Type and press Enter.

Minna Rytisalo: Rouva C.

Pidin paljon Minna Rytisalon esikois­ro­maa­nista Lempi, se suorastaan yllätti kauneu­dellaan ja varmuu­dellaan. Se oli minusta vuoden 2016 parhaimpia kotimaisia romaaneja. Tänä syksynä Rytisalo teki paluun Rouva C.:llä, uudella histo­rial­li­sella romaa­nillaan, joka kertoo (ja tämä on kehu!) ei yhtään sen vaati­mat­to­mammin kuin Minna Canthin elämästä, fiktion kautta kuitenkin. Rouva C. kertoo siitä … View Post Minna Rytisalo: Rouva C.

Jenny Offill: Syvien pohdin­tojen jaosto

Muistot ovat mikros­koop­pisen pieniä: pikku­ruisia hiukkasia, jotka kerään­tyvät parviksi ja erkanevat. Edison kutsui niitä pikkuih­mi­siksi. Entitee­teiksi. Hänellä oli teoria siitä mistä ne tulevat, ja tuo teoria oli ulkoa­varuus. Jenny Offillin Syvien pohdin­tojen jaosto on romaani, johon ihastuin oikeastaan heti ensim­mäi­siltä sivuilta lähtien. Joistakin kirjoista tietää jo heti alussa, että luvassa … View Post Jenny Offill: Syvien pohdin­tojen jaosto

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Ennen naimisiin menoani uskoin, että rakkaus pystyy mihin vain. Pian opin, ettei se kestänyt neljän lapset­toman vuoden painoa. Jos taakka on liian raskas ja pitkä­ai­kainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhan­siksi pirsta­leiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta. Olen … View Post Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta

“Aina saavat tuntea olevansa vähän alle, aina syrjässä ja sivusta katso­massa, aina huoleh­ti­massa ja tyhjyyttä tunte­massa kun kavereilla on koti laitettu ja lämmin kyntte­lik­köineen ja äiteineen joiden kasvot on rakas­ta­vassa hymyssä ja olkapäille kaartuu pipar­ka­kun­vä­rinen tukka. Siinä katsoo meidän lapsi rakkautta ja hyvin­vointia sivusta ja toivoo saavansa jäädä ikuisesti. Mutta … View Post Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta