Type and press Enter.

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Ennen naimisiin menoani uskoin, että rakkaus pystyy mihin vain. Pian opin, ettei se kestänyt neljän lapset­toman vuoden painoa. Jos taakka on liian raskas ja pitkä­ai­kainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhan­siksi pirsta­leiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta. Olen … View Post Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Onneksi viime vuosina on alettu kirjoittaa ja julkaista enemmän naisten histo­riasta kertovia kirjoja. Historia ei näyttäydy enää pelkkänä miesten puuhas­teluna, vaan tuo esiin myös naiset aktii­visina toimi­joina. Eikä naisten tarvitse edes olla erityisen aktii­visia tai vaikkapa tunnettuja, vaan ihan taval­listen naistenkin historia on muista­misen ja kirjoit­ta­misen arvoista. Yksi naisten historiaa … View Post Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Leena Krohn: Kadotus

Minä kun olen aina ollut kohtuul­lisen avoin uusille ideoille toisin kuin Keret­ti­läinen. Hän on varsi­nainen luddiitti ja vastustaa sinnik­käästi uutta tekno­logiaa, ei omista edes älypu­he­linta. Toiset tekevät elämän itselleen ihan tieten tahtoen vaikeaksi, jonkin­laista masokismia kaiketi. Minusta tuommoinen jälki-ihmisyys on lajin­ke­hi­tyksen loogista jatkumoa. Kiitos ja ylistys, että ihminen nyt pystyy … View Post Leena Krohn: Kadotus

Aleksi Peura: Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa

Sain heti vuoden alettua mielet­tömän tieto­kir­ja­kuumeen. Teki mieli oppia vähän kaikesta kaikkea. Nyt tuo kuume on hieman laantunut, vaikka uskon silti jatkavani hyvien tieto­kir­jojen parissa joka kuukausi. Koko alkukevään eli maaliskuun alkupuo­lelta huhtikuun alkuun luin Aleksi Peuran uutuus­teosta Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa. Nimensä mukai­sesti Jumalan vihol­liset käsit­telee Euroopan … View Post Aleksi Peura: Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

En usko enää että aika on suora jatkumo. En usko että tällä tarinalla, tai millään ihmisen kerto­malla tarinalla, on vain yksi alku, vaan alkuja on monta. Eikä mikään koskaan oikeasti lopu. Eräänä iltana kolme Daeshin eli Isisin kannat­tajaa hyökkää götebor­gi­laiseen kirja­kauppaan, jossa on juuri meneillään islamia taiteellaan kriti­soivan taitei­lijan esiin­ty­minen. … View Post Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Edes nyt en reagoinut hallit­se­mat­to­masti. Niin kuin aina elämäni vaikeina aikoina, etenin varovasti. Ainoa näkyvä merkki sisäi­sestä hädästäni oli tietty epäjär­jes­tyksen lisään­ty­minen ja käsieni heikkous. Mitä suurem­maksi ahdistus kasvoi, sitä huonommin sain sormeni kiertymään esineiden ympärille. Napoli-sarjan jättämään Elena Ferrante ‑ikävään ei auta mikään muu kuin Elena Ferrante. Hänen tuotan­tonsa … View Post Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Kerra­taanpa heti alkuun: en ole trillerien ylin ystävä. Siitä syystä en ole myöskään lukenut niitä kamalasti, viime vuonnakin muistaakseni vain yhden eli Paula Hawkin­si­nInto the Waterin, joka oli mielestäni aivan hirveä. Ja hirveällä tarkoitan siis hirveän huonoa. En varmaan ole koskaan suunnilleen rakas­tanut tai edes tykännyt tosi paljon jostain trille­ristä. … View Post Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Yuval Noah Harari: Homo deus : Huomisen lyhyt historia

Ainoa pysyvä asia histo­riassa on kuitenkin se, että kaikki muuttuu. Joulukuu on ollut lukukuu. Ennen kuin pääsen koostamaan koko vuotta ja tekemään katsauksia tulevaan, täytyy minun saada vielä ainakin tästä joulukuun jätti­läi­sestä heränneet mietteet kirjoi­tettua ylös. Yuval Noah Hararin Homo deus : Huomisen lyhyt historia on jatkoa viime vuonna suomeksi ilmes­ty­neelle teokselle Sapiens : … View Post Yuval Noah Harari: Homo deus : Huomisen lyhyt historia

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kerto­muksia

Luojan kiitos kaikilla on ainakin yksi televisio-ohjelma, johon he ovat koukussa. Minä napsautan imurin päälle puoleksi tunniksi (lohdul­linen ääni) ja käyn pianon alle pitkäkseni, pölyrätti varmuuden vuoksi kädessä. Makaan vain, hyräilen ja ajattelen. Ter, minä en suostunut tunnis­tamaan sinun ruumistasi, ja siitä seurasi paljon sählinkiä. Pelkäsin että olisin lyönyt sinua … View Post Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kerto­muksia

Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta

“Aina saavat tuntea olevansa vähän alle, aina syrjässä ja sivusta katso­massa, aina huoleh­ti­massa ja tyhjyyttä tunte­massa kun kavereilla on koti laitettu ja lämmin kyntte­lik­köineen ja äiteineen joiden kasvot on rakas­ta­vassa hymyssä ja olkapäille kaartuu pipar­ka­kun­vä­rinen tukka. Siinä katsoo meidän lapsi rakkautta ja hyvin­vointia sivusta ja toivoo saavansa jäädä ikuisesti. Mutta … View Post Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta