Type and press Enter.

Pajtim Statovci: Kissani Jugos­lavia

Pajtim Statovcin Kissani Jugos­lavia on kiinnos­tanut minua jo hyvän tovin. Kun se julkaistiin vuonna 2014, en kiinnit­tänyt siihen erityistä huomiota enkä nyt sen luettuani todel­lakaan ymmärrä miksen. Nyt oli korkea aika viimeinkin tutustua Statovciin, sillä Kissani Jugos­lavia on julkaistu tänä vuonna muun muassa Briteissä ja Yhdys­val­loissa nimellä My Cat Yugos­lavia ja se on saanut …
View Post Pajtim Statovci: Kissani Jugos­lavia

Johan Bargum: Lyhykäisiä

Kuvittele, että vihdoinkin selviät Schubertin koruku­vioista. Kuvittele, että jänis tulee huomen­nakin ja asettuu lepäämään marja­kuusen alle. Älä ole surul­linen. Olenhan siellä, niin kauan kuin sinä olet. Johan Bargumin novel­li­tuo­tannon läpileik­kaava kokoelma Novelleja 1965–2015 oli viime vuoden suosik­kejani ja olenkin siitä asti halunnut lukea lisää Bargumin tekstejä – niin novelleja kuin romaa­ne­jakin. No, yli …
View Post Johan Bargum: Lyhykäisiä

Margaret Atwood: The Handmaid’s Tale

Margaret Atwoodin romaanin The Handmaid’s Tale (suom. Orjat­taresi, 1986 & tarkis­tettu uusin­ta­painos 2017) voisi laskea jo jonkin­lai­seksi (tulevaksi) moder­niksi klassi­koksi. Vuonna 1985 julkaistu romaani on tehnyt uuden tulemi­sensa Yhdys­val­tojen viime aikojen politiikan ja kirjasta tehdyn tv-sarjan myötä. The Handmaid’s Tale on tarina, joka on osittain ollut, on edelleen ja voisi …
View Post Margaret Atwood: The Handmaid’s Tale

Katja Kettu, Meeri Kouta­niemi & Maria Seppälä: Finti­aanien mailla

Lääkäri Arne Vainio hoitaa diabe­tes­po­ti­laita Fond du Lacin reser­vaa­tissa. Lyz Jaakola vetää naisten rumpu­ryhmää, joka esittää vanhoja ojibwa-intiaanien lauluja. Jim ja Rebecca Gawboyn koti toimii autis­tisten, hyväk­si­käy­tet­tyjen intiaa­ni­lasten orpokotina. Sue Raker hoitaa mehiläis­ti­laansa Ylä-Michi­ga­nissa. Entinen sekakäyttäjä Shauna Pelto rauhoittuu reser­vaat­tinsa metsässä. Ehkä mietit, miksi osalla yllä maini­tuista henki­löistä on varsin …
View Post Katja Kettu, Meeri Kouta­niemi & Maria Seppälä: Finti­aanien mailla

Petri Tamminen: Suomen historia

Vuosi 1954: Äiti istui sängyn laidalla täysissä navet­ta­vaat­teissa ja hiissasi itseään näin edesta­kaisin, että pitäisi mennä, pitäisi mennä, lehmät jo ammuu. Mutta ei millään saanut laske­tuksi kirjaa käsistään, jatkoi vain lukemista, sodan käynyt lotta. Nappasin välipa­laksi Petri Tammisen Suomen historian, jonka välipa­lao­lemus olikin harhaa. Noin 150-sivuisen kirjan kyllä lukaisee hetkessä läpi niin halutessaan, …
View Post Petri Tamminen: Suomen historia

George Saunders: Sotapuiston perikato

George Saundersin novellit hurma­sivat minut viime vuoden lopulla, kun luin hänen aiemmin suomen­netun kokoel­mansa Joulukuun kymmenes. Kyseinen kokoelma ei ollut täydel­linen, mutta tiesin, että näitä novelleja on pakko saada lisää. Onneksi Siltala toi Saundersin vuonna 1996 julkaistun esikois­no­vel­li­ko­koelman Sotapuiston perikato viime vuonna suomeksi. Sotapuiston perikadon novellit ovat Joulukuun kymme­nestä tuttua Saundersia, mutta potenssiin sata. …
View Post George Saunders: Sotapuiston perikato

Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton

“You will have only one story,” she had said. “You’ll write your one story many ways. Don’t ever worry about story. You have only one.” Elizabeth Stroutin romaa­nissa My Name Is Lucy Barton kertoja Lucy Barton yrittää saada selvää omasta tarinastaan, monilla eri tavoilla. Muistot kitey­tyvät kesään 1980-luvulla, jolloin Lucy vietti pari kuukautta …
View Post Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton

Emily Carroll: Through the Woods

Emily Carrollin upea Through the Woods on ikään kuin sarja­kuvan asuun puettu novel­li­ko­koelma. Se sisältää prologin ja epilogin lisäksi viisi itsenäistä tarinaa, joita yhdistää varsin kammot­tavat asiat ja saduista tuttujen teemojen ja elementtien käyttö. Suosik­ki­ta­ri­noitani ovat kokoelman avaava Our Neigh­bor’s House, jossa isä lähtee metsäs­tys­reis­sulle ja pyytää kolmea tyttöään menemään …
View Post Emily Carroll: Through the Woods

Elena Ferrante: The Story of the Lost Child

Olen aika onneton lukemaan kirja­sarjoja, olen aina ollut. Syytän siitä vaihte­lun­ha­luani. Siedet­tä­vänkin mittaisen kirja­sarjan loppuun lukemiseen saattaa kulua pari vuotta, joidenkin osalta olen yhä vaiheessa. Usein en edes tunne kovin suurta hinkua päästä heti käsiksi sarjan seuraavaan osaan. Mietin, että ehkä se johtuu siitä, etteivät paksut tiilis­ki­vi­ro­maa­nitkaan ole yleensä suosik­kejani. …
View Post Elena Ferrante: The Story of the Lost Child