Viimeksi sinä saavuit muutama päivä lumimyrskyn jälkeen. Maa oli yhä lumen ja jään peitossa, mutta kaikeksi onneksi sattui olemaan lämmintä. Oravat ja harakat tirskuivat ja peipot ja varpuset lauloivat puiden paljailla oksilla. Minä avasin kaikki ovet ja ikkunaverhot. Join teetä keittiön pöydän ääressä ja tunsin selässäni auringon lämmön. Ampiaiset tulivat pesästään etupihan kuistilta, leijailivat tokkuraisina talon halki ja surisivat uneliaina ympyröinä pitkin keittiötä. Juuri silloin palohälyttimen paristo meni tyhjäksi ja alkoi kimittää kuin heinäsirkka kesällä. Auringon valo osui teekannuun ja jauhopurkkiin, hopeanväriseen liemikulhoon.
Raukea valo, niin kuin meksikolainen iltapäivä sinun huoneessasi. Saatoin nähdä auringon sinun kasvoillasi.
Olen niin onnellinen, että Aula & Co on päättänyt tuoda Suomeen Lucia Berlinin ja hänen novellinsa. Niin onnellinen! Herkkua on lisää ihan kohta, kun kustantamo julkaisee tänä syksynä Berlinin kokoelman Ilta paratiisissa. Olen valmistautunut uuden kokoelman tuloon lukemalla uudestaan Siivoojan käsikirjan ensimmäisen osan ja nyt vihdoin, ensimmäistä kertaa, tämän toisen osan.
Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia on siis toinen puolikas Siivoojan käsikirjasta, joka on julkaistu meillä Suomessa kahdessa osassa. Ihmettelin hieman tätä valintaa, kun ensimmäinen osa julkaistiin, mutta nyt se tuntuu hyvältä päätökseltä: yhdessä niteessä novellien määrä on melko suuri, kahdessa helpommin hallittavissa, ja toisen osan novellit nivoutuvat kenties enemmän yhteen kuin ensimmäisessä osassa. Ja hei, ovathan nämä kansikuvatkin aivan upeita, joten ei ollenkaan haittaa omistaa kirjaa kahdessa osassa!
Useimmat Berlinin novelleista pohjaavat hänen omiin kokemuksiinsa ja elämänvaiheisiinsa sekä sijoittuvat paikkoihin, joissa hän itse asui ja eli. Ei siis ihme, että kertoja on niissä läsnä erityisen vahvana ja tarkkanäköisenä. Sama tunne minulle jäi myös ensimmäisestä osasta, jota käsittelevästä tekstistä löytyy muuten hieman lisää taustatietoja Berlinin elämästä.
Toisen osan novellit punoutuvat temaattisesti enemmän yhteen kuin ensimmäisessä osassa. Esimerkiksi viisi kokoelman novellia kertovat kertojan siskosta Sallysta, joka sairastaa pitkälle edennyttä syöpää. Hänellä ei ole enää kauaa elinaikaa jäljellä, ja kertoja matkustaa Yhdysvalloista Meksikoon ollakseen siskonsa ja tämän lasten lähellä ja tukena. Yhdessä siskokset muistelevat menneitä, erityisesti lapsuuttaan ja alkoholisoitunutta äitiään. Kuolemasta ja luopumisesta tulee Sallyn kautta kokoelman keskeinen aihe, jota useat sen novelleista käsittelevät. Aihe kantaa loppuun asti, sillä lopun viimeisimmissä, tyyliltään muista hieman poikkeavissa novelleissa jo ikääntynyt kertoja pohtii kuolemaa ja takana olevaa elämäänsä: entä jos olisinkin valinnut toisin?
Siivoojan käsikirja 2:n novellit ovat ensimmäistä osaa selkeästi tummemman sävyisiä. Kuoleman, luopumisen ja lopullisuuden lisäksi niissä käsitellään myös alkoholismia, jo ensimmäisestä osasta tuttua aihetta. Berlin oli itsekin alkoholisti, ja kuvaukset aamun ensimmäisen ryypyn pakkomielteisestä hankkimisesta tulevatkin suorastaan ihon alle. Monissa novelleissa kuitenkin näkyy se sama huumori, josta Berlinin teksteissä niin pidän. Huumori on kuivahkoa ja mustaa, joskus epäsopivaakin, kuten novellissa “Mijito”, jossa kodittomaksi jäävän tytön Jesus-vauva kuolee:
“Amelia. Tajuatko sinä, että Jesus on kuollut?”
“Joo, tiedetään. Lo sé.” Ja sitten hän sanoi englanniksi: “Fuck a duck. I’m sorry.”
Rakastan sitä, miten Berlinin novelleissa arki on täynnä yllätyksiä. Miten tarkkanäköisesti ja rehellisesti Berlin kuvaa elämää. Ja miten paljon yksityiskohtia hänen novellinsa sisältävät. Onneksi, onneksi ei tarvitse odottaa kauaa, että tätä saa lisää, vielä kerran.
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja 2 – Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia
(A Manual for Cleaning Women, 2015)
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co
291 s.
