Type and press Enter.

George Saunders: Sotapuiston perikato

George Saundersin novellit hurma­sivat minut viime vuoden lopulla, kun luin hänen aiemmin suomen­netun kokoel­mansa Joulukuun kymmenes. Kyseinen kokoelma ei ollut täydel­linen, mutta tiesin, että näitä novelleja on pakko saada lisää. Onneksi Siltala toi Saundersin vuonna 1996 julkaistun esikois­no­vel­li­ko­koelman Sotapuiston perikato viime vuonna suomeksi. Sotapuiston perikadon novellit ovat Joulukuun kymme­nestä tuttua Saundersia, mutta potenssiin sata. … View Post George Saunders: Sotapuiston perikato

Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton

“You will have only one story,” she had said. “You’ll write your one story many ways. Don’t ever worry about story. You have only one.” Elizabeth Stroutin romaa­nissa My Name Is Lucy Barton kertoja Lucy Barton yrittää saada selvää omasta tarinastaan, monilla eri tavoilla. Muistot kitey­tyvät kesään 1980-luvulla, jolloin Lucy vietti pari kuukautta … View Post Elizabeth Strout: My Name Is Lucy Barton

Emily Carroll: Through the Woods

Emily Carrollin upea Through the Woods on ikään kuin sarja­kuvan asuun puettu novel­li­ko­koelma. Se sisältää prologin ja epilogin lisäksi viisi itsenäistä tarinaa, joita yhdistää varsin kammot­tavat asiat ja saduista tuttujen teemojen ja elementtien käyttö. Suosik­ki­ta­ri­noitani ovat kokoelman avaava Our Neighbor’s House, jossa isä lähtee metsäs­tys­reis­sulle ja pyytää kolmea tyttöään menemään … View Post Emily Carroll: Through the Woods

Elena Ferrante: The Story of the Lost Child

Olen aika onneton lukemaan kirja­sarjoja, olen aina ollut. Syytän siitä vaihte­lun­ha­luani. Siedet­tä­vänkin mittaisen kirja­sarjan loppuun lukemiseen saattaa kulua pari vuotta, joidenkin osalta olen yhä vaiheessa. Usein en edes tunne kovin suurta hinkua päästä heti käsiksi sarjan seuraavaan osaan. Mietin, että ehkä se johtuu siitä, etteivät paksut tiilis­ki­vi­ro­maa­nitkaan ole yleensä suosik­kejani. … View Post Elena Ferrante: The Story of the Lost Child

George Saunders: Joulukuun kymmenes

Olen jo pitkään halunnut lukea George Saundersin novelleja, etenkin kokoelman Joulukuun kymmenes. Sitten kävi tuuri ja se tuli vastaan Oulun Akatee­misen kirja­kaupan loppuun­myyn­nissä viime syksynä, vieläpä pikku­ra­halla. Niin kuin usein muidenkin ostamieni kirjojen kohdalla, Joulukuun kymme­neskin jäi yli vuodeksi kirja­hyllyyn makaamaan. En uskal­tanut lukea sitä. Olin varma, että sen novellit … View Post George Saunders: Joulukuun kymmenes

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Ensim­mäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoit­ta­malla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa. Janet on nainen, jolla on kirku­van­pu­nainen tukka, voimakas sisäinen maailma ja rakkaus sanoja kohtaan. Janet asuu meren rannalla, perhe on … View Post Riitta Jalonen: Kirkkaus

Elena Ferrante: Those Who Leave And Those Who Stay

En malttanut olla pitkään poissa Elena Ferranten napoli­lais­sarjan parista, vaan suorastaan janosin lisää. Onneksi, sillä kolmas osa Those Who Leave And Those Who Stay on tähän mennessä paras sarjan kirjoista. Ensim­mäi­sestä osasta My Brilliant Friend kirjoitin maalis­kuussa, toisesta The Story of a New Name kesäkuussa. Kolman­nessa osassa Elena ja Lila varttuvat kaksi­kymp­pi­sistä kolmi­kymp­pi­siksi. Elämän­vaihe, johon sisältyy paljon muutoksia, … View Post Elena Ferrante: Those Who Leave And Those Who Stay

Elena Ferrante: The Story of a New Name

Elena Ferranten napoli­lais­sarja on ollut viime aikoina kaikkien huulilla. Luin kvartetin ensim­mäisen osan My Brilliant Friend maalis­kuussa (suomennos ehti myös ilmestyä keväällä nimellä Loistava ystäväni) ja olen siitä asti janonnut lisää. Ihan heti ensim­mäisen osan perään en kuitenkaan hennonnut tarttua tähän toiseen osaan, sillä Ferranten hengäs­tyttävä ja pikku­tarkka kerronta vaatii sulat­telua ja oman aikansa. … View Post Elena Ferrante: The Story of a New Name

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Loneyta ei kuitenkaan voinut oikeasti tuntea. Se muuttui jokaisen vuoro­veden tullessa ja mennessä, ja aina joskus matalin luode paljasti niiden luita, jotka olivat kuvitelleet osaavansa lukea rantaa niin hyvin, että säästyi­sivät sen kavalilta virtauk­silta. Eläimiä, joskus myös ihmisiä, kerran molempia: paimen ja hänen lampaansa, jotka olivat jääneet saarroksiin ja hukkuneet … View Post Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta