Tauko

Tätä tekstiä on hirveän vaikea aloittaa, joten aloitetaan siitä. En nimittäin koskaan ole kirjoit­tanut sitä mitä tulen nyt kirjoit­tamaan. Kuulos­taapa dramaat­ti­selta.

Rakas blogini on jo pian yhdek­sän­vuotias. Se on aika pitkä aika. Koko sen ajan olen bloggaillut aktii­vi­sesti, pitämättä mitään erityisiä suunni­teltuja taukoja. Joskus postausväli on ollut pidempi, etenkin viime vuosina.

Mietin viime vuonna jättäväni bloggaa­misen kokonaan. Ei vain ollut enää inspi­raa­tiota kirjoittaa. Päätin kuitenkin vielä yrittää ja viime syksyisen blogin uudis­ta­misen kautta löysin taas lisää intoa jatkaa. Nyt tuo into on kuitenkin jälleen laskussa.

Ehkä suurin syy innos­tuksen puutteeseen on se, ettei minulla ole tarpeeksi tarmoa / energiaa / intoa / jotain pitää blogia kovin ajanta­saisena. Tällä tarkoitan siis sitä, että luen kyllä kirjoja samaan tahtiin kuin aina ennenkin, mutta niistä bloggaa­minen venyy pahim­millaan viikkojen päähän, koska minulla ei ole sitä tarmoa / energiaa / intoa / jotain kirjoittaa. Jollekin se ei välttä­mättä olisi ongelma, mutta itselleni bloggaa­minen vaikeutuu mitä enemmän aikaa kirjan lukemi­sesta kuluu, ihan jo muista­mi­senkin kannalta, koska en myöskään jaksa tehdä erityisen kattavia muistiin­panoja lukemisen aikana. Yritin ratkoa tätä ongelmaa sillä, etten bloggaisi kaikista kirjoista, vaan ainoastaan niistä, jotka ovat herät­täneet jotain erityisiä tunteita, tai kirjoit­ta­malla lyhyitä koonteja useam­masta luetusta kirjasta, mutta eivät nekään ole pidemmän päälle toimineet.

Kirjojen proses­sointi ja niistä kirjoit­ta­minen vaatii myös proses­sointia ja aikaa. En koe, että tällä hetkellä minulla olisi kumpaakaan, johtuen osittain uudesta päivä­työstäni, joka vaatii paljon ajattelua ja suunnit­telua. Työpäivän jälkeen en myöskään jaksa istua tieto­koneen ääressä kirjoit­ta­massa, sillä saan työssäni tuijottaa ruutua ihan riittämiin.

Lisäksi vuoro­vai­kutus on blogissani (ja tuntuu siltä, että blogeissa yleensä) vähen­tynyt. Voin vain katsoa peiliin, sillä en enää itsekään liiemmin lue tai kommentoi kirja­blogeja. Onko kirja­blogien aika jo ohi? Toivot­ta­vasti ei, vaikka en itsekään ole enää ollut mikään innokas vierailija.

Aion siis pitää vähintään tauon bloggaa­mi­sesta. Vuoden loppu voisi olla hyvä takaraja: jos en siihen mennessä ole löytänyt takaisin kadon­nutta inspi­raa­tiotani, voi ehkä tulkita, etten toden­nä­köi­sesti enää palaa bloggaa­misen pariin. En kuitenkaan lyö vielä mitään lukkoon, koska eihän sitä koskaan tiedä.

Jatkan kirja­juttuja kuitenkin Insta­gramin puolella ja aion tuoda sinne jotain täältä blogin puolelta eli ainakin kirjoittaa pidempiä tekstejä kuvien yhteyteen. Koen Insta­gramin tällä hetkellä minulle sopivam­maksi paikaksi jakaa intohi­moani kirjal­li­suuteen, sillä se on helpompi pitää ajan tasalla ja se on mukavan vuoro­vai­kut­teinen paikka. Minua voi pyytää myös kaveriksi Goodread­sissa.

Kiitos kun olet vieraillut Lukui­sassa, olit sitten vanha tai uusi, vakkari tai satun­nainen kävijä. Lukuisa jää tauolle, mutta tulevaisuus on auki.