Olen tänä vuonna halunnut lukea vähemmän uutuuspainotteisesti, mutta vielä on tekemistä: selkeästi yli puolet ellei melkein kolme neljästä lukemastani kirjasta on julkaistu muutaman viime vuoden sisällä. Tällä hetkellä minua kiinnostaa etenkin 1970- ja 1980-lukujen kirjallisuus, ei mistään sen erityisemmästä syystä kuin etten ole hirveästi lukenut juuri tuon ajan kirjallisuutta. Taannoin lukemani japanilaisen Banana Yoshimoton teos Kitchen on periaatteessa ainoa noilta vuosikymmeniltä lukemani kirja tänä vuonna tähän asti – ellei sitten oteta lukuun Elizabeth Harrowerin romaania Tietyissä piireissä, joka on kirjoitettu alunperin vuonna 1971, mutta julkaistu vasta 2014.
Someday, without fail, everyone will disappear, scattered into the blackness of time. I’ve always lived with that knowledge rooted in my being: perhaps that’s why Yuichi’s way of reacting to things seemed natural to me.
Kitchen jakautuu kahteen erilliseen tarinaan, jotka ovat nimeltään Kitchen ja Moonlight Shadow. Kitchenin päähenkilö, nuori nainen nimeltä Mikage on menettänyt viimeisen perheenjäsenensä, kun hänen vanha isoäitinsä kuolee. Hänen ei tarvitse olla kauaa yksin, kun kukkakaupassa työskentelevä Yuichi kutsuu Mikagen asumaan hänen ja transsukupuolisen äitinsä Erikon luokse niin pitkäksi aikaa kuin tarve vaatii. Mikage ei oikeastaan edes tunne kaksikkoa, mutta pitää heistä (ja heidän keittiöstään, Mikage nimittäin rakastaa laittaa ruokaa) heti. Ruoka ja seura tuovat lohtua vaikeassa elämäntilanteessa, myös vähän myöhemmin kun Yuichi joutuu samankaltaiseen tilanteeseen.
Moonlight Shadow on tarinoista lyhyempi, mutta kenties voimakkaampi. Nuori nainen nimeltä Satsuki on jokin aika sitten menettänyt poikaystävänsä auto-onnettomuudessa. Samassa onnettomuudessa menehtyi myös poikaystävän veljen, Hiiragin, tyttöystävä. Satsuki ja Hiiragi tukeutuvat paitsi toisiinsa, purkavat suruaan myös omilla tahoillaan: Satsuki juoksemalla itsensä uuvuuksiin auringon noustessa, Hiiragi pukeutumalla kuolleen tyttöystävänsä koulupukuun. Eräänä aamuna Satsuki kohtaa joen ylittävällä sillalla tuntemattoman naisen, joka pyytää häntä palaamaan sillalle tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan nähdäkseen jotain, joka ilmestyy sinne vain kerran sadassa vuodessa.
Both Hiiragi and I, in the last two months, had unconsciously assumed facial expressions we had never worn before, expressions that showed how we were battling not to think of what we had lost. If, in a flash, we remembered, we would suddenly be crushed with the knowledge, the knowledge of our loss, and find ourselves standing alone in the darkness.
Tarinoissa risteävät samat aiheet ja teemat. Molemmissa päähenkilöt ovat nuoria naisia ja molemmat käsittelevät kuolemaa, menetystä, surua ja ystävyyttä. Vaikka molemmissa tarinoissa henkilöt ovat kokeneet suuria menetyksiä, saavat he osakseen myös lohtua esimerkiksi ruoanlaitosta, juoksemisesta ja toisista ihmisistä.
Molempien tarinoiden tunnelma on unenomainen ja mystinen, vähän outokin. Etenkin Moonlight Shadow sisältää maagisen realismin elementtejä, mutta jotain erikoista on myös ensimmäisessä tarinassa, sillä Mikage ja Yuichi ymmärtävät toisiaan välillä erityisen hyvin. Rakastan maagista realismia enkä ole lukenut superhyvää sellaista aikoihin, joten Yoshimoton teos osui ja upposi heti. Lisäksi Yoshimoto kirjoittaa melko pelkistetysti ja toteavasti, mutta kauniisti ja oivaltaen, joka istuu tällaiseen unenomaiseen tunnelmaan hyvin.
Olen ollut kiinnostunut surua käsittelevistä kirjoista etenkin omakohtaisen kokemuksen jälkeen ja koen kiinnittyväni niihin enemmän kuin joskus ennen, samasta syystä. Tunnelman ja maagisen realismin lisäksi rakastin Yoshimoton tarinoissa juuri sitä, miten siinä kuvataan surua. Päähenkilöt ovat kokeneet järkyttävimmän asian: he ovat menettäneet jonkun, jota rakastavat. Tarinat ovat melankolisia, mutta niissä on myös lohtua ja toivoa, jokin pilkahdus valoa, joka lupaa käänteen parempaan. Oikeastaan ne kertovat kuoleman ohella myös elämästä ja siitä, mikä on elämisen arvoista.
Kitchen liikutti minua kovasti. Nyt haluan ehdottomasti lukea lisää Yoshimoton teoksia!
Helmet-lukuhaaste 2019: 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
Banana Yoshimoto: Kitchen
(キッチン, 1988)
Kääntänyt Megan Backus
Faber & Faber 1993
150 s.
