* kirja saatu arvostelukappaaleena Intolta
Eveliina Talvitie on entuudestaan tunnettu tietokirjailija. Hän on kirjoittanut esimerkiksi feministiset teokset Miten helvetissä minusta tuli feministi (WSOY, 2016) ja Noin 10 myyttiä feminismistä (SKS, 2018), jälkimmäisen yhdessä Maryan Abdulkarimin kanssa sekä tietoteokset Matti Vanhasesta ja Ilkka Kanervasta. Feminististä otetta on myös Talvitien esikoisromaanissa Kovakuorinen.
Eeva ja Mira ovat olleet parhaat ystävykset lapsuudestaan saakka ja tukeneet toisiaan ankeissakin olosuhteissa. Mira on heistä äänekkäämpi ja se, jolla on aina hulluimmat ideat, Eevalla on enemmän tapana käpertyä itseensä, suojakuorensa ja mielikuvituksensa taakse. Välillä ääneen pääsee Mies, omasta erinomaisuudestaan ja taiteilijuudestaan huumaantunut suoranainen Mestari. Hän keräilee naisia kuin kovakuoriaisia putkiloihinsa.
Kovakuorinen on romaani tyttöjen välisestä ystävyydestä ja lojaaliudesta, sukupuolirooleista, toksisesta maskuliinisuudesta ja mielenterveyden häiriintymisestä. Se liikkuu monella eri aikatasolla aina 1970-luvun kerrostalolähiöistä 2000-luvun teatteripiireihin Helsinkiin. Rikottu kronologia tekee romaanista palapelimäisen ja haastavahkon, mutta lopussa kokonaisuus hahmottuu ja sekaan ujuttautuu myös jännityskirjallisuuden piirteitä, sillä lukijan eteen heitetään raportteja mielentilatutkimuksesta. Mitä kulisseissa onkaan tapahtunut ja miksi?
En muista milloin olisin viimeksi kohdannut kirjallisuudessa yhtä vastenmielisen hahmon kuin tämän romaanin Mies. Mies isolla M:llä, joka paikkaa epävarmuuttaan ja huonoa itsetuntoaan jatkuvalla itsekehulla ja ylimielisyydellä. Mies, joka on hyvin karikatyyri, mutta silti todellinen. Mulkku isolla M:llä. Teki välillä mieli suorastaan oksentaa. Jos siis nautitte epämiellyttävistä henkilöhahmoista, tässä on yksi hyvä ehdokas! Itse en tiedä nautinko vai kärsinkö enemmän.
Ei ole aina kirjaa kansiin katsominen, sillä Kovakuorinen on paljon enemmän. Romaani yllättää syvyydellään ja esimerkiksi sukupuolirooleihin ja moraaliin liittyvillä kriittisillä pohdinnoillaan. Sitä voi lukea helposti pelkkänä jännärinä tai kasvutarinana, mutta oikeasti se on enemmän, kunhan vain jaksaa kaivella. Se kestää taatusti useammankin lukukerran.
Kärsin, mutta myös viihdyin ja viehätyin.
Eveliina Talvitie: Kovakuorinen
Into 2019
227 s.
