Type and press Enter.

Siiri Enoranta: Tuhat­kuo­levan kirous

Välillä on kiva poistua omalta mukavuusa­lu­eeltaan. Kotimainen lasten- ja nuorten fanta­sia­kir­jal­lisuus on minulle ehdot­to­masti vieras alue, ja aiemmin lukemis­ta­nikin tulee näin äkkiseltään mieleen ainoastaan Maria Turtscha­ni­noffin Maresi. Luen vuosittain joitakin lasten- ja nuorten­kirjoja, mutta etenkin kotimaisten osalta voisi aina parantaa. Kiinnostuin Siiri Enorannan Tuhat­kuo­levan kirouk­sesta sen oltua lasten- ja nuorten­kir­jal­li­suuden … View Post Siiri Enoranta: Tuhat­kuo­levan kirous

Seksi­työ­läi­syyden historiaa Helsin­gissä ja Turussa

Viime vuoden puolella ja tämän vuoden alussa luin kaksi kotimaista tieto­kirjaa, jotka molemmat käsit­te­levät seksi­työ­läi­syyden historiaa Suomessa. Aihe on kiinnostava ja toistai­seksi melko vähän tutkittu. Muistan lukeneeni sukupuo­len­tut­ki­musta opiskel­lessani jollekin kurssille Anna Kontulan väitös­kirjan Punainen eksodus. Tutkimus seksi­työstä Suomessa, joka käsit­telee aihetta nykyhet­kestä käsin (ja on muuten todella hyvä ja … View Post Seksi­työ­läi­syyden historiaa Helsin­gissä ja Turussa

Viisi romaania viime vuodelta: The Long Way to a Small, Angry Planet, Lincoln in the Bardo, Naisten aika, Huomenna kevät palaa & Enon opetukset

Becky Chambers: The Long Way to a Small, Angry Planet Ostin joskus Becky Chambersin scifi­ro­maanin The Long Way to Small, Angry Planet lahjaksi puoli­solleni ja siitä tuli heittä­mällä yksi hänen lempi­kir­joistaan. Kiinnostuin siitä itsekin, vaikken ole suuri scifin ystävä. Ja huomasin, että ei tarvitse edes olla, sillä kirjan tarina on … View Post Viisi romaania viime vuodelta: The Long Way to a Small, Angry Planet, Lincoln in the Bardo, Naisten aika, Huomenna kevät palaa & Enon opetukset

Runosun­nuntai: Yksin ja toisin, Imago, Merkintöjä & Ei talvi­kun­nos­sa­pitoa

Tuukka Pieta­rinen: Yksin ja toisin Tuukka Pieta­risen esikois­teok­sella on ehkä maailman kaunein kansi. Pelkästään se sai minut kiinnos­tumaan myös kirjan sisäl­löstä. Pieta­risen runot kertovat erilai­sista tyhjyyden ja ulkopuo­li­suuden, toiseuden ja ykseyden kokemuk­sista. Kaupun­kiym­pä­ristö heijas­telee ihmisen pienuutta ja merki­tyk­set­tö­myyttä, luonto taas kadottaa ihmisen kokonaan. Taustalla on loputon avaruus. Runoissa on ihanan … View Post Runosun­nuntai: Yksin ja toisin, Imago, Merkintöjä & Ei talvi­kun­nos­sa­pitoa

3 x tieto­kirja: Tilaa unelmoida, Pölyn ylistys & Why I’m No Longer Talking to White People About Race

Viime vuoden lopulla minua vaivasi tieto­kir­ja­kuume, johon otin lääkkeeksi, luonnol­li­sesti, muutaman tieto­kirjan. Nyt käsit­te­lyssä niistä kolme, joista kaikista pidin, mutta en kuitenkaan varauk­setta. David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida David Lynchin muistel­mateos Tilaa unelmoida jäi viime vuoden viimei­seksi lukemakseni kirjaksi, sillä luin sen loppuun vuoden viimeisenä päivänä. David Lynch … View Post 3 x tieto­kirja: Tilaa unelmoida, Pölyn ylistys & Why I’m No Longer Talking to White People About Race

Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Miten ihminen muuttuu toiseksi, kun hänen jokainen solunsa ja jokainen kudok­sensa on omistau­tunut yhdelle asialle, yhdelle ajatuk­selle, yhdelle ihmiselle, miten nainen muuttuu epänai­seksi, miten nainen muuttuu puunpa­la­seksi, omenan­ka­raksi, uimaki­veksi, joka ensin kelluu veden pinnalla ja alkaa sitten kerätä itseensä vettä, suolaa ja aurinkoa muuttuen aina vain paina­vam­maksi, nihkeäm­mäksi, suolai­sem­maksi, suolai­sem­maksi, … View Post Kätlin Kaldmaa: Islan­nissa ei ole perhosia

Rachel Cusk: Ääriviivat

Ja samalla tavoin minä olin alkanut nähdä omia pelkojani ja toiveitani heijas­tu­neina itseni ulkopuo­lelle, olin alkanut nähdä toisten ihmisten elämän oman elämäni kommen­taarina. Kun katsoin veneen perhettä, näin sen mitä minulla ei enää ollut: näin toisin sanoen sellaista, mitä ei ollut olemas­sakaan. Nuo ihmiset elivät omassa hetkessään, ja vaikka näin … View Post Rachel Cusk: Ääriviivat

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Olen viettänyt koko syksyn ajatte­le­malla naisia yhdessä Mia Kankimäen kanssa. Ensin ajattelin hänen kanssaan tuhat vuotta sitten elänyttä japani­laista hovinaista ja kirjai­lijaa Sei Shōna­gonia ja nyt viimeksi tutki­mus­mat­kai­li­joita ja taitei­li­joita historian varrelta. He ovat kaikki yönaisia: naisia, joita ajatellaan erityi­sesti öisin, kun ei saada unta. Inspi­roivia naisia, jotka ovat olleet … View Post Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Sarja­ku­va­sun­nuntai: fluns­saisen linnun seikkai­luista maagiseen metsään

Antti Ollikainen: Flu, Flu 2 – Jäätävä lentsu, Flu 3 – Viimeiset aivas­tukset Flu on pieni, kolmio­sainen sarjakuva vähän väliä aivas­te­le­vasta linnusta, joka joutuu kaiken­laisiin kommel­luksiin etsiessään aarretta niin eteläi­seltä napa-alueelta kuin meren pinnan alapuo­lel­takin. Sarjakuva ei sisällä tekstiä, joten lukijan äidin­kie­lellä tai edes lukutai­dolla ei ole merki­tystä tarinaa luettaessa … View Post Sarja­ku­va­sun­nuntai: fluns­saisen linnun seikkai­luista maagiseen metsään

Minna Rytisalo: Rouva C.

Pidin paljon Minna Rytisalon esikois­ro­maa­nista Lempi, se suorastaan yllätti kauneu­dellaan ja varmuu­dellaan. Se oli minusta vuoden 2016 parhaimpia kotimaisia romaaneja. Tänä syksynä Rytisalo teki paluun Rouva C.:llä, uudella histo­rial­li­sella romaa­nillaan, joka kertoo (ja tämä on kehu!) ei yhtään sen vaati­mat­to­mammin kuin Minna Canthin elämästä, fiktion kautta kuitenkin. Rouva C. kertoo siitä … View Post Minna Rytisalo: Rouva C.