Type and press Enter.

Aleksi Peura: Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa

Sain heti vuoden alettua mielet­tömän tieto­kir­ja­kuumeen. Teki mieli oppia vähän kaikesta kaikkea. Nyt tuo kuume on hieman laantunut, vaikka uskon silti jatkavani hyvien tieto­kir­jojen parissa joka kuukausi. Koko alkukevään eli maaliskuun alkupuo­lelta huhtikuun alkuun luin Aleksi Peuran uutuus­teosta Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa. Nimensä mukai­sesti Jumalan vihol­liset käsit­telee Euroopan …
View Post Aleksi Peura: Jumalan vihol­liset : Euroopan noita­vai­nojen historiaa

Chloe Benjamin: The Immor­ta­lists

Chloe Benja­minin The Immor­ta­lists on kirja, joka on ollut viime aikoina näkyvästi esillä sosiaa­li­sessa mediassa. Olen nähnyt pääasiassa sitä kehuvia kommentteja, mutta kirjan luettuani en löytänyt itseäni tuosta joukosta. The Immor­ta­lists alkaa vuoden 1969 New Yorkista, missä neljä sisarusta kuulevat kaupunkiin saapu­neesta ennus­ta­jasta, joka kykenee ennus­tamaan kenen tahansa kuolin­päivän. Sisarusten uteliaisuus …
View Post Chloe Benjamin: The Immor­ta­lists

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

En usko enää että aika on suora jatkumo. En usko että tällä tarinalla, tai millään ihmisen kerto­malla tarinalla, on vain yksi alku, vaan alkuja on monta. Eikä mikään koskaan oikeasti lopu. Eräänä iltana kolme Daeshin eli Isisin kannat­tajaa hyökkää götebor­gi­laiseen kirja­kauppaan, jossa on juuri meneillään islamia taiteellaan kriti­soivan taitei­lijan esiin­ty­minen. …
View Post Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Elin Willows: Sisämaa

Paikassa jossa ihmiset katsovat tutki­vasti. Paikassa jossa minut huomataan uudeksi tulok­kaaksi. Joudun selit­tämään ruoka­kau­passa: Kyllä, asun täällä, olen muuttanut tänne. Vastauk­seksi tulee terve­tu­lo­toi­votus, mutta en tunne itseäni hyväk­sy­tyksi. Ymmärrän että siihen vaaditaan enemmän. Ja seuraavan kerran kassalla tietysti jatko­ky­symys: Minkä takia? Elin Willowsin esikois­ro­maani Sisämaa oli odote­tuimpien kevään kirjojen listallani, …
View Post Elin Willows: Sisämaa

Vuoden ensim­mäisen neljän­neksen luetut kirjat

Ihana huhtikuu. Kevät jo tuoksuu ilmassa. Talvi on ollut täällä pohjoi­sem­massa Suomessa monen vuoden tauon jälkeen ihan kunnon talvi lumimää­rineen ja pakkas­jak­soineen, mutta nyt pakkaset ovat laantuneet ja aurinko lämmittää jo niin paljon, että se on parhaim­milla paikoilla alkanut sulattaa jo lumia pois. Onneksi aurinko on paistanut täällä jo pitkään …
View Post Vuoden ensim­mäisen neljän­neksen luetut kirjat

Susinukke Kosola: Avaruus­kis­sojen leikkikalu

Christian Bök kirjoitti runonsa bakteerin DNA:hanolen parempi – raaputan säkeeni atomin ytimeen­haluan sanoihini ydinrä­jäh­dyksen poten­ti­aa­li­nolkaa hyvät, tappakaa minut vielä kun voitte­päässäni kasvaa kuvia joiden en halua kukkivan: Sanon tämän nyt silläkin uhalla, että olen muiden mielestä tyhmä: en oikein tajunnut Susinukke Kosolan runoko­koelmaa Avaruus­kis­sojen leikkikalu. Okei, aina ei tarvit­sekaan tajuta, …
View Post Susinukke Kosola: Avaruus­kis­sojen leikkikalu

Richard Lloyd Parry: Ghosts of the Tsunami – Death and Life in Japan’s Disaster Zone

There was no advance warning, no marginal area of incre­mental damage. The wave had come in with full force, spent itself and stopped at a point as clearly defined as the reach of a high tide. Above it, nothing had been touched; below it, everything was changed. Japanissa tapahtui 11.3.2011 …
View Post Richard Lloyd Parry: Ghosts of the Tsunami – Death and Life in Japan’s Disaster Zone

Helmet-lukuhaaste 2017: kooste

Helmet-lukuhaaste järjes­tetään tänä vuonna jo neljättä kertaa, mutta otin siihen ensim­mäisen kerran osaa vasta viime vuonna. Viime vuoden haaste jäi vain muutaman kirjan päähän täytty­mi­sestään, joten halusin saada sen loppuun, vaikka vuosi ehti jo vaihtua ja uusi Helmet-lukuhaaste alkaa. Jollen olisi jo ehtinyt miettiä ja valita luettavia kirjoja haasteen viimei­simpiin …
View Post Helmet-lukuhaaste 2017: kooste

Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät

Edes nyt en reagoinut hallit­se­mat­to­masti. Niin kuin aina elämäni vaikeina aikoina, etenin varovasti. Ainoa näkyvä merkki sisäi­sestä hädästäni oli tietty epäjär­jes­tyksen lisään­ty­minen ja käsieni heikkous. Mitä suurem­maksi ahdistus kasvoi, sitä huonommin sain sormeni kiertymään esineiden ympärille. Napoli-sarjan jättämään Elena Ferrante -ikävään ei auta mikään muu kuin Elena Ferrante. Hänen tuotan­tonsa …
View Post Elena Ferrante: Hylkää­misen päivät