Type and press Enter.

Tauko

Tätä tekstiä on hirveän vaikea aloittaa, joten aloitetaan siitä. En nimittäin koskaan ole kirjoit­tanut sitä mitä tulen nyt kirjoit­tamaan. Kuulos­taapa dramaat­ti­selta.

Rakas blogini on jo pian yhdek­sän­vuotias. Se on aika pitkä aika. Koko sen ajan olen bloggaillut aktii­vi­sesti, pitämättä mitään erityisiä suunni­teltuja taukoja. Joskus postausväli on ollut pidempi, etenkin viime vuosina.

Mietin viime vuonna jättäväni bloggaa­misen kokonaan. Ei vain ollut enää inspi­raa­tiota kirjoittaa. Päätin kuitenkin vielä yrittää ja viime syksyisen blogin uudis­ta­misen kautta löysin taas lisää intoa jatkaa. Nyt tuo into on kuitenkin jälleen laskussa.

Ehkä suurin syy innos­tuksen puutteeseen on se, ettei minulla ole tarpeeksi tarmoa / energiaa / intoa / jotain pitää blogia kovin ajanta­saisena. Tällä tarkoitan siis sitä, että luen kyllä kirjoja samaan tahtiin kuin aina ennenkin, mutta niistä bloggaa­minen venyy pahim­millaan viikkojen päähän, koska minulla ei ole sitä tarmoa / energiaa / intoa / jotain kirjoittaa. Jollekin se ei välttä­mättä olisi ongelma, mutta itselleni bloggaa­minen vaikeutuu mitä enemmän aikaa kirjan lukemi­sesta kuluu, ihan jo muista­mi­senkin kannalta, koska en myöskään jaksa tehdä erityisen kattavia muistiin­panoja lukemisen aikana. Yritin ratkoa tätä ongelmaa sillä, etten bloggaisi kaikista kirjoista, vaan ainoastaan niistä, jotka ovat herät­täneet jotain erityisiä tunteita, tai kirjoit­ta­malla lyhyitä koonteja useam­masta luetusta kirjasta, mutta eivät nekään ole pidemmän päälle toimineet.

Kirjojen proses­sointi ja niistä kirjoit­ta­minen vaatii myös proses­sointia ja aikaa. En koe, että tällä hetkellä minulla olisi kumpaakaan, johtuen osittain uudesta päivä­työstäni, joka vaatii paljon ajattelua ja suunnit­telua. Työpäivän jälkeen en myöskään jaksa istua tieto­koneen ääressä kirjoit­ta­massa, sillä saan työssäni tuijottaa ruutua ihan riittämiin.

Lisäksi vuoro­vai­kutus on blogissani (ja tuntuu siltä, että blogeissa yleensä) vähen­tynyt. Voin vain katsoa peiliin, sillä en enää itsekään liiemmin lue tai kommentoi kirja­blogeja. Onko kirja­blogien aika jo ohi? Toivot­ta­vasti ei, vaikka en itsekään ole enää ollut mikään innokas vierailija.

Aion siis pitää vähintään tauon bloggaa­mi­sesta. Vuoden loppu voisi olla hyvä takaraja: jos en siihen mennessä ole löytänyt takaisin kadon­nutta inspi­raa­tiotani, voi ehkä tulkita, etten toden­nä­köi­sesti enää palaa bloggaa­misen pariin. En kuitenkaan lyö vielä mitään lukkoon, koska eihän sitä koskaan tiedä.

Jatkan kirja­juttuja kuitenkin Insta­gramin puolella ja aion tuoda sinne jotain täältä blogin puolelta eli ainakin kirjoittaa pidempiä tekstejä kuvien yhteyteen. Koen Insta­gramin tällä hetkellä minulle sopivam­maksi paikaksi jakaa intohi­moani kirjal­li­suuteen, sillä se on helpompi pitää ajan tasalla ja se on mukavan vuoro­vai­kut­teinen paikka. Minua voi pyytää myös kaveriksi Goodread­sissa.

Kiitos kun olet vieraillut Lukui­sassa, olit sitten vanha tai uusi, vakkari tai satun­nainen kävijä. Lukuisa jää tauolle, mutta tulevaisuus on auki.

Leave a Reply to Leena Nieminen Cancel reply

Your email address will not be published.

One comment

  1. Pähkäilen itse saman asian kanssa. Luen mieluusti ja paljon, mutta en millään jaksaisi enää blogata ja muistiin­panoni ovat hyvin keveitä eli niidne varaan ei kirjasta voi kirjoittaa. Instagram on minulle vain paikka, jonne vien jonkun kirjan kannen tai muun kuvan. Ja yritän siellä tykätä edes tutuista,kun en ole kovasti jaksanut käydä muiden blogeis­sakaan. Goodreads tai ei sano minulle yhtikäs mitään. Uuvuttaa jo nyt, sillä joitakin käyn kommen­toi­massa samohin kuviin/juttuohin Instassa, facessa ja blogeissa…Tuntuu, että saan kohta pähkäi­lyyni vastauksen. Olet ollut minusta muistiin­jäävä bloggaaja eli varmuuden vuoksi kiitos näistä vuosista♥