Katja Kettu: Rose on poissa
Tuuli ujelsi särkyneissä ikkunoissa ja lehdettömien oksien varjot keijasivat levottomina mustissa raunioissa. Minut valtasi orpouden tunne suuressa maailmankaikkeudessa. Silitin piikkisian poikaa sylissäni ja kohotin katseeni tornin takana syttyviin haaleisiin iltatähtiin. Siellä jossakin avaruussukkulat ja astronautit katselivat tätä sinistä palloamme, ja mitä tuntien? Pelkoa avaruuspuvun ulkopuolella ympäröivästä äärettömyydestä, loputtomuuteen jatkuvasta yksinäisyydestä. …