Type and press Enter.

Eveliina Talvitie: Kovakuo­rinen

* kirja saatu arvos­te­lu­kap­paa­leena Intolta

Eveliina Talvitie on entuu­destaan tunnettu tieto­kir­jailija. Hän on kirjoit­tanut esimer­kiksi feminis­tiset teokset Miten helve­tissä minusta tuli feministi (WSOY, 2016) ja Noin 10 myyttiä feminis­mistä (SKS, 2018), jälkim­mäisen yhdessä Maryan Abdul­ka­rimin kanssa sekä tieto­teokset Matti Vanha­sesta ja Ilkka Kaner­vasta. Feminis­tistä otetta on myös Talvitien esikois­ro­maa­nissa Kovakuo­rinen.

Eeva ja Mira ovat olleet parhaat ystävykset lapsuu­destaan saakka ja tukeneet toisiaan ankeis­sakin olosuh­teissa. Mira on heistä äänek­käämpi ja se, jolla on aina hulluimmat ideat, Eevalla on enemmän tapana käpertyä itseensä, suoja­kuo­rensa ja mieli­ku­vi­tuk­sensa taakse. Välillä ääneen pääsee Mies, omasta erinomai­suu­destaan ja taitei­li­juu­destaan huumaan­tunut suora­nainen Mestari. Hän keräilee naisia kuin kovakuo­riaisia putki­loi­hinsa.

Kovakuo­rinen on romaani tyttöjen välisestä ystävyy­destä ja lojaa­liu­desta, sukupuo­li­roo­leista, toksi­sesta masku­lii­ni­suu­desta ja mielen­ter­veyden häiriin­ty­mi­sestä. Se liikkuu monella eri aikata­solla aina 1970-luvun kerros­ta­lo­lä­hiöistä 2000-luvun teatte­ri­pii­reihin Helsinkiin. Rikottu krono­logia tekee romaa­nista palape­li­mäisen ja haasta­vahkon, mutta lopussa kokonaisuus hahmottuu ja sekaan ujuttautuu myös jänni­tys­kir­jal­li­suuden piirteitä, sillä lukijan eteen heitetään raportteja mielen­ti­la­tut­ki­muk­sesta. Mitä kulis­seissa onkaan tapah­tunut ja miksi?

En muista milloin olisin viimeksi kohdannut kirjal­li­suu­dessa yhtä vasten­mie­lisen hahmon kuin tämän romaanin Mies. Mies isolla M:llä, joka paikkaa epävar­muuttaan ja huonoa itsetun­toaan jatku­valla itseke­hulla ja ylimie­li­syy­dellä. Mies, joka on hyvin karika­tyyri, mutta silti todel­linen. Mulkku isolla M:llä. Teki välillä mieli suorastaan oksentaa. Jos siis nautitte epämiel­lyt­tä­vistä henki­lö­hah­moista, tässä on yksi hyvä ehdokas! Itse en tiedä nautinko vai kärsinkö enemmän.

Ei ole aina kirjaa kansiin katso­minen, sillä Kovakuo­rinen on paljon enemmän. Romaani yllättää syvyy­dellään ja esimer­kiksi sukupuo­li­roo­leihin ja moraaliin liitty­villä kriit­ti­sillä pohdin­noillaan. Sitä voi lukea helposti pelkkänä jännärinä tai kasvu­ta­rinana, mutta oikeasti se on enemmän, kunhan vain jaksaa kaivella. Se kestää taatusti useam­mankin lukukerran.

Kärsin, mutta myös viihdyin ja viehätyin.

Eveliina Talvitie: Kovakuo­rinen
Into 2019
227 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.