niin kuin aina elämäni vaikeina aikoina, etenin varovasti. Ainoa näkyvä merkki sisäi­sestä hädästäni oli tietty epäjär­jes­tyksen lisään­ty­minen ja käsieni heikkous. Mitä suurem­maksi ahdistus kasvoi, sitä huonommin sain sormeni kiertymään esineiden ympärille. Napoli-sarjan jättämään Elena Ferrante -ikävään ei auta mikään muu kuin Elena Ferrante. Hänen tuotan­tonsa … View Post Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Arundhati Roy: The God of Small Things

Arundhati Royn The God of Small Things (suom. Jouta­vuuksien jumala, 1999) on kirja, jonka valitsin viime vuoden Helmet-lukuhaasteen kohtaan 33. Kirja kertoo Intiasta. Viime vuoden haaste on muuten enää yhden kirjan päässä täytty­mi­sestään! Olen pitänyt sen valmiiksi saami­sesta kiinni ehkä vähän liiankin sinnik­käästi, mutta tuossapa tuo menee tämän vuoden haasteen rinnalla, … View Post Arundhati Roy: The God of Small Things

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

“Elettyään Westmins­te­rissä – kuinka monta vuotta siitä nyt tulikaan? yli kaksi­kym­mentä – tuntee liikenteen keskel­läkin, tai herätessään yöllä, Clarissa oli varma siitä, tietyn­laisen hiljai­suuden tai juhlal­li­suuden, kuvaa­mat­toman hengäh­dys­tauon, jännit­tyneen odotuksen (se saattoi johtua myös sydämestä, jonka sanottiin olevan huonossa kunnossa influenssan jälkeen) ennen Big Benin lyöntiä. Siinä! Nyt se kajahti. … View Post Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

Virve Sammal­korpi: Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut

Virve Sammal­korven Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut oli viimeinen viime vuonna kokonaan lukemani kirja. Siitä ei tullut suosik­kiani, mutta se oli hyvin mielen­kiin­toinen, virkis­tä­vällä tavalla erilainen romaani. Pafla­gonian peril­liset on päivä­kirjan muotoon puettu romaani, joka sijoittuu 1800-luvun alun Luoteis-Venäjälle. Nuori Iax Agolasky lähtee ihaile­mansa professori Moltiquen assis­ten­tiksi tämän … View Post Virve Sammal­korpi: Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut

Yuval Noah Harari: Homo deus : Huomisen lyhyt historia

Ainoa pysyvä asia histo­riassa on kuitenkin se, että kaikki muuttuu. Joulukuu on ollut lukukuu. Ennen kuin pääsen koostamaan koko vuotta ja tekemään katsauksia tulevaan, täytyy minun saada vielä ainakin tästä joulukuun jätti­läi­sestä heränneet mietteet kirjoi­tettua ylös. Yuval Noah Hararin Homo deus : Huomisen lyhyt historia on jatkoa viime vuonna suomeksi ilmes­ty­neelle teokselle Sapiens : … View Post Yuval Noah Harari: Homo deus : Huomisen lyhyt historia

Laura Restrepo: Intohimon saari

Maroon, Arnaud toisteli lumou­tu­neena, maroon, ja sitkeä luulo­tauti kalvoi häntä. Yksin Tyynen­meren rannalla hän ei taistellut vastaan. Lämmin tuuli hiveli kasvoja, humisi korvissa ja sai aurin­ko­huivin läpät­tämään niskassa. Loputon jono alistu­neita, muuttu­mat­tomia aaltoja tuli kuolemaan vasten puuta hänen jalko­jensa alla, ja hän katsoi niitä hypnoo­sissa, antoi niiden monoto­nisen kohinan tuudittaa itseään: maroon, … View Post Laura Restrepo: Intohimon saari

Maria Jotuni: Kun on tunteet

Heikkoutta sinun alituinen kärsi­misesi ja rakkautesi. Vihaan sitä, se painaa, se on liian lähellä minua, sinussa. Eikö vihani tunnu suonissasi, eikö kiehu se laina­ve­ressäsi, sinä kurja, kärsivä vaivainen? Kuris­tanko sinut, noin, kun sen helposti voisin? Mihin pääsisit? Ahaa! Suupielesi vääntyvät, aina ne ovat itkun­he­rah­duk­sessa kuin minkä avuttoman lapsen. Painaako elämä … View Post Maria Jotuni: Kun on tunteet

Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta

“Aina saavat tuntea olevansa vähän alle, aina syrjässä ja sivusta katso­massa, aina huoleh­ti­massa ja tyhjyyttä tunte­massa kun kavereilla on koti laitettu ja lämmin kyntte­lik­köineen ja äiteineen joiden kasvot on rakas­ta­vassa hymyssä ja olkapäille kaartuu pipar­ka­kun­vä­rinen tukka. Siinä katsoo meidän lapsi rakkautta ja hyvin­vointia sivusta ja toivoo saavansa jäädä ikuisesti. Mutta … View Post Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta

Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaus­ta­rinani

Minä olen kaivannut tälle rannalle viisi­toista vuotta. Minun on päästävä sinne, vaikka en tiedä, mitä minä siellä teen, kun pääsen perille. Jos vain pääsen perille Valko­saa­relle. Säästelin Bea Uusman Naparetken lukemista pitkään. Alun perin minun piti lukea se jo kesän lukuma­ra­to­nilla, mutta ehkä ihan hyvä, että sen lukeminen venyikin lopulta tänne … View Post Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaus­ta­rinani