Type and press Enter.

Leena Krohn: Kadotus

Minä kun olen aina ollut kohtuul­lisen avoin uusille ideoille toisin kuin Keret­ti­läinen. Hän on varsi­nainen luddiitti ja vastustaa sinnik­käästi uutta tekno­logiaa, ei omista edes älypu­he­linta. Toiset tekevät elämän itselleen ihan tieten tahtoen vaikeaksi, jonkin­laista masokismia kaiketi. Minusta tuommoinen jälki-ihmisyys on lajin­ke­hi­tyksen loogista jatkumoa. Kiitos ja ylistys, että ihminen nyt pystyy … View Post Leena Krohn: Kadotus

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

“Elettyään Westmins­te­rissä – kuinka monta vuotta siitä nyt tulikaan? yli kaksi­kym­mentä – tuntee liikenteen keskel­läkin, tai herätessään yöllä, Clarissa oli varma siitä, tietyn­laisen hiljai­suuden tai juhlal­li­suuden, kuvaa­mat­toman hengäh­dys­tauon, jännit­tyneen odotuksen (se saattoi johtua myös sydämestä, jonka sanottiin olevan huonossa kunnossa influenssan jälkeen) ennen Big Benin lyöntiä. Siinä! Nyt se kajahti. … View Post Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

Elisabeth Åsbrink: 1947 – Mistä histo­riamme alkaa?

“Eleanor Roosevelt kutsuu työryhmän koolle ensim­mäisen kerran 27. tammi­kuuta. Tunnelma on euforinen. Ei koskaan enää, maailman ihmiset sanovat toisilleen ja itselleen. Ei koskaan enää, ihmisoi­keuksien luomi­seksi perus­tetun työryhmän jäsenet sanovat ja tuskin ymmär­tävät tehtä­vänsä laajuutta. Ei koskaan enää. Sanat toistuvat kuin rukous­huivin hapsut, aivan kuin jumala olisi olemassa.”   Tarkoi­tuk­senani … View Post Elisabeth Åsbrink: 1947 – Mistä histo­riamme alkaa?