Olen vuosikaudet etsinyt ja odottanut kirjasarjaa, jossa olisi jotain samaa taikaa (niin itse tarinassa kuin kirjojen lukemisen antamassa fiiliksessä) kuin aikoinaan Harry Potter ‑sarjassa oli ja on yhä edelleen. No, ehkä voidaan todeta, että tuskin mikään kirja tulee koskaan olemaan yhtä kuin Harry Potter eikä mikään sarja voi sitä millään tavalla korvata, mutta sen lähelle voi kyllä päästä. Tämä tuli todettua, kun luin Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Nevermoor : The Trials of Morrigan Crow ja Wundersmith : The Calling of Morrigan Crow. Molemmat osat on myös suomennettu. Ilmeisesti yhdeksänosaiseksi kaavaillun sarjan kolmas osa ei ole vielä ilmestynyt.
Harry Potterin ja Nevermoorin päähenkilöt ovat molemmat lapsuudenkodeissaan hyljeksittyjä ja muista poikkeavia, mutta jotka saavat kaipaamaansa arvostusta ja huomiota päästessään kaltaistensa pariin. Molemmilla on erityisiä kykyjä ja molempien maailmoissa maagisuus sekä hyvän ja pahan vastakkainasettelu ovat merkittävässä asemassa. Molemmissa sarjoissa on kyse ystävyydestä, erilaisuudesta ja pahan voittamisesta. Yhteisten tekijöiden listaamista voisi vielä jatkaa pitkään, mutta vaikka niitä on paljon, ei Nevermoor tunnu Harry Potterin kopiolta, vaan positiivisella tavalla siitä inspiroituneelta tarinalta, joka seisoo ihan omilla jaloillaan.
Nevermoorin tarina lähtee liikkeelle Morrigan Crown lapsuudenkodista. Morrigan on pian 11 vuotta täyttävä tyttö, jonka yllä on syntymästä asti roikkunut kirous, joka aiheuttaa hänen ympärilleen jatkuvasti onnettomuuksia ja huonoa tuuria aina myrskyistä sydänkohtauksiin. Kaiken lisäksi Morrigan tulee kuolemaan yhdentenätoista syntymäpäivänään. Kun tuo syntymäpäivä lopulta Morriganin kauhuksi ja hänen julman isänsä helpotukseksi koittaa, paikalle ilmestyy mies nimeltä Jupiter North, joka vie Morriganin Nevermooriin, paikkaan, josta kuolema ei häntä tavoita. Perillä North kertoo, että Morrigan on asetettu ehdolle kaupungin arvostetuimman seuran Wundrous Societyn jäseneksi ja seuraan päästäkseen hänen tulee selvitä neljästä koetuksesta yhdessä satojen muiden lasten kanssa. Seuraan pääsevät vain henkilöt, joilla on jokin erityinen kyky, mutta Morrigan ei tiedä omaansa. Jos Morrigan ei löydä kykyään, hänen täytyy palata kotiinsa ja kohdata lopulta hirvittävä kohtalonsa.
Tapahtumia enempää avaamatta Morriganin tarina jatkuu toisessa osassa melko pian siitä mihin se ensimmäisessä osassa jää ja luvassa on jälleen jännittäviä tapahtumia ja Nevermoorin maagisen maailman rakentelua.
En muista milloin Harry Potterin jälkeen olisin lukenut mitään yhtä ihanaa ja valloittavaa kuin nyt. Harry Potteria ei voi päihittää ja tähän asti on tuntunut siltä, ettei sitä lähellekään voi päästä, mutta näköjään vain voi. Koin Nevermoorin parissa suurta lukemisen riemua ja suoranaista iloa. Toki olen kokenut samoja tunteita muidenkin kirjojen kohdalla ennen ja jälkeen Harry Potterin, mutta en ehkä koskaan ihan samalla tavalla ja yhdistelmällä. Näitä kirjoja suorastaan ahmin!
Vaikka Nevermoor on hyvin juonivetoinen sarja, se ei kuitenkaan etene hirveän vauhdikkaasti. Henkilöhahmoihin ja Nevermoorin kiehtovaan maailmaan ehditään tutustua rauhassa ja koko sarjan kattava juonikin tuntuu rakentuvan melko verkkaisesti. Lopputulema on melko helppo arvata, mutta eihän sitä tiedä, mitä kaikkia yllätyksiä matkan varrella vielä ilmenee. Vaikka kyseessä on lasten- ja nuortenkirjasarja, se sopii Pottereiden tapaan kaikenikäisille. Sarjassa käsitellään myös rankkoja teemoja kuten yksinäisyyttä, erilaisuutta ja kuolemaa, ja nämä teemat tulevat mielestäni ilmi nopeammin ja vahvemmin kuin Pottereissa, mutta jää nähtäväksi, mihin suuntaan sarja myöhemmin etenee.
Oletko jo tutustunut Nevermooriin?
Helmet-lukuhaaste 2019: 28. Kirjan kannessa on kuu (takakansi)
Jessica Townsend: Nevermoor : The Trials of Morrigan Crow
Hachette Children’s Group 2017
374 s.
Jessica Townsend: Wundersmith : The Calling of Morrigan Crow
Orion Children’s Books 2018
404 s.
