Olen lukenut lyhyen ajan sisällä kaksi kotimaista tyttöyttä käsittelevää sarjakuvaa. Tyttöys ja naiseus ovat lempiaiheitani kirjallisuudessa ja erityisesti sarjakuvissa. Sekä Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut että Aino Louhin Mielikuvitustyttö käsittelevät kauniisti, mutta hieman eri näkökulmista sitä, millaista on olla tyttö ja millaisia kokemuksia naiseksi kasvamiseen voi parhaimmillaan ja pahimmillaan sisältyä.
Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut
Heti kannellaan hurmaava Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut on sarjakuvanovellikokoelma, joka sisältää kuusi kertomusta tyttöydestä ja lapsuuden kokemuksista, joita ei vielä kunnolla ymmärrä ja joista tulee vaieta.
Ystävyyden, leikkien, yökyläilyjen ja tyttöjen välisten kuiskuteltujen salaisuuksien lomassa sarjakuvissa nousee keskiöön lapsuuden synkät puolet ja hetket, kuten vanhemman alkoholismi, koulutoverin kuolema, julmuus toisia kohtaan ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Asioita, joista ei puhuta vanhemmille, sillä lapsen mieli ei osaa vielä kunnolla tavoittaa niiden vääryyttä tai ne hävettävät liikaa. Hyrri ei arastele tuoda myös kuvan kautta esiin vaikeita teemoja.
Piirtojälki vaihtelee hieman sarjakuvittain, mutta on kauttaaltaan selkeäviivaista ja tuo mieleen lasten kuvakirjat. Myös piirtojäljen avulla tarinat tavoittavat hienosti lapsen sisäisen kokemusmaailman. Osa sarjakuvista on mustavalkoisia, osa maalattu vaaleanpunaisen sävyillä.
Pidin paljon Hyrrin teoksesta. Teos on hyvin kauniin näköinen, vaikka sisällöltään se on synkkä – kiehtova kontrasti. Tietyt hetket ja tunnelmat toivat mieleen myös hetkiä omasta lapsuudestani. Hyrri tavoittaa hyvin lapsen mielen ja sen, miten lapsi näkee ja kokee asioita.
Satakieli joka ei laulanut on Juliana Hyrrin esikoisteos.
Helmet-lukuhaaste 2019: 45. Kirjan nimessä on kieltosana
Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut
Suuri Kurpitsa 2019
144 s.
Aino Louhi: Mielikuvitustyttö
Aino Louhin Mielikuvitustyttö kertoo Hyrrin teosta enemmän nimenomaan tyttöydestä, tyttönä olemisesta. Se seuraa päähenkilöään lapsuudesta varhaisaikuisuuteen asti, tarinan katketessa välillä vuosiksi.
Mielikuvitustyttö on sarjakuvaromaani tyttöjen välisestä ystävyydestä, näkymättömyydestä ja nähdyksi tulemisesta, halusta miellyttää muita, ihastumisesta ja hauraudesta. Ikävaiheesta, kun kaikki tuntuu epävarmalta ja vaikealta, kun elämää ei oikein onnistu hahmottamaan. Se on täynnä niin tuttuja tilanteita ja hetkiä, että tekee kipeää. Aikuisuuden kynnyksellä maailma näyttää hieman kokonaisemmalta.
Kuvitus on herkkää, kauniilla tavalla pelkistettyä, hillityn pastellista. Ruutuja on käytetty säästeliäästi, joskus se täyttää kokonaisen sivunkin. Tyyliltään sarjakuva muistuttaa vanhoja lasten kuvakirjoja (kirjailijan äiti on Kristiina Louhi, vuonna 1984 alkaneen Aino-lastenkirjasarjan luoja). Sivujen alalaidassa on tekstit myös englanniksi, käännöksen (Imaginary Girl) on tehnyt Pauliina Haasjoki.
Mielikuvitustyttö on miellyttävän pitkä, mutta nopealukuinen sarjakuva. Ilmeet ja asennot, pienetkin eleet, kertovat enemmän kuin teksti, jota on sitäkin hillitysti. Myös Louhin teoksesta löytyy paljon samastuttavia ajatuksia ja tunteita, jotka kumpuavat jostain omasta lapsuudestani ja nuoruudestani. Kaunis, herkkä sarjakuvaesikoinen.
Helmet-lukuhaaste 2019: 37. Pienkustantamon julkaisu
Aino Louhi: Mielikuvitustyttö
Suuri Kurpitsa 2019
161 s.
Jos tyttöyttä käsittelevät sarjakuvaromaanit kiinnostavat sinuakin, suosittelen myös Mariko ja Jillian Tamakin ihanaa ja niin kaunista sarjakuvaa This One Summer ja Tillie Waldenin omaelämäkerrallista, luisteluharrastuksen kautta nuoruutta kuvaavaa teosta Spinning.
Mitä tyttöyttä käsittelevää sarjakuvaa sinä suosittelisit?
2 comments
Luin tuon Hyrrin kirjan. Se vei tosiaan unohdettuun maailmaan. Lapsuudessa on jokaisella varmaan paljon kauhuja ja häpeää, mikä unohtuu.
Aino Louhin kirja kiinnostaa. Ai, hän on ollut inspiraationa Kristiina Louhin kirjasarjaan. Hienoa!
Eikä edes tarvitse olla yhtä hurjia kokemuksia kuin Hyrrin kirjan henkilöillä, jotta sen tarinoista tulee omat lapsuuden tuntemukset ja leikit mieleen. Mielikuvitustyttö on hyvä pari Hyrrin teokselle. Se on kaunis ja siinä on hienosti kuvattu lapsen maailmaa ja kasvua. Minusta on niin hauskaa, että Louhin piirrostyylistä tulee niin kovasti mieleen hänen äitinsä tyyli! :)