Tutustumiseni Sally Rooneyn kirjoihin on tapahtunut käänteisessä järjestyksessä: luin maaliskuussa hänen viime vuonna julkaistun toisen romaaninsa Normal People ja nyt äskettäin suomeksi julkaistun esikoisromaaninsa Keskusteluja ystävien kesken (Conversations with Friends, 2017). Eipä järjestyksellä ole väliä, mutta jos olisin osannut ennustaa, olisin jättänyt niin sanotusti herkullisimman viimeiseksi. Keskusteluja ystävien kesken oli minulle nimittäin vain hyvä romaani, enkä käyttäisi siitä aivan samoja adjektiiveja kuin Normal Peoplesta.
Frances ja Bobbi ovat parikymppisiä yliopisto-opiskelijoita, lavarunoutta harrastavia ystävyksiä ja entisiä rakastavaisia. Eräällä lavarunouskeikallaan he tutustuvat kirjoittajana ja valokuvaajana työskentelevään Melissaan, joka haluaa kirjoittaa heistä jutun, ja myöhemmin hänen mieheensä Nickiin. Vanhempi pariskunta tekee Francesiin ja Bobbiin vaikutuksen ja edessä on neliödraaman sävyttämä kesä, jonka aikana itse kukin oppii jotain uutta rakkaudesta ja ystävyydestä.
Rooneyn kahdessa romaanissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten nuoret ja fiksut päähenkilöt, “milleniaalisuus”, nykyhetkessä kiinni oleminen sekä rakkauden ja ystävyyden kiemuroiden pohtiminen. Olen todella ihastunut siihen, miten Rooney näistä asioista kirjoittaa. Rakkaus, ystävyys ja niihin liittyvät draamat eivät ole kirjallisuudessa(kaan) mitään uutta, mutta Rooney käsittelee niitä hyvin freesillä tavalla. Hänen kirjoissaan esimerkiksi seksuaalisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta ei tehdä suurta numeroa ja rakkauskäsityksen sallitaan olevan perinteistä vapaampaa. Ja tavallaan yhtenä tämän romaanin sivujuonteena minua ilahdutti valtavasti Francesin endometrioosi – luetelkaa minulle romaanit, joissa sitä käsitellään! Mahtavaa normaaliuden purkamista.
Rooneyn esikoisromaanin heikkous ei mielestäni ole se, että se on esikoisromaani ja siksi jollakin tavalla esimerkiksi liian rönsyilevä tai erityisen epäkoherentti. Sellainen se ei ole, vaan oikeasti todella eheä ja taidokas. Hämmästyttää, miten Rooney on ylipäätään kirjoittanut näin ehjän ja hyvän romaanin (100 000 sanaa!) vain kolmessa kuukaudessa ja vielä keskellä maisteriopintojaan. Itsehän kirjoitan jotain tekstiviestiäkin puoli tuntia. Ihanaa, että toisilla on näin kova palo kirjoittaa!
Ongelmani romaanin suhteen liittyvät ensinnäkin sen pienoiseen laahaavuuteen. Jäin kaipaamaan siltä enemmän ytimekkyyttä. Toiseksi kirjan henkilöhahmot ovat kukin aika ärsyttäviä. Ja kyllä, he ovat sitä hyvin inhimillisellä tavalla, ja siitä tunnistaa myös itsensä. On ihanaa, jos kirjan henkilöt herättävät tunteita, mutta joskus tunteita herää niin paljon, että oma ärsytyskynnys ylittyy. Tässä romaanissa etenkin kahden henkilön välinen eipäs-juupas-touhu alkoi pidemmän päälle puuduttaa. Kolmas ja viimeinen ongelma on kerrontatyyli, joka on toteava ja aika lakoninen. Se sopii mielestäni paremmin Normal Peopleen, mutta tuntui tässä toisessa jotenkin kankealta. Ehkäpä tyyli ei ainakaan tämän romaanin kohdalla vain toimi suomeksi.
Keskusteluja ystävien kesken jää lukukokemuksena kuitenkin ehdottomasti plussan puolelle ja jään mielenkiinnolla odottamaan Rooneyn seuraavia teoksia.
Helmet-lukuhaaste 2019: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken
(Conversations with Friends, 2017)
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2019
298 s.
2 comments
Hyvä postaus tästä! Itsekin tosiaan pidin kirjasta paikoitellen, mutta pidemmän päälle tuo edestakainen venkoilu alkoi vähän jo ärsyttää minuakin. Ehkäpä yksi kierros vähemmän olisi voinut riittää tehokeinona? :D
Mutta kuten sanoit, kokonaisuudeltaan tää yli yllättävänkin eheä, siitäkin huolimatta miten montaa eri teemaa tässäkin oli kauhottu mukaan! Se onnistui normalisoimaan niin montaa eri asiaa yhtaikaa, että enemmän itseänikin tämä ehdottomasti ihastutti kuin ärsytti. Ja onneksi minulla on vielä tuo Normal People edessä, nyt odotan siltä entistä enemmän!
Kiitos!
Jep, venkoilu vähemmälle, jo paranisi! Mutta senhän Rooney onneksi sitten tekikin eli kirjoitti Normal Peoplen. :D Se on huomattavasti rauhallisempi romaani, mutta käsittelee kuitenkin pitkälti samoja teemoja ja aiheita, joten uskon, että voisit myös pitää siitä enemmän. Näinkö jossain (jonkun mainitsevan), että se on tulossa myös suomeksi, ehkä ensi vuonna? Tai ainakin sitä voi pitää todennäköisenä.