Type and press Enter.

Search Results for label/kuolema

Elizabeth Strout: Olive Kitte­ridge

Elizabeth Strou­tista on tullut jo muuta­malla kirjalla yksi lempi­kir­jai­li­joistani. Jokin hänen tyylissään kirjoittaa hyvin tarkka­nä­köi­sesti pikku­kau­punkien ihmisistä viehättää minua suuresti. Strout on ollut nyt myös Suomessa paljon esillä viime vuonna julkaistun romaanin Nimeni on Lucy Barton (My Name is Lucy Barton) ja sen itsenäisen jatko-osan, tänä keväänä julkaistun Kaikki on … View Post Elizabeth Strout: Olive Kitte­ridge

Niina Mero: Englan­ti­lainen romanssi

Kirja­makuni tuntevat tietä­nevät, ettei romant­tinen viihde­kir­jal­lisuus tai chick lit ole genrejä, joita yleensä lukisin ja joista eniten nauttisin. Genreissä ei itsessään ole varsi­nai­sesti mitään vikaa, mutta ne vain ovat liian keveitä ja viihteel­lisiä omaan makuuni. Kiinnostuin kuitenkin Niina Meron esikois­ro­maa­nista Englan­ti­lainen romanssi kuultuani sen haastavan perin­teisen romant­tisen viihde­kirjan kaava­mai­suuden. Lisäksi … View Post Niina Mero: Englan­ti­lainen romanssi

Katja Kettu: Rose on poissa

Tuuli ujelsi särky­neissä ikkunoissa ja lehdet­tömien oksien varjot keija­sivat levot­tomina mustissa raunioissa. Minut valtasi orpouden tunne suuressa maail­man­kaik­keu­dessa. Silitin piikkisian poikaa sylissäni ja kohotin katseeni tornin takana syttyviin haaleisiin iltatähtiin. Siellä jossakin avaruus­suk­kulat ja astro­nautit katse­livat tätä sinistä palloamme, ja mitä tuntien? Pelkoa avaruus­puvun ulkopuo­lella ympäröi­västä ääret­tö­myy­destä, loput­to­muuteen jatku­vasta yksinäi­syy­destä. … View Post Katja Kettu: Rose on poissa

Sally Rooney: Normal People

Sally Rooney on kirjailija, jonka nimi on syytä painaa mieleen viimeistään nyt. Jo kahdella julkais­tulla romaa­nillaan hän on osoit­tanut olevansa hyvin taitava oman sukupol­vensa kuvaaja, vaikka samalla niissä on jotain ajasta riippu­ma­tonta. Tai näin voi ainakin kuvata Rooneyn toista romaania Normal People, vaikka esikois­ro­maani Conver­sation With Friends on sekin saanut … View Post Sally Rooney: Normal People

Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving

Eveliina Niemisen esikoisteos Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving on kokoelma pieniä tarinoita, joissa ylisuo­rit­ta­minen ja itsensä loputon kehit­tä­minen tekevät elämästä tarpeet­toman haastavaa. Tarinoiden ihmiset kuvataan usein tarkoi­tuk­sel­lisen jyrkkinä, sellaisina, joiden koko elämä on vain yhtä suorit­ta­mista mitä hulluim­milla tavoilla. Seassa on kuitenkin totuuden siemen: kaiken suorit­ta­mi­sesta … View Post Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving

Kansain­vä­lisen naisten­päivän aarre: Sally Salmisen Katrina

Kuulin Sally Salmisen romaa­nista Katrina ensim­mäisen kerran Ylen Kirjojen Suomi -projektin yhtey­dessä, mutta en silloin kiinnit­tänyt siihen juurikaan huomiota, vaan vasta Juha Hurmeen viime­vuo­tisen uuden käännöksen myötä huomasin kirjan. Se on tainnut olla monen muunkin jakama kokemus. Katrina on julkaistu siis alunperin jo vuonna 1936 ja on erittäin hienoa, että … View Post Kansain­vä­lisen naisten­päivän aarre: Sally Salmisen Katrina

Aki Ollikainen: Pasto­raali

Aki Ollikaisen Nälkä­vuosi teki ilmes­tyessään minuun lähte­mät­tömän vaiku­tuksen. Nimeäisin sen edelleen, sitä uudelleen lukematta, yhdeksi suosi­kikseni kotimaisten kirjojen joukossa. Ollikaisen toinen romaani Musta satu sekin miellytti, vaikka herätti myös soraääniä, minussa ja muissa. Voi siis kuvitella, että minulla oli varsin positii­viset odotukset Ollikaisen viime vuonna ilmes­ty­neestä romaa­nista Pasto­raali. Pasto­raali romaanin … View Post Aki Ollikainen: Pasto­raali

Johanna Laitila: Lilium regale

När natten kommerstår jag på trappan och lyssnar,stjärnorna svärma i trädgår­denoch jag står i mörkret.Hör, en stjärna föll med en klang!Gå icke ut i gräset med bara fötter;min trädgård är full av skärvor.Edith Södergran, Dikter (1916) Suoma­laiset rakas­tavat histo­rial­lisia romaaneja. Suosituin aihe lienee sotamme ja sen jälkeinen jälleen­ra­ken­nuksen aikakausi – … View Post Johanna Laitila: Lilium regale

Siiri Enoranta: Tuhat­kuo­levan kirous

Välillä on kiva poistua omalta mukavuusa­lu­eeltaan. Kotimainen lasten- ja nuorten fanta­sia­kir­jal­lisuus on minulle ehdot­to­masti vieras alue, ja aiemmin lukemis­ta­nikin tulee näin äkkiseltään mieleen ainoastaan Maria Turtscha­ni­noffin Maresi. Luen vuosittain joitakin lasten- ja nuorten­kirjoja, mutta etenkin kotimaisten osalta voisi aina parantaa. Kiinnostuin Siiri Enorannan Tuhat­kuo­levan kirouk­sesta sen oltua lasten- ja nuorten­kir­jal­li­suuden … View Post Siiri Enoranta: Tuhat­kuo­levan kirous

Seksi­työ­läi­syyden historiaa Helsin­gissä ja Turussa

Viime vuoden puolella ja tämän vuoden alussa luin kaksi kotimaista tieto­kirjaa, jotka molemmat käsit­te­levät seksi­työ­läi­syyden historiaa Suomessa. Aihe on kiinnostava ja toistai­seksi melko vähän tutkittu. Muistan lukeneeni sukupuo­len­tut­ki­musta opiskel­lessani jollekin kurssille Anna Kontulan väitös­kirjan Punainen eksodus. Tutkimus seksi­työstä Suomessa, joka käsit­telee aihetta nykyhet­kestä käsin (ja on muuten todella hyvä ja … View Post Seksi­työ­läi­syyden historiaa Helsin­gissä ja Turussa

Talven seitsemän parhainta asiaa

Kirjoitin viime lokakuussa syksyn koukut­ta­vim­mista asioista. Juttua on luettu paljon, joten ajattelin, että päivitys voisi olla tarpeen – onhan nuo koukut­ta­vimmat asiat ehtineet osittain muuttuakin. Tässä siis talven koukut­ta­vimmat tai muuten vain parhaat asiat. 01 Luen huomat­ta­vasti enemmän ja mielummin kirjoja kuin katson elokuvia tai tv-sarjoja, mutta seuraan kyllä yleensä … View Post Talven seitsemän parhainta asiaa

Viisi romaania viime vuodelta: The Long Way to a Small, Angry Planet, Lincoln in the Bardo, Naisten aika, Huomenna kevät palaa & Enon opetukset

Becky Chambers: The Long Way to a Small, Angry Planet Ostin joskus Becky Chambersin scifi­ro­maanin The Long Way to Small, Angry Planet lahjaksi puoli­solleni ja siitä tuli heittä­mällä yksi hänen lempi­kir­joistaan. Kiinnostuin siitä itsekin, vaikken ole suuri scifin ystävä. Ja huomasin, että ei tarvitse edes olla, sillä kirjan tarina on … View Post Viisi romaania viime vuodelta: The Long Way to a Small, Angry Planet, Lincoln in the Bardo, Naisten aika, Huomenna kevät palaa & Enon opetukset

Runosun­nuntai: Yksin ja toisin, Imago, Merkintöjä & Ei talvi­kun­nos­sa­pitoa

Tuukka Pieta­rinen: Yksin ja toisin Tuukka Pieta­risen esikois­teok­sella on ehkä maailman kaunein kansi. Pelkästään se sai minut kiinnos­tumaan myös kirjan sisäl­löstä. Pieta­risen runot kertovat erilai­sista tyhjyyden ja ulkopuo­li­suuden, toiseuden ja ykseyden kokemuk­sista. Kaupun­kiym­pä­ristö heijas­telee ihmisen pienuutta ja merki­tyk­set­tö­myyttä, luonto taas kadottaa ihmisen kokonaan. Taustalla on loputon avaruus. Runoissa on ihanan … View Post Runosun­nuntai: Yksin ja toisin, Imago, Merkintöjä & Ei talvi­kun­nos­sa­pitoa

3 x tieto­kirja: Tilaa unelmoida, Pölyn ylistys & Why I’m No Longer Talking to White People About Race

Viime vuoden lopulla minua vaivasi tieto­kir­ja­kuume, johon otin lääkkeeksi, luonnol­li­sesti, muutaman tieto­kirjan. Nyt käsit­te­lyssä niistä kolme, joista kaikista pidin, mutta en kuitenkaan varauk­setta. David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida David Lynchin muistel­mateos Tilaa unelmoida jäi viime vuoden viimei­seksi lukemakseni kirjaksi, sillä luin sen loppuun vuoden viimeisenä päivänä. David Lynch … View Post 3 x tieto­kirja: Tilaa unelmoida, Pölyn ylistys & Why I’m No Longer Talking to White People About Race

Miten meni viime vuoden lukuhaasteet ja miten haastan itseni lukemaan vuonna 2019?

Olen ihminen, joka ei erityi­semmin pidä lukuhaas­teista. Viime vuonna onnistuin kuitenkin osallis­tumaan useam­paankin haasteeseen ja asettamaan itselleni vielä kasan lukemiseen liittyviä tavoit­teita. Tänä vuonna aion mennä huomat­ta­vasti pelkis­te­tym­mällä linjalla. Ennen kuin menen uuden vuoden suunni­tel­miini, katsotaan, miten ns. suoriuduin viime vuonna. Vuosi 2018 Vuonna 2018 asetin Goodreadsin lukuta­voit­teekseni 70 kirjaa. … View Post Miten meni viime vuoden lukuhaasteet ja miten haastan itseni lukemaan vuonna 2019?

Uuden vuoden ainoa varsi­nainen lukuhaas­teeni: Helmet-lukuhaaste 2019

Uusi vuosi ja uusi Helmet-lukuhaaste! Olen haasteessa mukana nyt kolmatta kertaa. Vuonna 2017 en saanut haastetta suori­tettua vuoden aikana, vaan se jäi muuta­masta kirjasta kiinni. Viime vuoden haasteen sen sijaan sain valmiiksi, mutta viimeisenä mahdol­lisena päivänä. Jos tämä vuosi seuraa siis ollenkaan edellis­vuosien logiikkaa, minun tulisi saada haaste valmiiksi hyvissä … View Post Uuden vuoden ainoa varsi­nainen lukuhaas­teeni: Helmet-lukuhaaste 2019

Helmet-lukuhaaste 2018: kooste

Osallistuin viime vuonna toista kertaa Helmet-lukuhaas­teeseen, jossa on tarkoi­tuksena lukea vuoden aikana 50 kohdan lista läpi. Haaste tuntui helpom­malta kuin edellis­vuo­tinen, josta minulla jäi uupumaan vain pari kohtaa (mutta luin nekin lopulta alkuvuoden 2018 aikana), ja se alkoikin hyvin. Erityisen suunni­tel­mal­liset haasteet eivät ole juttuni, joten suhtauduin Helmet-haasteeseen mahdol­li­simman rennosti: … View Post Helmet-lukuhaaste 2018: kooste

Mitkä olivat vuoden 2018 parhaimmat kirjat?

On ehkä vuoden ihanimman ja odote­tuimman jutun aika: Mitkä olivat tänä vuonna lukemistani kirjoista ne parhaat? Mitkä kirjat tekivät suurimman vaiku­tuksen? Minkä kirjojen vuoksi olin valmis uhraamaan yöuneni? Ennen kuin mennään suosik­kieni pariin, haluan kuitenkin vielä jakaa lyhyesti tämän vuoden lukemisiin liittyviä tilastoja. Luin vuonna 2018 yhteensä 87 kirjaa eli … View Post Mitkä olivat vuoden 2018 parhaimmat kirjat?

Loka-, marras- ja joulukuun luetut kirjat

On vielä vuoden viimeisten kirjojen koosteen aika ennen kuin päästään vuoden parhaimpien kirjojen pariin. Jännittää jo vähän itseä­nikin, mitä kysei­selle listalle päätyy, sillä en ole vielä aivan varma valin­noistani. Pidetään tämä kirjoitus siis tiiviinä, sillä pohdis­kel­tavaa riittää. Loka-, marras- ja joulukuun luetut kirjat olivat seuraavat: Lokakuu Ville Similä & Mervi … View Post Loka-, marras- ja joulukuun luetut kirjat

Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Miten ihminen muuttuu toiseksi, kun hänen jokainen solunsa ja jokainen kudok­sensa on omistau­tunut yhdelle asialle, yhdelle ajatuk­selle, yhdelle ihmiselle, miten nainen muuttuu epänai­seksi, miten nainen muuttuu puunpa­la­seksi, omenan­ka­raksi, uimaki­veksi, joka ensin kelluu veden pinnalla ja alkaa sitten kerätä itseensä vettä, suolaa ja aurinkoa muuttuen aina vain paina­vam­maksi, nihkeäm­mäksi, suolai­sem­maksi, suolai­sem­maksi, … View Post Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Kirjojen suosikki- ja inhok­ki­asiani

Eräs henkilö kysyi minulta vasta, millai­sista kirjoista pidän. Huomasin jälleen, että siihen on vaikea vastata lyhyesti, joten päädyin jälleen kerran sanomaan että vähän kaiken­lai­sista. Se on toisaalta ihan totta, sillä luen aika laajasti lajista, genrestä tai aiheesta riippu­matta. Toisaalta taas se ei kerro paljoa mitään minusta lukijana tai kirjoista, joista … View Post Kirjojen suosikki- ja inhok­ki­asiani

17 kirjaa keväältä 2019

Loppu­vuosi tarkoittaa sitä, että kustan­ta­moiden ensi kauden eli kevään kirja­ka­ta­logit alkavat olla valmiit. Miten ihanaa jälleen päästä kurkis­tamaan tuleviin kirjoihin! Hyvää luettavaa on taas luvassa, mutta ei aivan yhtä paljon mitä listasin tälle syksylle. Se on toisaalta hyvä, sillä – voin jo paljastaa – suunni­tel­missani on keskittyä ensi vuonna pääasiassa … View Post 17 kirjaa keväältä 2019

Rachel Cusk: Ääriviivat

Ja samalla tavoin minä olin alkanut nähdä omia pelkojani ja toiveitani heijas­tu­neina itseni ulkopuo­lelle, olin alkanut nähdä toisten ihmisten elämän oman elämäni kommen­taarina. Kun katsoin veneen perhettä, näin sen mitä minulla ei enää ollut: näin toisin sanoen sellaista, mitä ei ollut olemas­sakaan. Nuo ihmiset elivät omassa hetkessään, ja vaikka näin … View Post Rachel Cusk: Ääriviivat

Sarja­ku­va­haaste 1.1.–30.11.2018: koonti

Hurja Hassu Lukija -blogin Jassu emännöi tämän vuoden alusta marraskuun loppuun kestä­nyttä Sarja­ku­va­haas­tetta. Haasteen ideana oli yksin­ker­tai­sesti lukea mahdol­li­simman paljon sarja­kuvia ja blogata niistä. Haaste sattui hyvään aikaan, sillä olen pari viime vuotta halunnut lukea sarja­kuvia enemmän. Niistä bloggaa­minen on joskus ollut myös haasta­vampaa. Luin marraskuun loppuun mennessä (ja ehkä … View Post Sarja­ku­va­haaste 1.1.–30.11.2018: koonti

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Olen viettänyt koko syksyn ajatte­le­malla naisia yhdessä Mia Kankimäen kanssa. Ensin ajattelin hänen kanssaan tuhat vuotta sitten elänyttä japani­laista hovinaista ja kirjai­lijaa Sei Shōna­gonia ja nyt viimeksi tutki­mus­mat­kai­li­joita ja taitei­li­joita historian varrelta. He ovat kaikki yönaisia: naisia, joita ajatellaan erityi­sesti öisin, kun ei saada unta. Inspi­roivia naisia, jotka ovat olleet … View Post Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Light / Comfort / Peace / Balance

Olen oikeastaan vasta aika lähiai­koina alkanut enemmän miettiä sitä, miltä kotimme näyttää. Liikaa tavaraa, ei yhteen sopivia ja jo liian vanhoiksi ja kuluneiksi käyneitä kalus­teita, tumma ja tilaa vievä sohva, ei kovin hehkeästi voivat viher­kasvit, pursui­levat kirja­hyllyt. Olen kotona suurimman osan ajastani ja koti on turva­paikkani, joten haluaisin viihtyä siellä. … View Post Light / Comfort / Peace / Balance

Sarja­ku­va­sun­nuntai: fluns­saisen linnun seikkai­luista maagiseen metsään

Antti Ollikainen: Flu, Flu 2 – Jäätävä lentsu, Flu 3 – Viimeiset aivas­tukset Flu on pieni, kolmio­sainen sarjakuva vähän väliä aivas­te­le­vasta linnusta, joka joutuu kaiken­laisiin kommel­luksiin etsiessään aarretta niin eteläi­seltä napa-alueelta kuin meren pinnan alapuo­lel­takin. Sarjakuva ei sisällä tekstiä, joten lukijan äidin­kie­lellä tai edes lukutai­dolla ei ole merki­tystä tarinaa luettaessa … View Post Sarja­ku­va­sun­nuntai: fluns­saisen linnun seikkai­luista maagiseen metsään

Minna Rytisalo: Rouva C.

Pidin paljon Minna Rytisalon esikois­ro­maa­nista Lempi, se suorastaan yllätti kauneu­dellaan ja varmuu­dellaan. Se oli minusta vuoden 2016 parhaimpia kotimaisia romaaneja. Tänä syksynä Rytisalo teki paluun Rouva C.:llä, uudella histo­rial­li­sella romaa­nillaan, joka kertoo (ja tämä on kehu!) ei yhtään sen vaati­mat­to­mammin kuin Minna Canthin elämästä, fiktion kautta kuitenkin. Rouva C. kertoo siitä … View Post Minna Rytisalo: Rouva C.

Paris is always a good idea

    Minun Pariisini on: riemua laskeu­dut­taessa Charles de Gaullen lento­ken­täl­le­Notre Damen uljautta heti metrosta tulles­sa­kau­nista Saint-Germain-des-Présia­Eiffel-tornin linjak­kuut­ta­lu­kuisia pieniä taide­gal­le­rioi­taah­taita kapeita katuja­ho­tel­li­huoneen näkymää hämyi­sälle sisäpi­halle     hengäs­tyt­tävää taidetta ja kauniita esineitä sokke­loi­sessa Louvren taide­museos­saaa­mujen hiljaisia katujaPont des Artsin hermos­tut­tavia lankku­ja­Seinen varrella istus­ke­lua­Notre Damen hämäryyttä ja rauhaa­pieniä putiikkeja ja kuppi­loi­ta­kadun … View Post Paris is always a good idea

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Yksin­ker­tais­tettuna mono no aware tarkoittaa maailman kauneuden ja sen katoa­vuuden aiheut­tamaa liikut­ta­vuuden tunnetta, asioiden määrit­te­le­mä­töntä mutta pakah­dut­tavaa surul­li­suutta. –– Aware on se sama selit­tä­mätön tunne, jonka valtaan joutuu katsoessaan kesäyössä tyynen järven taa laskevaa aurinkoa tai kuullessaan musta­rastaan laulun huhti­kui­sessa illassa: siihen liittyy totaa­lista kauneutta, annos kaihoa, aavistus epätoivoa, tunne … View Post Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

9 koukut­tavaa asiaa juuri nyt

Moni rakastaa laatia erilaisia listoja. Niihin on helppo tiivistää asioita, niiden avulla voi lyhyesti suosi­tella jotain, niiden lukemiseen ei mene kauaa. Niitä tullaan näkemään uudessa Lukui­sassa jatkos­sakin aina välillä. Mitä luimme kerran -blogin Laura laati vasta oman suosit­te­lu­lis­tansa syksyyn ja pyysi muita tekemään omansa. Vastaan Lauran pyyntöön en pelkästään suosit­te­le­malla … View Post 9 koukut­tavaa asiaa juuri nyt

Ville Similä & Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä

Kirjal­li­suuden ohella musiikki on aina ollut tärkeä asia elämässäni. Joskus teini-iässä ehkä jopa enemmän kuin kirjal­lisuus, mutta muuten kirjat ovat vieneet voiton. Musiikin kuunteluni on kuitenkin aika kausit­taista: joskus olen viikkoja kuunte­le­matta yhtään mitään, joskus en halua muuta tehdäkään. Rakastan löytää uutta lempi­musiikkia, mutta kuuntelen myös aika paljon samoja artisteja … View Post Ville Similä & Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä

12 x lukemista pimeneviin iltoihin

Herääkö sinus­sakin joka syksy iltojen pimetessä halu lukea jotain vähän pelot­tavaa ja synkkää? Ei välttä­mättä kauhua, mutta jotain sellaista, mikä saa niska­hai­tuvat nousemaan ja katsomaan varjoihin vielä toisenkin kerran? Tai jotain vähän outoa ja tunnel­mal­lista? Minulle näin käy joka syksy. Tässä siis kaksi­toista syksyn pimeisiin iltoihin sopivaa kirjaa, tulevaa Hallowee­niakin … View Post 12 x lukemista pimeneviin iltoihin

Piia Leino: Taivas

Valitsin Piia Leinon Taivaan Kahden naisen lukupii­rimme syyskuun kirjaksi. Muistelen, että olisimme ystäväni Jaanan (joka muuten aloitti vastikään booktube- eli kirja­tu­be­ka­navan, käykää tilaa­massa, Jaanaa on ihana kuunnella!) kanssa olleet reilun vuoden kestäneen lukupii­rimme aikana lähes aina suhteel­lisen samaa mieltä lukemis­tamme kirjoista. Leinon kirjan suhteen kävi kuitenkin toisin: Jaana ensin vähän … View Post Piia Leino: Taivas

Tommi Kinnunen: Pintti

Tommi Kinnusen kirjat ovat minulle sellaisia, joihin voin aina luottaa: tiedän joka kerta saavani jotain hyvää ja tuttua. Kinnunen osaa luoda maailmoja, joiden sisään on helppo solahtaa. Tänä syksynä julkaistu Pintti ei häviä edeltä­jilleen tässä ollenkaan. Pintti kertoo lasitehtaan hallit­se­massa pienessä kylässä asuvan Tyynelän perheen kolmesta sisaruk­sesta. He kaikki ovat … View Post Tommi Kinnunen: Pintti

Loppu­vuoden täydeltä tieto­kir­jal­li­suutta

Jostain syystä kotiini on kertynyt lyhyen ajan sisällä korkea pino tieto­kir­jal­li­suutta, niin uutta kuin vähän vanhem­paakin. Olen koko vuoden ajan ollut todella hurah­tanut tieto­kir­joihin, mutta ilmei­sesti syksyt ovat kaikkein pahinta aikaa. Miten minusta nimittäin tuntuu siltä, että tämä hurahdus alkoi viime syksynä ja syypää taisi olla Bea Uusman aivan ihana … View Post Loppu­vuoden täydeltä tieto­kir­jal­li­suutta

Heinä-, elo- ja syyskuun luetut kirjat

Pitkän ja kuuman kesän jälkeen on koittanut jälleen syksy. Tämä alkusyksy on vielä ihan mukavaa aikaa, mutta sitten kun lämpö­tilat alkavat painua pakka­selle päiväl­läkin, lehdet varisevat puista, sataa viikon putkeen eikä aurinkoa näy kuin pieni vilaus työhuoneen ikkunasta, menen jonkin­laiseen horros­tilaan, josta alan heräillä vasta helmikuun lopulla. No, sitä suurem­malla … View Post Heinä-, elo- ja syyskuun luetut kirjat

Terve­tuloa uuteen Lukuisaan

Jos olet joskus aiemminkin vieraillut kirja­blo­gissani Lukui­sassa, saatat nyt ihmetellä mitä täällä on tapah­tunut. Lyhyesti sanoen: olen muuttanut Blogge­rista omalle serve­rille ja siinä sivussa koko sivusto ulkoa­suineen meni uusiksi. MITÄ! Antakaas, kun selitän. Olen kirjoit­tanut Lukuisaa pian jo kahdeksan vuotta, tauotta. Se on pitkä aika omistautua jollekin asialle niin inten­sii­vi­sesti. … View Post Terve­tuloa uuteen Lukuisaan

Omaelä­mä­ker­ral­linen sarja­ku­va­ro­maani : Tillie Waldenin Spinning

Tillie Waldenin sarja­ku­va­ro­maaniin Spinning liittyy hauska tarina. Ehdotin sitä jo aika kauan aikaa sitten hankit­ta­vaksi kirjas­tooni, mutta kirjasto torjui pyyntöni. Sarja­kuvien hankin­ta­bud­jetit lienevät aika tiukat. Harmitti, mutta ajattelin ehkä joskus ostavani kirjan omakseni, sillä se kiinnosti minua sen verran paljon. Kesällä kirja palasi mieleeni, kun näin Cats, books & me -blogissa siitä arvion, ja … View Post Omaelä­mä­ker­ral­linen sarja­ku­va­ro­maani : Tillie Waldenin Spinning

Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sanka­ri­ta­ri­noita tytöille (ja kaikille muille) – Kerto­muksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan

Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinal­li­sille tytöille (Good Night Stories for Rebel Girls) aloitti rohkeista tytöistä kertovien kirjojen trendin ja nyt se on rantau­tunut myös Suomeen. Tänä syksynä on julkaistu vähintään kolme Favillin ja Cavallon teoksen kaltaista kirjaa, joissa esitellään joukoittain itsenäisiä ja rohkeita suoma­lais­naisia. Halusin lukea niistä ainakin jonkin, mutta en oikein … View Post Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sanka­ri­ta­ri­noita tytöille (ja kaikille muille) – Kerto­muksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan

Sisko Savon­lahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Sisko Savon­lahden esikois­ro­maani Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on kertomus yhdestä kesästä, erosta toipu­mi­sesta, levot­to­muu­desta, haahui­le­mi­sesta, sipsien syömi­sestä ja yrityk­sestä löytää oma tiensä. Kolme­kymp­pi­selle päähen­ki­lölle kaikki on vähän vaikeaa, mikään ei tunnu onnis­tuvan. Työn etsiminen ei tuota tulosta, Tinder-treffit eivät johda mihinkään ja on pakko pummata rahaa vanhem­milta ja syödä kavereiden laskuun. Välillä … View Post Sisko Savon­lahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Angie Thomasin Viha jonka kylvät oli Kahden naisen lukupii­rimme ensim­mäinen nuorten- tai nuorten aikuisten kirja, miten sen nyt haluaakaan määri­tellä. Minusta se solahtaa hyvin molempiin ikäryhmiin ja sopii myös vanhem­mal­lekin aikui­selle. Pidimme siitä molemmat todella paljon! Viha jonka kylvät kertoo Starr-nimisestä 16-vuoti­aasta teini­ty­töstä, joka on palaa­massa väkival­tai­siksi äityneistä bileistä kotiin … View Post Angie Thomas: Viha jonka kylvät

3 x kesän kevyet : Kirjo­sieppo, Niin kuin me olisimme kauniita & Onnel­liset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Kesän aikana luin kolme kevyttä ja viihteel­listä romaania. Kepeä viihde­kir­jal­lisuus ei ole heiniäni, mutta joskus tekee vain mieli nollata aivot. Olin myös utelias tietämään, millaista viihde­kir­jal­li­suutta juuri nyt julkaistaan, sillä luen sitä niin vähän. Seuraa­vassa lyhyesti tästä kolmi­kosta, jonka sain itselleni kesällä ennakkoon. Kaikki kirjat löytyvät jo kauppojen ja kirjas­tojen … View Post 3 x kesän kevyet : Kirjo­sieppo, Niin kuin me olisimme kauniita & Onnel­liset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Domenico Starnone: Trick

Viime kevään Helsinki Lit -festi­vaa­leilla vierailleen Domenico Starnonen esiin­ty­minen tulkkina toimineen kääntä­jänsä Leena Taavit­sainen-Petäjän kanssa teki minuun vaiku­tuksen. Starnone oli niin sympaat­tisen oloinen ja Taavit­sainen-Petäjän tulkkaus ihanan ilmei­kästä ja läsnä­olevaa. Ehkä oman kipinänsä esiin­ty­miseen toi vielä huhut, joiden mukaan Starnone olisi Elena Ferranten (ex-)mies tai jopa Ferrante itse. Niin tai … View Post Domenico Starnone: Trick

Jenny Offill: Syvien pohdin­tojen jaosto

Muistot ovat mikros­koop­pisen pieniä: pikku­ruisia hiukkasia, jotka kerään­tyvät parviksi ja erkanevat. Edison kutsui niitä pikkuih­mi­siksi. Entitee­teiksi. Hänellä oli teoria siitä mistä ne tulevat, ja tuo teoria oli ulkoa­varuus. Jenny Offillin Syvien pohdin­tojen jaosto on romaani, johon ihastuin oikeastaan heti ensim­mäi­siltä sivuilta lähtien. Joistakin kirjoista tietää jo heti alussa, että luvassa … View Post Jenny Offill: Syvien pohdin­tojen jaosto

Leena Krohn: Matemaat­tisia olioita tai jaettuja unia

Mutta ei se kuitenkaan riittänyt. Riika ei ollut kadot­tanut näkyvistään öistä peili­salia, jonka hänen luokka­to­ve­rinsa oli näyttänyt hänelle, kun hän oli ollut lapsi. Se huone oli vain “näyttää”-huone, yhden aistin huone, sillä muille kuin näköais­tille se oli täysin illusio­nis­tinen. Mutta missä määrin “oikea” huone, jonka se heijasti, oli todel­li­sempi? Sillä … View Post Leena Krohn: Matemaat­tisia olioita tai jaettuja unia

Rivers Solomon: Mennei­syyden kaiku

Kylläs­tyt­tä­vätkö sinua scifi-kirjat, joiden päähen­ki­löinä seikkai­levat pelkästään valkoiset miehet? Kiinnos­ta­vatko sinua historian ja nykyhetken yhteis­kuntia peilaavat romaanit? Ärsyt­tä­vätkö ahtaat ja vanhen­tuneet sukupuo­li­roolit sekä hetero­nor­ma­tii­visuus? Jos vastasit kyllä edes johonkin näistä kysymyk­sistä, sinun kannattaa lukea Rivers Solomonin vasta suomen­nettu romaani Mennei­syyden kaiku. Se on paljon enemmän kuin perin­tei­seksi mielletty scifi-kirjal­lisuus, paljon enemmän kuin … View Post Rivers Solomon: Mennei­syyden kaiku

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanis­lauksen kolme­toista sinfoniaa

Musii­kissa ei ollut samalla tavalla järkeä kuin perho­sissa, ei mitään erityistä mieltä tai syytä sen olemas­sao­lolle, sinä ei ollut mitään totta tai täsmäl­listä. Sitä ei voinut ymmärtää, koska sitä ei ollut tehty ymmär­ret­tä­väksi. Perho­silla oli sentään oma järjes­tyk­sensä, joka oli aina lopulta löydet­tä­vissä. Joskus kirjat eivät jätä sen suurempaa muisti­jälkeä, … View Post Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanis­lauksen kolme­toista sinfoniaa

Maija Salmi: Paholaisen juna : matkalla kohti amerik­ka­laista unelmaa

Kiinnostuin Maija Salmen kirjal­li­sesta tuotan­nosta luettuani alkuvuo­desta hänen ja Meeri Kouta­niemen hienon repor­taa­si­maisen teoksen Ilopangon vankilan naiset. Suosit­telen lämpi­mästi tutus­tumaan, kuten myös tähän Salmen aikai­sempaan teokseen. Salmi on kirjailija ja Espanjan ja Latina­laisen Amerikan asioihin erikois­tunut nuori toimittaja, jonka asian­tun­temus todella loistaa hänen teksteissään. Paholaisen juna : matkalla kohti amerik­ka­laista … View Post Maija Salmi: Paholaisen juna : matkalla kohti amerik­ka­laista unelmaa

2 x säero­maani: Sarah Crossanin Yksi & The Weight of Water

Luen hyvin vähän lasten-, nuorten- tai nuorten aikuisten kirjoja. Ja sitten kun luen, yllätyn melkein aina todella positii­vi­sesti. Yllät­ty­minen ei varmaankaan johdu yksinomaan siitä, että olen vain onnis­tunut valit­semaan hyvän kirjan, vaan myös virkis­tä­västä vaihte­lusta. En siis aio ryhtyä lukemaan pelkkiä lasten-, nuorten ja nuorten aikuisten kirjoja, jotta ne jatkos­sakin … View Post 2 x säero­maani: Sarah Crossanin Yksi & The Weight of Water

Kirjoja viimei­selle kesäkuu­kau­delle (ja sen yli)

Tuntuu hirveältä puhua viimei­sestä kesäkuu­kau­desta ja loppu­ke­sästä. Eihän se nyt vielä ole! No ei ehkä tänään olekaan, mutta ensi kuussa se oikeastaan jo on. Kesän loppua ei oikein tee mieli ajatella, mutta välillä on pakko, ihan noin niinku elämän sujuvuuden kannalta. Ja myös kirjojen, kuten viime aikoina. Tykkään hieman suunni­tella … View Post Kirjoja viimei­selle kesäkuu­kau­delle (ja sen yli)

Maggie Nelson: Argonautit

Se, mitä ei voi ilmaista, voi sisältyä – ilmai­se­mat­tomana! – ilmaistuun, mutta mitä vanhem­maksi tulen, sitä pelot­ta­vam­malta tuntuu tämä tyhjyys, tämä kauno­pu­heisuus niistä, joita rakastan eniten. (Cordelia.) Maggie Nelsonin erittäin kehuttu Argonautit on saatu vastikään myös suomeksi, huippua! Tiesin ennakolta lähinnä, että se kertoo Nelsonin ja hänen muunsu­ku­puo­lisen aviopuo­li­sonsa välisestä … View Post Maggie Nelson: Argonautit

Svetlana Aleksi­jevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja

“– Usein hauta­simme kaatuneet metsään, puiden alle… Näiden tammien alle. Näiden koivujen… En vieläkään voi mennä metsään. Etenkään sellaiseen, jossa kasvaa vanhoja tammia tai koivuja… Sellai­sissa paikoissa en pysty olemaan…”Olga Vasil­jevna Korž, ratsu­vä­kies­kadroonan lääkin­tä­aliup­seeri Jos mietitään vaikut­ta­vimpia kirjoja, jotka olen tähän mennessä elämääni lukenut, Svetlana Aleksi­je­vitšin Sodalla ei ole naisen … View Post Svetlana Aleksi­jevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja

Sylvain Neuvel: Only Human

Perus­timme ystäväni Jaanan kanssa viime vuoden elokuussa Kahden naisen lukupiirin ja tuolloin ensim­mäi­seksi lukupii­ri­kir­jak­semme valikoitui Sylvain Neuvelin Themis Files -trilogian aloittava Sleeping Giants. Kirja herätti meissä vähän risti­rii­taisia mieli­pi­teitä, mutta halusimme jatkaa sarjan parissa, kun olimme sen jo aloit­taneet, ja luimme lokakuussa Waking Godsin. Vaikkei sekään ihan hirveästi innos­tanut, jäimme … View Post Sylvain Neuvel: Only Human

Vuoden toisen neljän­neksen luetut kirjat ja puolen vuoden haasteet

Puolikas vuodesta on kulunut taas ihan yhtäkkiä ja on aika katsoa, mitä vuoden toisella neljän­nek­sellä tulikaan luettua. Summaan samalla, missä vaiheessa eri haasteet ovat tässä vaiheessa vuotta. Luin huhti-, touko- ja kesäkuun aikana seuraavat kaksi­kym­mentä kirjaa: Huhtikuu Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyne­lii­nA­leksi Peura: Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen histo­ri­aaEbba … View Post Vuoden toisen neljän­neksen luetut kirjat ja puolen vuoden haasteet

Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurri­kaaneja

Siihen nähden kuinka paljon rakastan novelleja olen lukenut niitä tänä vuonna vasta todella vähän. Miksi, en tiedä. Ei se ainakaan siitä ole kiinni, että ne ehtimäni kokoelmat olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Lukemani kaksi (järkyt­tävää, vain kaksi!) novel­li­ko­koelmaa ovat Elizabeth Stroutin Anything is Possible ja Jenny Zhangin Sour Heart. Samaan loiste­li­aaseen … View Post Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurri­kaaneja

Anna Lindholm: Ines 1918 – Viisi naista sisäl­lis­so­dassa

Anna Lindholmin Ines 1918 — Viisi naista sisäl­lis­so­dassa on julkaistu jo vuonna 2015 ruotsiksi nimellä Projekt Ines. Fem kvinnor i inbör­des­kriget 1918. Melkoinen projekti se on Lindhol­mille ollutkin. Kaikki lähti liikkeelle, kun Lindholm luki isoisänsä äidin Ines Nybergin kirjeitä, jotka tämä oli lähet­tänyt punaisten vanki­lei­rillä Helsin­gissä olevalle miehelleen Verne­rille vuonna … View Post Anna Lindholm: Ines 1918 – Viisi naista sisäl­lis­so­dassa

Enni Vanha­tapio: Absentia

Kaisa ei sano mitään, ei ehkä edes kuule. Se riisuu oikeasta nimet­tö­mästä prons­sisen käärme­sor­muksen, pujottaa sen lyhyeen ketjuun kaulansa ympärille. Se saa lukon itse kiinni niskan takana. Kun Kaisa kääntää päätään ja katsoo minua, aurinko on sen silmissä, kuultaa kelta­rus­keiden iiristen läpi ja hohtaa. Kaisa hymyilee. Hyvää juhan­nusta, se sanoo … View Post Enni Vanha­tapio: Absentia

Edward St Aubyn: Loistava menneisyys : Patrick Melrosen tarina I-III

Edward St Aubynin Loistava menneisyys osoit­tautui varsin risti­rii­taisia tunteita herät­tä­väksi kirjaksi. Vastikään tv-sarjan­sakin saanut kirja – tai pikem­minkin kirja­sarja, sillä Loistava menneisyys sisältää alkujaan kolmena erillisenä kirjana julkaistua pienois­ro­maania (Mitäs pienistä, Ikävä juttu ja Toivon mukaan) ja tulee jatkumaan vielä kahden suomen­net­tavan kirjan voimin yhteis­ni­teessä Toivoa sopii – on taidok­kaasti … View Post Edward St Aubyn: Loistava menneisyys : Patrick Melrosen tarina I-III

Jesmyn Ward: Sing, Unburied, Sing

Jesmyn Wardin romaani Sing, Unburied, Sing on roikkunut tbr-listallani pienen tovin sen voitettua viime vuonna vuoden parhaim­malle amerik­ka­lai­selle kirjalle annet­tavan National Book Awardin. Ehkä ihan ansai­tusti, sillä Sing, Unburied, Sing on varsin kiinnostava ja monita­soinen romaani. Sing, Unburied, Sing alkaa pieneltä missis­sip­pi­läi­seltä paikka­kun­nalta, syvältä Yhdys­val­tojen etelästä. Siellä asuvat kolme­tois­ta­vuotias Jojo … View Post Jesmyn Ward: Sing, Unburied, Sing

Syksyn 2018 uudet kirjat

Useimmat kotimaiset kustan­tamot ovat nyt julkis­taneet tiedot ensi kesän ja syksyn uutuus­kir­joistaan. Jälleen näyttäisi riittävän luettavaa, ehkä ennätys­mäisen paljon tai sitten makuni on laajen­tunut entisestään. Jälkim­mäi­sestä saattaisi kieliä ainakin se, että mukana on jopa kaksi runoko­koelmaa. Tässä 50 tärppiä ensi syksylle. A U L A  &  C O Lucia Berlin: … View Post Syksyn 2018 uudet kirjat

Helmet-lukuhaaste 2018: puoli­vä­li­katsaus

Tämän vuoden Helmet-lukuhaaste on edennyt nyt puoli­väliin (25/50), joten on väliarvion aika. Olen pikkuisen edellä aikataulua, mutta se on ihan hyvä, sillä haaste alkaa mennä vaikeam­maksi eikä siihen sovi enää mikä tahansa luettu kirja. Tähän mennessä vuotta olen lukenut 33 kirjaa, joten valtaosa on kuitenkin uponnut haasteeseen hyvin. Katso­taanpa, mitkä … View Post Helmet-lukuhaaste 2018: puoli­vä­li­katsaus

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Ennen naimisiin menoani uskoin, että rakkaus pystyy mihin vain. Pian opin, ettei se kestänyt neljän lapset­toman vuoden painoa. Jos taakka on liian raskas ja pitkä­ai­kainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhan­siksi pirsta­leiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta. Olen … View Post Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja

Jos kuolema on vienyt sinulta jotaki­nanna se takai­si­nanna takaisin seminkä sait kuolleel­takun kuollut oli eläväkun kuollut oli sydäme­sianna se takaisin ruusulle,mantereelle, talvi­päi­väl­le­po­jalle joka tarkkailee sinua­hupun varjosta Tanska­laisen Naja Marie Aidtin teos Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja on musertava kirja. Se kertoo siitä, kun … View Post Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja

Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer

Mariko Tamakin kirjoit­tamaa ja Jillian Tamakin piirtämää sarja­ku­va­ro­maania This One Summer voi kuvailla helposti vain yhdellä sanalla: ihana. Olen halunnut lukea sen jo kauan ja tiesin jo silloin, että se tulee olemaan ihana. Kun sitten viimein sain sen käsiini, tunne vahvistui heti kannen nähtyäni. Nyt on vähän haikea olo, sillä … View Post Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Olen lukenut viime aikoina muutaman kiinnos­tavan sarja­kuvan, joten bloggauksia niistä on tulossa tässä tiivihköön tahtiin. Pari päivää sitten kirjoitin Reetta Laitisen toimit­ta­masta sarjakuva-antolo­giasta Sisaret 1918 ja nyt mennään ihan toisen­laiseen maailmaan. Suomen­ruot­sa­laisen kirjai­lijan Hannele Mikaela Taivas­salon kirjoittama ja ruotsalais-kenia­laisen taiteilija Catherine Anyango Grünewaldin kuvittama Scandorama on sarja­ku­va­ro­maani kertoo tulevai­suuden tai … View Post Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Onneksi viime vuosina on alettu kirjoittaa ja julkaista enemmän naisten histo­riasta kertovia kirjoja. Historia ei näyttäydy enää pelkkänä miesten puuhas­teluna, vaan tuo esiin myös naiset aktii­visina toimi­joina. Eikä naisten tarvitse edes olla erityisen aktii­visia tai vaikkapa tunnettuja, vaan ihan taval­listen naistenkin historia on muista­misen ja kirjoit­ta­misen arvoista. Yksi naisten historiaa … View Post Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Leena Krohn: Kadotus

Minä kun olen aina ollut kohtuul­lisen avoin uusille ideoille toisin kuin Keret­ti­läinen. Hän on varsi­nainen luddiitti ja vastustaa sinnik­käästi uutta tekno­logiaa, ei omista edes älypu­he­linta. Toiset tekevät elämän itselleen ihan tieten tahtoen vaikeaksi, jonkin­laista masokismia kaiketi. Minusta tuommoinen jälki-ihmisyys on lajin­ke­hi­tyksen loogista jatkumoa. Kiitos ja ylistys, että ihminen nyt pystyy … View Post Leena Krohn: Kadotus

2 x helve­til­linen avioliitto: Märta Tikkasen Vuosi­sadan rakkaus­tarina ja Ebba Witt-Bratt­strömin Vuosi­sadan rakkaussota

Kuinka kovaa minun täytyy huutaa­kuinka sanat­to­masti hengittää korvaa­siettä sinä käsit­täi­sitmitä minä yritän sanoa sinulle –minä en uhkaa sinua­minun vapauteni ei vahin­goita sinua­minun rakkauteni ei polje sinua maahanse ei taistele sinua vastaanvaan meidän puoles­tamme- Tikkanen: Vuosi­sadan rakkaus­tarina Aika usein kirjat muodos­tavat pareja toistensa kanssa – tarkoi­tuk­sella tai tarkoit­ta­matta. Yksi ihan tarkoi­tuk­sel­linen … View Post 2 x helve­til­linen avioliitto: Märta Tikkasen Vuosi­sadan rakkaus­tarina ja Ebba Witt-Bratt­strömin Vuosi­sadan rakkaussota

Aleksi Peura: Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa

Sain heti vuoden alettua mielet­tömän tieto­kir­ja­kuumeen. Teki mieli oppia vähän kaikesta kaikkea. Nyt tuo kuume on hieman laantunut, vaikka uskon silti jatkavani hyvien tieto­kir­jojen parissa joka kuukausi. Koko alkukevään eli maaliskuun alkupuo­lelta huhtikuun alkuun luin Aleksi Peuran uutuus­teosta Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa. Nimensä mukai­sesti Jumalan vihol­liset käsit­telee Euroopan … View Post Aleksi Peura: Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa

Chloe Benjamin: The Immor­ta­lists

Chloe Benja­minin The Immor­ta­lists on kirja, joka on ollut viime aikoina näkyvästi esillä sosiaa­li­sessa mediassa. Olen nähnyt pääasiassa sitä kehuvia kommentteja, mutta kirjan luettuani en löytänyt itseäni tuosta joukosta. The Immor­ta­lists alkaa vuoden 1969 New Yorkista, missä neljä sisarusta kuulevat kaupunkiin saapu­neesta ennus­ta­jasta, joka kykenee ennus­tamaan kenen tahansa kuolin­päivän. Sisarusten uteliaisuus … View Post Chloe Benjamin: The Immor­ta­lists

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

En usko enää että aika on suora jatkumo. En usko että tällä tarinalla, tai millään ihmisen kerto­malla tarinalla, on vain yksi alku, vaan alkuja on monta. Eikä mikään koskaan oikeasti lopu. Eräänä iltana kolme Daeshin eli Isisin kannat­tajaa hyökkää götebor­gi­laiseen kirja­kauppaan, jossa on juuri meneillään islamia taiteellaan kriti­soivan taitei­lijan esiin­ty­minen. … View Post Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Elin Willows: Sisämaa

Paikassa jossa ihmiset katsovat tutki­vasti. Paikassa jossa minut huomataan uudeksi tulok­kaaksi. Joudun selit­tämään ruoka­kau­passa: Kyllä, asun täällä, olen muuttanut tänne. Vastauk­seksi tulee terve­tu­lo­toi­votus, mutta en tunne itseäni hyväk­sy­tyksi. Ymmärrän että siihen vaaditaan enemmän. Ja seuraavan kerran kassalla tietysti jatko­ky­symys: Minkä takia? Elin Willowsin esikois­ro­maani Sisämaa oli odote­tuimpien kevään kirjojen listallani, … View Post Elin Willows: Sisämaa

Vuoden ensim­mäisen neljän­neksen luetut kirjat

Ihana huhtikuu. Kevät jo tuoksuu ilmassa. Talvi on ollut täällä pohjoi­sem­massa Suomessa monen vuoden tauon jälkeen ihan kunnon talvi lumimää­rineen ja pakkas­jak­soineen, mutta nyt pakkaset ovat laantuneet ja aurinko lämmittää jo niin paljon, että se on parhaim­milla paikoilla alkanut sulattaa jo lumia pois. Onneksi aurinko on paistanut täällä jo pitkään … View Post Vuoden ensim­mäisen neljän­neksen luetut kirjat

Susinukke Kosola: Avaruus­kis­sojen leikkikalu

Christian Bök kirjoitti runonsa bakteerin DNA:hanolen parempi – raaputan säkeeni atomin ytimeen­haluan sanoihini ydinrä­jäh­dyksen poten­ti­aa­li­nolkaa hyvät, tappakaa minut vielä kun voitte­päässäni kasvaa kuvia joiden en halua kukkivan: Sanon tämän nyt silläkin uhalla, että olen muiden mielestä tyhmä: en oikein tajunnut Susinukke Kosolan runoko­koelmaa Avaruus­kis­sojen leikkikalu. Okei, aina ei tarvit­sekaan tajuta, … View Post Susinukke Kosola: Avaruus­kis­sojen leikkikalu

Richard Lloyd Parry: Ghosts of the Tsunami – Death and Life in Japan’s Disaster Zone

There was no advance warning, no marginal area of incre­mental damage. The wave had come in with full force, spent itself and stopped at a point as clearly defined as the reach of a high tide. Above it, nothing had been touched; below it, everything was changed. Japanissa tapahtui 11.3.2011 … View Post Richard Lloyd Parry: Ghosts of the Tsunami – Death and Life in Japan’s Disaster Zone

Helmet-lukuhaaste 2017: kooste

Helmet-lukuhaaste järjes­tetään tänä vuonna jo neljättä kertaa, mutta otin siihen ensim­mäisen kerran osaa vasta viime vuonna. Viime vuoden haaste jäi vain muutaman kirjan päähän täytty­mi­sestään, joten halusin saada sen loppuun, vaikka vuosi ehti jo vaihtua ja uusi Helmet-lukuhaaste alkaa. Jollen olisi jo ehtinyt miettiä ja valita luettavia kirjoja haasteen viimei­simpiin … View Post Helmet-lukuhaaste 2017: kooste

Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Edes nyt en reagoinut hallit­se­mat­to­masti. Niin kuin aina elämäni vaikeina aikoina, etenin varovasti. Ainoa näkyvä merkki sisäi­sestä hädästäni oli tietty epäjär­jes­tyksen lisään­ty­minen ja käsieni heikkous. Mitä suurem­maksi ahdistus kasvoi, sitä huonommin sain sormeni kiertymään esineiden ympärille. Napoli-sarjan jättämään Elena Ferrante -ikävään ei auta mikään muu kuin Elena Ferrante. Hänen tuotan­tonsa … View Post Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Max Porter: Surulla on sulka­peite

Neljä viisi päivää hänen kuole­mansa jälkeen istuin yksin olohuo­neessa ja ihmet­telin mitä tekisin. Laahustin ympäriinsä, odotin järky­tyksen laantu­mista, odotin että jokin jäsen­tynyt tunne putkah­taisi esiin päivieni valheel­li­sesta järjes­tel­mäl­li­syy­destä. Roikuin tyhjyy­dessä. Lapset nukkuivat. Minä ryyppäsin. Poltin sätkän toisensa perään avoimen ikkunan ääressä. Hänen poissao­lonsa merkit­tävin seuraus tuntui olevan se, että minusta … View Post Max Porter: Surulla on sulka­peite

Arundhati Roy: The God of Small Things

Arundhati Royn The God of Small Things (suom. Jouta­vuuksien jumala, 1999) on kirja, jonka valitsin viime vuoden Helmet-lukuhaasteen kohtaan 33. Kirja kertoo Intiasta. Viime vuoden haaste on muuten enää yhden kirjan päässä täytty­mi­sestään! Olen pitänyt sen valmiiksi saami­sesta kiinni ehkä vähän liiankin sinnik­käästi, mutta tuossapa tuo menee tämän vuoden haasteen rinnalla, … View Post Arundhati Roy: The God of Small Things

Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin

Rafael Donnerin esikois­kirja, omakoh­taisia esseitä sisältävä Ihminen on herkkä eläin on saanut ehkä hieman epärei­lusti huomiota Rafaelin isän Jörn Donne­rin­mö­läy­tysten takia. No, ainakin kirja on ylipäätään saanut huomiota, vaikka onkin rasit­tavaa, että esimer­kiksi kaikki Rafael Donnerin haastat­telut tuntuvat pyörivän vain hänen isänsä ja tämän sanomisten ympärillä eikä itse kirjan. Siksipä … View Post Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Kerra­taanpa heti alkuun: en ole trillerien ylin ystävä. Siitä syystä en ole myöskään lukenut niitä kamalasti, viime vuonnakin muistaakseni vain yhden eli Paula Hawkin­si­nInto the Waterin, joka oli mielestäni aivan hirveä. Ja hirveällä tarkoitan siis hirveän huonoa. En varmaan ole koskaan suunnilleen rakas­tanut tai edes tykännyt tosi paljon jostain trille­ristä. … View Post Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Henry Oinas-Kukkonen: Finalaska – Unelma suoma­lai­sesta osaval­tiosta

Viime vuonna alkanut tieto­kir­ja­huumani jatkuu. Se ei ole vielä välit­tynyt kovin näkyvästi tänne blogin puolelle, sillä tämä on vasta kolmas tieto­kirjaan liittyvä kirjoitus tälle vuodelle. Aiemmin tänä vuonna olen kirjoit­tanut Elisabeth Åsbrinkin teoksesta 1947 – Mistä histo­riamme alkaa? ja Maija Salmen ja Meeri Kouta­niemen tekstiä ja valokuvaa yhdis­te­le­västä teoksesta Ilopangon … View Post Henry Oinas-Kukkonen: Finalaska – Unelma suoma­lai­sesta osaval­tiosta

Maija Salmi & Meeri Kouta­niemi: Ilopangon vankilan naiset

El Salvador on maailman väkival­tai­simpia maita: vuonna 2016 maassa tehtiin yhteensä yli 5000 murhaa, neljä­toista per päivä. Vaikka verinen sisäl­lissota loppui jo vuonna 1992, väkival­ta­kierre maassa ei ole katkennut. Yksi syy väkivaltaan on jengit. Jengi­läisiä arvioidaan olevan maassa jopa 60 000, joka on huomattava määrä väkilu­vultaan vain hieman Suomea suurem­massa … View Post Maija Salmi & Meeri Kouta­niemi: Ilopangon vankilan naiset

Maiju Vouti­lainen: Itke minulle taivas

“tähti­sumuna minä synnyin, avasin häkel­ty­neenä silmäni ja itkin. minä olin ihme ja ihmeel­linen, ihmeissäni lumesta ja radion nappu­loista. kiljuin kun olisi pitänyt olla hiljaa ja hymyilin silmille, joita en enää koskaan kohtaisi.”   Youtu­besta tutun vloggaajan Maiju “Mansikkka” Vouti­laisen esikois­ru­noteos Itke minulle taivas meinasi valikoitua Kahden naisen lukupii­rimme joulukuun kirjaksi. … View Post Maiju Vouti­lainen: Itke minulle taivas

Johan Bargum: Syyspur­jehdus

R A K A S T A N  Johan Bargumin novelleja. Niissä ihastut­tavat erityi­sesti yllät­tävät tapah­tumat arjen keskellä ja luonto­ku­vaukset. Olen lukenut kokoelman Novelleja 1965–2015, johon on koottu novelleja Bargumin pitkän uran varrelta, ja viime kesänä julkaistun novelleja ja muita lyhyitä tekstejä sisäl­tävän Lyhykäisiä. Syyspur­jehdus on ensim­mäinen Bargu­milta lukemani romaani.   … View Post Johan Bargum: Syyspur­jehdus

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

“Elettyään Westmins­te­rissä – kuinka monta vuotta siitä nyt tulikaan? yli kaksi­kym­mentä – tuntee liikenteen keskel­läkin, tai herätessään yöllä, Clarissa oli varma siitä, tietyn­laisen hiljai­suuden tai juhlal­li­suuden, kuvaa­mat­toman hengäh­dys­tauon, jännit­tyneen odotuksen (se saattoi johtua myös sydämestä, jonka sanottiin olevan huonossa kunnossa influenssan jälkeen) ennen Big Benin lyöntiä. Siinä! Nyt se kajahti. … View Post Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

Elisabeth Åsbrink: 1947 – Mistä histo­riamme alkaa?

“Eleanor Roosevelt kutsuu työryhmän koolle ensim­mäisen kerran 27. tammi­kuuta. Tunnelma on euforinen. Ei koskaan enää, maailman ihmiset sanovat toisilleen ja itselleen. Ei koskaan enää, ihmisoi­keuksien luomi­seksi perus­tetun työryhmän jäsenet sanovat ja tuskin ymmär­tävät tehtä­vänsä laajuutta. Ei koskaan enää. Sanat toistuvat kuin rukous­huivin hapsut, aivan kuin jumala olisi olemassa.”   Tarkoi­tuk­senani … View Post Elisabeth Åsbrink: 1947 – Mistä histo­riamme alkaa?

Nina LaCour: We Are Okay

Nina LaCourin We Are Okay päätyi luetta­vakseni oikeastaan ihan vahin­gossa. Selailin kirjaston tieto­kan­nasta viime aikojen hankintoja ja kun We Are Okay ilmestyi näkyviin, innostuin, että jes, se todella kiinnos­ta­valta vaikuttava sarja­ku­va­ro­maani on hankittu tänne, en muista­nutkaan, että siinä oli noin kaunis kansi, varaanpa sen itselleni! Kun sitten myöhemmin olin nouta­massa kirjaa … View Post Nina LaCour: We Are Okay

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Katri Rauanjoen romaani Jonain keväänä herään oli Kahden naisen lukupii­rimme joulukuun kirja. Koska joulu­to­hinat veivät minut mennessään, pääsin aloit­tamaan kirjan vasta ihan joulukuun viimeisinä päivinä ja lopetin sen vuoden toisena päivänä. Se on siis ensim­mäinen vuonna 2018 loppuun asti lukemani kirja.   Vaikka Jonain keväänä herään valikoitui juuri joulukuun lukupii­ri­kir­jak­semme, … View Post Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Helmet-lukuhaaste 2018

Osallistun tänä vuonna muutamiin eri haasteisiin, joista yksi on Helmet-lukuhaaste 2018. Osallistuin siihen myös viime vuonna, mutta jäin vain kolmen kirjan päähän 50 kirjan tavoit­teesta. Viime vuoden haaste roikkuu vielä tuossa oikealla sivupal­kissa, koska haluan tehdä sen loppuun, olinhan jo ehtinyt valita viimeiset kolme kirjaa. On kuitenkin myös aika luoda … View Post Helmet-lukuhaaste 2018

Virve Sammal­korpi: Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut

Virve Sammal­korven Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut oli viimeinen viime vuonna kokonaan lukemani kirja. Siitä ei tullut suosik­kiani, mutta se oli hyvin mielen­kiin­toinen, virkis­tä­vällä tavalla erilainen romaani. Pafla­gonian peril­liset on päivä­kirjan muotoon puettu romaani, joka sijoittuu 1800-luvun alun Luoteis-Venäjälle. Nuori Iax Agolasky lähtee ihaile­mansa professori Moltiquen assis­ten­tiksi tämän … View Post Virve Sammal­korpi: Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut

Vuoden 2018 lukusuun­ni­telmat

Kun vuosi 2017 on nyt käsitelty, voidaan seuraa­vaksi luoda katse tulevaan vuoteen. Tänä vuonna ajattelin osallistua kolmeen eri haasteeseen ja niiden lisäksi olen asettanut itselleni myös henki­lö­koh­taisia suunni­telmia ja tavoit­teita. Mietin, että onkohan näitä nyt jo vähän liikaakin, mutta sekä haasteet että tavoitteet ovat aika löysiä eivätkä mitenkään aikatau­lul­li­sesti erikoisen … View Post Vuoden 2018 lukusuun­ni­telmat

Vuoden viimeisen neljän­neksen luetut kirjat

Palaan vielä viime vuoteen vuoden viimeisen neljän­nes­kat­sauksen muodossa. Ehkä tämän jälkeen päästään vihdoinkin uuteen vuoteen ja siihen liittyviin suunni­telmiin.   Loka-, marras- ja joulukuu menivät ohi aika sumussa. Väsyn joka syksy, kun marraskuu koittaa. Inhoan talvea ja kylmää. Inhoan pimeyttä. Inhoan sitä, kun lähden aamulla töihin, on pimeää, ja kun … View Post Vuoden viimeisen neljän­neksen luetut kirjat

Costa Book Awards 2017: lyhyt­lis­tojen voittajat

Costa Book Awardsin tämän­vuo­tisten lyhyt­lis­tojen voittajat julkis­tettiin hetki sitten. Katego­rioita tässä palkin­nossa on siis viisi: esikois­ro­maani, romaani, elämä­kerta, runoteos ja lasten­kirja. Viime vuoden marras­kuussa jokaiseen katego­riaan valittiin neljä finalistia, joiden joukosta on nyt valittu voittajat. Kisa ei kuitenkaan pääty tähän, vaan 30. tammi­kuuta valitaan vielä vuoden paras kirja, Costa Book … View Post Costa Book Awards 2017: lyhyt­lis­tojen voittajat

Vuosi 2017: merkit­tä­vimmät kirjat

Toissa­päivänä summasin vuoden 2017 haasteet ja tavoitteet ja eilen tarkas­telin lukuvuoden tilastoja. Tänään on vielä vuorossa vuoden 2017 kirjat. Ne parhaat, tärkeimmät, vaikut­ta­vimmat ja petty­myk­senkin aiheut­taneet. Pyörit­telin kirjoja muutaman päivän ajan mielessäni, tein listoja, harkitsin kokoavani top kympin, mutta sitten tajusin, että liian moni jäisi silloin ulkopuo­lelle, joten laadin sopivat … View Post Vuosi 2017: merkit­tä­vimmät kirjat

Vuosi 2017: tilastot

Näin uuden­vuo­de­naattona on vuorossa kuluneen vuoden lukuti­lastot. Pidin ensim­mäistä kertaa Excelillä kirjaa lukemistani kirjoista ja lähes kaikesta niihin liitty­västä. Tilas­tojen karttu­mista on ollut hauska seurata pitkin vuotta ja varsinkin nyt, kun vuosi on lopuillaan. Tässä oleel­lisin osa lukuvuo­destani 2017: x 73 kirjaa, kuusi kirjaa per kuukausi x 18 407 sivua, 1534 sivua … View Post Vuosi 2017: tilastot

Vuosi 2017: haasteet ja tavoitteet

Vuosi 2017 alkaa olla lopuillaan ja on aika katsoa, mitä ja miten kuluneena vuonna on tullut luettua. Ajattelin jakaa kaikki vuoden koosteet kolmeen eri blogi­kir­joi­tukseen, jottei yhdestä tulisi ihan luvat­toman pitkä. Huomenna on tulossa postaus vuoden lukuti­las­toista ja uuden­vuo­den­päivänä ehkä se tärkein, vuoden 2017 kirjat. Ensi vuoden puolella palaan tähän … View Post Vuosi 2017: haasteet ja tavoitteet

Yuval Noah Harari: Homo deus : Huomisen lyhyt historia

Ainoa pysyvä asia histo­riassa on kuitenkin se, että kaikki muuttuu. Joulukuu on ollut lukukuu. Ennen kuin pääsen koostamaan koko vuotta ja tekemään katsauksia tulevaan, täytyy minun saada vielä ainakin tästä joulukuun jätti­läi­sestä heränneet mietteet kirjoi­tettua ylös. Yuval Noah Hararin Homo deus : Huomisen lyhyt historia on jatkoa viime vuonna suomeksi ilmes­ty­neelle teokselle Sapiens : … View Post Yuval Noah Harari: Homo deus : Huomisen lyhyt historia

Laura Restrepo: Intohimon saari

Maroon, Arnaud toisteli lumou­tu­neena, maroon, ja sitkeä luulo­tauti kalvoi häntä. Yksin Tyynen­meren rannalla hän ei taistellut vastaan. Lämmin tuuli hiveli kasvoja, humisi korvissa ja sai aurin­ko­huivin läpät­tämään niskassa. Loputon jono alistu­neita, muuttu­mat­tomia aaltoja tuli kuolemaan vasten puuta hänen jalko­jensa alla, ja hän katsoi niitä hypnoo­sissa, antoi niiden monoto­nisen kohinan tuudittaa itseään: maroon, … View Post Laura Restrepo: Intohimon saari

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Eräs ihminen kysyi minulta kerran, miltä kuolema tuntuu. Pyysin häntä olemaan ajatte­le­matta moista, sillä olimme molemmat hyvin nuoria silloin, kaunii­takin, ja maailma odotti meitä luokseen. Myöhemmin vastasin, että elämän päätty­minen tuntuu aina pahalta, sillä olen nähnyt kuolleen ja kuullut valta­vasti tarinoita kuolleista, mutta nyt en vastaisi enää niin, vaan sanoisin, … View Post Pajtim Statovci: Tiranan sydän

2 x Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit ja Tyhjien sielujen saari

Hanna Haurun novel­li­ko­koel­massa Liian pienet sandaalit tarkas­tellaan naisen kehol­lisia ulottu­vuuksia. Tarinoissa on kaiken­laisia kuvitel­ta­vissa olevia naisruu­miita: tikku­laihoja ja äärim­mäisen lihavia, karvaisia, isoja jalkoja, hörökorvia, isoja ja pieniä rintoja, nuoria ja vanhoja. Usein novellien naiset häpeävät ja peitte­levät ominai­suuk­siaan, mutta toisinaan niistä ollaan jopa ylpeitä. Ruumiil­lisuus on tarkoi­tuk­sella päälle­käyvää, se peittää henki­löiden muut ominai­suudet … View Post 2 x Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit ja Tyhjien sielujen saari

Celeste Ng: Little Fires Everywhere

Celeste Ng on nimi, jonka olen kuullut lausut­tavan usein. Hänen esikois­ro­maa­ninsa Everything I Never Told You on jänni­tys­kir­jal­li­suuden piirteitä sisältävä tarina ameri­kan­kii­na­lai­sesta perheestä ja salai­suuk­sista. Ng’n toinen romaani Little Fires Everywhere vaikut­taisi jatkavan ainakin osittain samojen teemojen parissa, sillä siinäkin on kyse ameri­kan­kii­na­lai­suu­desta (vaikkei ehkä niin paljon kuin esikoi­sessa), perheistä ja salai­suuk­sista. Little Fires Everywhere … View Post Celeste Ng: Little Fires Everywhere

Maria Jotuni: Kun on tunteet

Heikkoutta sinun alituinen kärsi­misesi ja rakkautesi. Vihaan sitä, se painaa, se on liian lähellä minua, sinussa. Eikö vihani tunnu suonissasi, eikö kiehu se laina­ve­ressäsi, sinä kurja, kärsivä vaivainen? Kuris­tanko sinut, noin, kun sen helposti voisin? Mihin pääsisit? Ahaa! Suupielesi vääntyvät, aina ne ovat itkun­he­rah­duk­sessa kuin minkä avuttoman lapsen. Painaako elämä … View Post Maria Jotuni: Kun on tunteet

Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta

“Aina saavat tuntea olevansa vähän alle, aina syrjässä ja sivusta katso­massa, aina huoleh­ti­massa ja tyhjyyttä tunte­massa kun kavereilla on koti laitettu ja lämmin kyntte­lik­köineen ja äiteineen joiden kasvot on rakas­ta­vassa hymyssä ja olkapäille kaartuu pipar­ka­kun­vä­rinen tukka. Siinä katsoo meidän lapsi rakkautta ja hyvin­vointia sivusta ja toivoo saavansa jäädä ikuisesti. Mutta … View Post Annas­tiina Storm: Me täytytään valosta

Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaus­ta­rinani

Minä olen kaivannut tälle rannalle viisi­toista vuotta. Minun on päästävä sinne, vaikka en tiedä, mitä minä siellä teen, kun pääsen perille. Jos vain pääsen perille Valko­saa­relle. Säästelin Bea Uusman Naparetken lukemista pitkään. Alun perin minun piti lukea se jo kesän lukuma­ra­to­nilla, mutta ehkä ihan hyvä, että sen lukeminen venyikin lopulta tänne … View Post Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaus­ta­rinani

Pajtim Statovci: Kissani Jugos­lavia

Pajtim Statovcin Kissani Jugos­lavia on kiinnos­tanut minua jo hyvän tovin. Kun se julkaistiin vuonna 2014, en kiinnit­tänyt siihen erityistä huomiota enkä nyt sen luettuani todel­lakaan ymmärrä miksen. Nyt oli korkea aika viimeinkin tutustua Statovciin, sillä Kissani Jugos­lavia on julkaistu tänä vuonna muun muassa Briteissä ja Yhdys­val­loissa nimellä My Cat Yugos­lavia ja se on saanut … View Post Pajtim Statovci: Kissani Jugos­lavia

Johan Bargum: Lyhykäisiä

Kuvittele, että vihdoinkin selviät Schubertin koruku­vioista. Kuvittele, että jänis tulee huomen­nakin ja asettuu lepäämään marja­kuusen alle. Älä ole surul­linen. Olenhan siellä, niin kauan kuin sinä olet. Johan Bargumin novel­li­tuo­tannon läpileik­kaava kokoelma Novelleja 1965–2015 oli viime vuoden suosik­kejani ja olenkin siitä asti halunnut lukea lisää Bargumin tekstejä – niin novelleja kuin romaa­ne­jakin. No, yli … View Post Johan Bargum: Lyhykäisiä

Margaret Atwood: The Handmaid’s Tale

Margaret Atwoodin romaanin The Handmaid’s Tale (suom. Orjat­taresi, 1986 & tarkis­tettu uusin­ta­painos 2017) voisi laskea jo jonkin­lai­seksi (tulevaksi) moder­niksi klassi­koksi. Vuonna 1985 julkaistu romaani on tehnyt uuden tulemi­sensa Yhdys­val­tojen viime aikojen politiikan ja kirjasta tehdyn tv-sarjan myötä. The Handmaid’s Tale on tarina, joka on osittain ollut, on edelleen ja voisi … View Post Margaret Atwood: The Handmaid’s Tale

Katja Kettu, Meeri Kouta­niemi & Maria Seppälä: Finti­aanien mailla

Lääkäri Arne Vainio hoitaa diabe­tes­po­ti­laita Fond du Lacin reser­vaa­tissa. Lyz Jaakola vetää naisten rumpu­ryhmää, joka esittää vanhoja ojibwa-intiaanien lauluja. Jim ja Rebecca Gawboyn koti toimii autis­tisten, hyväk­si­käy­tet­tyjen intiaa­ni­lasten orpokotina. Sue Raker hoitaa mehiläis­ti­laansa Ylä-Michi­ga­nissa. Entinen sekakäyttäjä Shauna Pelto rauhoittuu reser­vaat­tinsa metsässä. Ehkä mietit, miksi osalla yllä maini­tuista henki­löistä on varsin … View Post Katja Kettu, Meeri Kouta­niemi & Maria Seppälä: Finti­aanien mailla

Petri Tamminen: Suomen historia

Vuosi 1954: Äiti istui sängyn laidalla täysissä navet­ta­vaat­teissa ja hiissasi itseään näin edesta­kaisin, että pitäisi mennä, pitäisi mennä, lehmät jo ammuu. Mutta ei millään saanut laske­tuksi kirjaa käsistään, jatkoi vain lukemista, sodan käynyt lotta. Nappasin välipa­laksi Petri Tammisen Suomen historian, jonka välipa­lao­lemus olikin harhaa. Noin 150-sivuisen kirjan kyllä lukaisee hetkessä läpi niin halutessaan, … View Post Petri Tamminen: Suomen historia

George Saunders: Sotapuiston perikato

George Saundersin novellit hurma­sivat minut viime vuoden lopulla, kun luin hänen aiemmin suomen­netun kokoel­mansa Joulukuun kymmenes. Kyseinen kokoelma ei ollut täydel­linen, mutta tiesin, että näitä novelleja on pakko saada lisää. Onneksi Siltala toi Saundersin vuonna 1996 julkaistun esikois­no­vel­li­ko­koelman Sotapuiston perikato viime vuonna suomeksi. Sotapuiston perikadon novellit ovat Joulukuun kymme­nestä tuttua Saundersia, mutta potenssiin sata. … View Post George Saunders: Sotapuiston perikato

Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton

“You will have only one story,” she had said. “You’ll write your one story many ways. Don’t ever worry about story. You have only one.” Elizabeth Stroutin romaa­nissa My Name Is Lucy Barton kertoja Lucy Barton yrittää saada selvää omasta tarinastaan, monilla eri tavoilla. Muistot kitey­tyvät kesään 1980-luvulla, jolloin Lucy vietti pari kuukautta … View Post Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton

Emily Carroll: Through the Woods

Emily Carrollin upea Through the Woods on ikään kuin sarja­kuvan asuun puettu novel­li­ko­koelma. Se sisältää prologin ja epilogin lisäksi viisi itsenäistä tarinaa, joita yhdistää varsin kammot­tavat asiat ja saduista tuttujen teemojen ja elementtien käyttö. Suosik­ki­ta­ri­noitani ovat kokoelman avaava Our Neighbor’s House, jossa isä lähtee metsäs­tys­reis­sulle ja pyytää kolmea tyttöään menemään … View Post Emily Carroll: Through the Woods

Elena Ferrante: The Story of the Lost Child

Olen aika onneton lukemaan kirja­sarjoja, olen aina ollut. Syytän siitä vaihte­lun­ha­luani. Siedet­tä­vänkin mittaisen kirja­sarjan loppuun lukemiseen saattaa kulua pari vuotta, joidenkin osalta olen yhä vaiheessa. Usein en edes tunne kovin suurta hinkua päästä heti käsiksi sarjan seuraavaan osaan. Mietin, että ehkä se johtuu siitä, etteivät paksut tiilis­ki­vi­ro­maa­nitkaan ole yleensä suosik­kejani. … View Post Elena Ferrante: The Story of the Lost Child

George Saunders: Joulukuun kymmenes

Olen jo pitkään halunnut lukea George Saundersin novelleja, etenkin kokoelman Joulukuun kymmenes. Sitten kävi tuuri ja se tuli vastaan Oulun Akatee­misen kirja­kaupan loppuun­myyn­nissä viime syksynä, vieläpä pikku­ra­halla. Niin kuin usein muidenkin ostamieni kirjojen kohdalla, Joulukuun kymme­neskin jäi yli vuodeksi kirja­hyllyyn makaamaan. En uskal­tanut lukea sitä. Olin varma, että sen novellit … View Post George Saunders: Joulukuun kymmenes

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Ensim­mäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoit­ta­malla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa. Janet on nainen, jolla on kirku­van­pu­nainen tukka, voimakas sisäinen maailma ja rakkaus sanoja kohtaan. Janet asuu meren rannalla, perhe on … View Post Riitta Jalonen: Kirkkaus

Elena Ferrante: Those Who Leave And Those Who Stay

En malttanut olla pitkään poissa Elena Ferranten napoli­lais­sarjan parista, vaan suorastaan janosin lisää. Onneksi, sillä kolmas osa Those Who Leave And Those Who Stay on tähän mennessä paras sarjan kirjoista. Ensim­mäi­sestä osasta My Brilliant Friend kirjoitin maalis­kuussa, toisesta The Story of a New Name kesäkuussa. Kolman­nessa osassa Elena ja Lila varttuvat kaksi­kymp­pi­sistä kolmi­kymp­pi­siksi. Elämän­vaihe, johon sisältyy paljon muutoksia, … View Post Elena Ferrante: Those Who Leave And Those Who Stay

Elena Ferrante: The Story of a New Name

Elena Ferranten napoli­lais­sarja on ollut viime aikoina kaikkien huulilla. Luin kvartetin ensim­mäisen osan My Brilliant Friend maalis­kuussa (suomennos ehti myös ilmestyä keväällä nimellä Loistava ystäväni) ja olen siitä asti janonnut lisää. Ihan heti ensim­mäisen osan perään en kuitenkaan hennonnut tarttua tähän toiseen osaan, sillä Ferranten hengäs­tyttävä ja pikku­tarkka kerronta vaatii sulat­telua ja oman aikansa. … View Post Elena Ferrante: The Story of a New Name

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Loneyta ei kuitenkaan voinut oikeasti tuntea. Se muuttui jokaisen vuoro­veden tullessa ja mennessä, ja aina joskus matalin luode paljasti niiden luita, jotka olivat kuvitelleet osaavansa lukea rantaa niin hyvin, että säästyi­sivät sen kavalilta virtauk­silta. Eläimiä, joskus myös ihmisiä, kerran molempia: paimen ja hänen lampaansa, jotka olivat jääneet saarroksiin ja hukkuneet … View Post Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Johan Bargum: Novelleja 1965–2015

En ole koskaan aiemmin lukenut Johan Bargumin teoksia. Olisi ehkä syytä, ainakin tämän Novelleja 1965–2015 -kokoelman perus­teella. Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Bargumin esikois­teoksen ilmes­ty­mi­sestä ja merkki­vuoden kunniaksi julkaistiin tämä hieno kokoelma, joka tekee poikki­leik­kauksen Bargumin tuotantoon. Kokoelma sisältää 23 novellia, joista kaksi on ennen julkai­se­mat­tomia ja yksi aiemmin suomen­ta­maton. Novelleja yhdistää erilaiset … View Post Johan Bargum: Novelleja 1965–2015

Elena Ferrante: My Brilliant Friend

Elena Ferranten nelio­sainen Napoli-sarja on ollut viime aikoina kaikkien huulilla. Sen ensim­mäinen osa Loistava ystäväni (WSOY) julkaistaan pian myös suomeksi (saata­villa jo e-kirjana Elisa Kirjasta) ja toivot­ta­vasti sarjan suomen­ta­minen jatkuu tiiviillä aikatau­lulla – ennustan sarjasta hittiä myös täällä. Minä olin maltta­maton ja luin ensim­mäisen osan englan­nin­kie­lisenä käännöksenä, ja kyllä kiitos, tätä lisää! My Brilliant Friend kertoo … View Post Elena Ferrante: My Brilliant Friend

Katja Kettu: Yöper­honen

Minä olen Valkoisen Jumalan tytär ja minua ette kiinni saa. Hiihdän Neito­tun­turin laitaa henkeni edestä, ja lapseni hengen. Ajohurtat louskut­tavat alhaalla kurussa, takaa-ajajien huudot kaikuvat:– Huora hiihtää! Se yrittää Ryssiin pakoon! Petsamo 1937. 15-vuotias Irga on rakas­tunut kommu­nismia akitee­raavaan Suenham­paaseen. Ohranjyvä alkaa itää, Irgan sisällä kasvaa uusi elämä. Tyttö päättää hiihtää Neuvos­tojen … View Post Katja Kettu: Yöper­honen

Mark Z. Danie­lewski: House of Leaves

Nyt olen itsestäni ylpeä ja syystä! Jo kesällä 2013 aloit­tamani Mark Z. Danie­lewskin metafik­tii­vinen romaani House of Leaves on nyt kahlattu läpi. Tuolloin kaksi vuotta sitten kirja jäi kesken, kun tein sen virheen, että luin sen rinnalla muutakin, joten pikku­hiljaa kirja vain jäi ja unohtui. Kirja ei myöskään ole mistään … View Post Mark Z. Danie­lewski: House of Leaves

Aki Ollikainen: Musta satu

Aki Ollikaisen upea Nälkä­vuosi teki minuun reilut kaksi vuotta sitten suuren vaiku­tuksen. Niinpä olikin varsin kutkut­tavaa lukea hänen uusin romaa­ninsa Musta satu. Tekisikö se saman­laista vaiku­tusta kuin Nälkä­vuosi? Herät­täisikö se yhtä vahvoja tunteita?   Mustassa sadussa liikutaan kahdella eri aikata­solla. On nykyhet­kessä tarinaansa kertova mies, jonka mieltä vaivaa suvun miehiin … View Post Aki Ollikainen: Musta satu

Leena Krohn: Hotel Sapiens

Joskus täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja kokeilla jotain, mitä on jo kauan halunnut kokeilla, mutta ei ole vain saanut aikai­seksi. Leena Krohnin kirjat ovat yksiä niistä asioista. En tiennyt hänestä kirjai­lijana muuta kuin sen, että hän ilmei­sesti kirjoittaa lähinnä spefiä. En myöskään tiennyt tai tiedä vieläkään, mistä hänen kirjastaan … View Post Leena Krohn: Hotel Sapiens

Petri Tamminen: Meriro­maani

Koko Jäämeri tuntui tuollai­selta liian suurelta asialta ja aivan erityi­sesti sellai­selta tuntui jäävuori, jonka uhkaavaa hahmoa hän ei saanut mielestään. Sopivan kokoi­silta katsel­ta­vilta hänestä tuntuivat tynnyri ja hevonen, pienem­mistä esineistä ehkä viljan­jyvät ja ne lumihiu­taleen yksit­täiset sakarat, joita hän nyt erotti takkinsa tummalla kankaalla. Petri Tammisen Meriro­maani on pieni, mutta paljon oivaltava … View Post Petri Tamminen: Meriro­maani

Joyce Carol Oates: Blondi

Apua apua!Apua Elämä lähestyy  Hei, tiedättekö tunteen, kun joku kirja on niin läkäh­dyttävä lukuko­kemus, ettei siitä osaa oikein sanoa mitään? Useim­miten käy niin, että kirja on niin huono tai mitään­sa­no­maton, ettei siitä tee mieli sanoa mitään, mutta joskus taas kirja on niin hyvä ja vaikuttava, ettei sanoja vain tahdo löytyä. … View Post Joyce Carol Oates: Blondi

Eowyn Ivey: The Snow Child

Jo kauan himoit­semani Eowyn Iveyn esikois­ro­maani The Snow Child, joka ylsi tänä vuonna jopa Pulitzer-palkinnon finalis­tiksi, antoi minulle viimeiset sivunsa eilen. En voinut kuin huokaista. Ihastuk­sesta. En olisi suonut kirjan päättyvän vielä. The Snow Child on tarina vanhasta paris­kun­nasta, Mabelista ja Jackista, jotka ovat muuttaneet uudisa­suk­kaiksi keskelle Alaskan karua erämaata. Eletään 1920-lukua. Kylmän … View Post Eowyn Ivey: The Snow Child

Aki Ollikainen: Nälkä­vuosi

“Kuoleman väri on valkoinen. Hauta­jai­sissa pukeu­dutaan mustaan, elävät pukeu­tuvat. Vaina­jakin on mustissaan, kun se on puettu parhaim­piinsa mitä eläessään on omistanut, mutta kasvot sillä on aina valkoiset. Kun sielu jättää ihmisen, vain valkoinen jää jäljelle.” On vuosi 1867. Suomen suuret nälkä­vuodet. Loput­toman tuntuinen talvi ja nälkä pakot­tavat ihmiset liikkeelle, kerjuulle. Kerjä­läis­joukot vaeltavat kylästä … View Post Aki Ollikainen: Nälkä­vuosi

Katja Kettu: Kätilö

Katja Ketun suunnat­toman suosion saavut­tanut Kätilö, joka myös palkittiin Blogis­tanian Finlan­dialla ja Runeberg-palkin­nolla, kiinnosti minua aiheen ja teemojen vuoksi mielet­tömän paljon. Kielletty rakkaus Lapin sodan alkuvaiheen Suomessa. Suoma­lainen nainen, joka rakastuu SS-upseeriin. Tarina siitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy rakkauden vuoksi. Lapin sodan tapah­tu­mista ei liene kirjoi­tettu kovin paljon romaaneja ja vielä vähemmän Lapissa olleista … View Post Katja Kettu: Kätilö

Sarah Waters: Vieras karta­nossa

En voi uskoa, kuinka nopeasti minun hitaalla lukutah­dillani sain päätökseen Sarah Watersin liki 600-sivuisen tiilis­kiven, alle viikossa! Ja yli puolet kirjasta luin kahden päivän aikana! Syynä nopeaan lukutahtiin lienee ollut vetävä juoni ja vuoden vaihtu­minen. Halusin saada tämän kirjan vielä mahdu­tettua vuoden 2011 kirjojen listalle ja voin sanoa, että Vieras … View Post Sarah Waters: Vieras karta­nossa

Petri Tamminen: Muita hyviä ominai­suuksia

Kaipasin luetta­vakseni jotain kevyttä ja ohutta. Petri Tammisen Muita hyviä ominai­suuksia osui silmiini kirjojeni joukosta. Joko olisi Tammisen aika? Muita hyviä ominai­suuksia pitää sisällään useita tarinoita, lyhyt­proosaa, kirjai­lijan elämästä. Oletan niiden kertovan juuri Tammisen elämästä. Tamminen kertoo siitä, mitä on olla samalla kertaa ujo, kirjailija ja mies. Hän kertoo avoimesti häpeän tunteistaan milloin … View Post Petri Tamminen: Muita hyviä ominai­suuksia