Maggie Nelson: Sinelmiä

blue
/blu:/

adjective
1. of a colour inter­me­diate between green and violet, as of the sky or sea on a sunny day. “the clear blue sky“
2. informal. (of a person or mood) melancholy, sad, or depressed. “he’s feeling blue”

Maggie Nelsonin Sinelmiä (Bluets, 2009) resonoi mielessäni vahvasti Han Kangin The White Bookin kanssa. Molemmat kirjat kertovat tietystä väristä: Kangin kirja valkoi­sesta, Nelsonin sinisestä. Kysei­sillä väreillä on yhteistä se, että molemmat voi yhdistää sekä iloon että suruun. Kirjoja yhdistää myös niiden laji, sillä molempia voi lukea runoina. Ratkaiseva ero löytyy kuitenkin niiden kerron­ta­tyy­leistä.

Kangin The White Book on mielestäni enemmän kiinni valkoi­sessa. Valkoinen ympäröi sitä joka puolelta. Kerron­naltaan se on surrea­lis­tinen ja sisäänpäin kääntynyt. Teksti on varsin lyyristä. Nelsonin Sinelmiä puolestaan ei ole aivan samalla tavalla kiinni sinisessä ja väriin liitty­vissä asioissa, vaikka toki sitä on, kiinni ja vahvasti. Se on älykäs, pohdis­keleva ja täynnä inter­teks­tu­aa­lisia viitteitä aiemmin suomen­ne­tuksi tulleen Argonauttien tapaan. Se aukeaa enemmän ulospäin kuin Kangin teos. Teksti ei ole yhtä lyyristä, sitä ei ehkä yhtä herkästi lue runoutena, vaikka voisi.

Molemmat kirjat liittävät värinsä pikem­minkin suruun tai surumie­li­syyteen kuin iloon. Ainakin sellainen olo minulle jää niiden lukemisen jälkeen, vähän alaku­loinen (blue!) ja haikea. Nelsonin teoksessa sininen liittyy näkyvimmin siniseen väriin, konkreet­tisiin sinisiin asioihin, eroko­ke­mukseen, ystävän onnet­to­muuteen, suruun, masen­nukseen. Siis moniin erilaisiin asioihin ja tunte­muksiin. Jotain muutakin siinä on, jotain mistä en saa kunnolla otetta.

Pidin kovasti Nelsonin Argonau­teista ja pidin kovasti myös Sinel­mistä. Minulle nämä kirjat ovat kuitenkin sellaisia, että ne aukeavat hitaasti. Ensim­mäi­sellä lukuker­ralla en voi vielä mitenkään saada niistä irti sitä mitä haluan. Nelsonin tekstit vaativat ajatte­lemaan ja pohtimaan. Sikäli Kangin The White Book on helpompi. Sekin saa ajatte­lemaan, mutta eri tavalla: enemmän tunteen kuin älyn tasolla. Mutta juuri ajattelun takia yksi kerta ei riitä, vaan haluan ja aion palata Nelsonin teoksiin vielä myöhemmin uudestaan, useamman kerran.

Helmet-lukuhaaste 2019: 40. Kirja käsit­telee mielen­ter­veyden ongelmia

Maggie Nelson: Sinelmiä
(Bluets, 2009)
Suom. Kaijamari Sivill
S&S 2019
96 s.