Kesäkuu on ohi, joten puolet vuodesta on takana. Kevät ja alkukesä ovat suosikkejani, ja on harmi, että niistä pääsee nauttimaan seuraavan kerran vasta vuoden päästä. Nyt on kuitenkin sopiva hetki hieman hengähtää ja katsoa, miten vuoden ensimmäinen puolikas sujui ja mitkä loppuvuoden suunnitelmani ovat. Olen lukenut tähän mennessä tänä vuonna …
Kaksi kotimaista sarjakuvaa tyttöydestä: Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut ja Aino Louhin Mielikuvitustyttö
Olen lukenut lyhyen ajan sisällä kaksi kotimaista tyttöyttä käsittelevää sarjakuvaa. Tyttöys ja naiseus ovat lempiaiheitani kirjallisuudessa ja erityisesti sarjakuvissa. Sekä Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut että Aino Louhin Mielikuvitustyttö käsittelevät kauniisti, mutta hieman eri näkökulmista sitä, millaista on olla tyttö ja millaisia kokemuksia naiseksi kasvamiseen voi parhaimmillaan ja pahimmillaan …
Banana Yoshimoto: Kitchen
Olen tänä vuonna halunnut lukea vähemmän uutuuspainotteisesti, mutta vielä on tekemistä: selkeästi yli puolet ellei melkein kolme neljästä lukemastani kirjasta on julkaistu muutaman viime vuoden sisällä. Tällä hetkellä minua kiinnostaa etenkin 1970- ja 1980-lukujen kirjallisuus, ei mistään sen erityisemmästä syystä kuin etten ole hirveästi lukenut juuri tuon ajan kirjallisuutta. Taannoin …
Kun luin vanhan suosikkikirjani vuosien jälkeen uudelleen – Claudie Gallay: Tyrskyt
Luin toukokuussa uudelleen vanhan suosikkiromaanini, ranskalaisen Claudie Gallayn Tyrskyt. Olen lukenut kirjan viimeksi elokuussa 2011 eli pian kahdeksan vuotta sitten, ja julistin sen tuolloin oitis yhdeksi lempikirjakseni. Yhä edelleen kun minulta on kysytty lempikirjojani, Tyrskyt nousee mieleeni, vaikken ole enää vuosiin ollut varma olisiko se sitä oikeasti edelleen. Koen olevani …
Syksyn 2019 kiinnostavimmat kirjat
Näin +30 asteen helteillä on ihan virkistävää miettiä jo vähän syksyä, ainakin tulevien kirjojen muodossa. Ja hurjan paljon kiinnostavaa luettavaa onkin taas luvassa – etenkin verrattuna menneeseen kevääseen, jolloin ei julkaistu ihan niin monta erityisen kiinnostavaa kirjaa, kun tärppilistallekin niitä päätyi vain 17 kappaletta. Nyt kaksinkertaistetaan määrä ja ohessa 34 ensi …
Maggie Nelson: Sinelmiä
blue/blu:/ adjective1. of a colour intermediate between green and violet, as of the sky or sea on a sunny day. “the clear blue sky“2. informal. (of a person or mood) melancholy, sad, or depressed. “he’s feeling blue” Maggie Nelsonin Sinelmiä (Bluets, 2009) resonoi mielessäni vahvasti Han Kangin The White Bookin …
Aino Vähäpesola: Onnenkissa
*kirja saatu arvostelukappaleena Kosmokselta Kirjallisuus ja hämmentävät kirjailijat ovat parhaimmillaan kansien välissä: sylikissana, joka raapaisee auki lukijan haavat ja lopulta nuolee ne. Kirja on kissa joka joskus katselee kaapin päältä, hyllystä, lymyää nurkissa tai vain kutsuu luokseen tassullaan kerta toisensa jälkeen. Aino Vähäpesolan esikoisteos Onnenkissa kiinnitti huomioni aivan ensin hurmaavalla …
Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken
Tutustumiseni Sally Rooneyn kirjoihin on tapahtunut käänteisessä järjestyksessä: luin maaliskuussa hänen viime vuonna julkaistun toisen romaaninsa Normal People ja nyt äskettäin suomeksi julkaistun esikoisromaaninsa Keskusteluja ystävien kesken (Conversations with Friends, 2017). Eipä järjestyksellä ole väliä, mutta jos olisin osannut ennustaa, olisin jättänyt niin sanotusti herkullisimman viimeiseksi. Keskusteluja ystävien kesken oli …
Helmet-lukuhaaste 2019: puolivälikatsaus
Tänä vuonna otan osaa ainoastaan yhteen varsinaiseen lukuhaasteeseen eli jokavuotiseen Helmet-lukuhaasteeseen. Nyt toukokuussa haaste on edennyt osaltani puoliväliin saakka eli ollaan varsin sopivassa tahdissa. Vaikeimpia kohtia on vielä täyttämättä, mutta toivotaan, ettei haasteen kanssa tule loppuvuodesta kiire. Katsotaanpa sitten, mitkä kohdat olen saanut jo täytetyiksi ja millä kirjoilla. 1. Kirjan …
Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu – kun nykyhetkestä tuli second handia
*kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta Meillä oli vilpitön usko… naiivi usko… Uskottiin että ihan pian… että kadulla seisovat jo bussit, jotka vievät meidät demokratiaan. Saamme asua kauniissa taloissa emmekä harmaissa “hruštšovkoissa”, rakennamme autobaanoja rikki jauhaantuneiden teiden sijaan, meistä kaikista tulee hyviä. Kukaan ei yrittänyt etsiä tälle uskolle rationaalisia perusteluja. Niitä ei …