Olen ihan viime aikoina kiinnostunut enemmän muistelmista ja erityisesti sellaisista, jotka käsittelevät tyttöyttä, naiseksi kasvamista ja perhesuhteita. Yksi nämä määritelmät erinomaisesti täyttävä muistelmateos on Tara Westoverin Opintiellä, joka on ollut suosittu niin muualla maailmalla kuin täällä meillä Suomessakin.
Tara Westover varttui uskonnollisessa mormoniperheessä Idahon vuorilla. Hän on perheen seitsemästä lapsesta nuorin, nyt jo aikuinen kolmekymppinen nainen. Taran lapsuus oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Hänen perheensä (tai lähinnä vanhempansa) suhtautuivat epäluuloisesti yhteiskuntaan ja sen viranomaisiin, koulutukseen ja lääketieteeseen. Niinpä Tara ei koskaan virallisesti suorittanut mitään kouluja ennen kuin vasta aikuisuutensa kynnyksellä ja kaikkia perheelle tapahtuneita fyysisiä onnettomuuksia, sairauksia ja vammoja lääkittiin aina ensisijaisesti yrttien tai muunlaisen luontaishoidon avulla. Tara mainitsee kirjassaan useita tilanteita, joissa heidän vanhempiensa vastuuttomuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi lapset olivat usein jopa hengenvaarassa. Voisi jopa sanoa, että kirjan alkupuoli on pitkälti juuri tällaisista kauheuksista toisiin vastaaviin siirtymistä.
Kuten kirjan nimestä ja kirjan olemassaolosta voi päätellä, Tara pääsi lopulta opiskelemaan ja väitteli jopa tohtoriksi vain 28-vuotiaana. Aiemmin kouluja juuri käymättömälle nuorelle se on ollut melkoinen ponnistus ja oikeastaan hyvin ihmeellistä. En halua epäillä muistelmien aitoutta – vaikka voiko mikään muistelma olla koskaan täysin tosi? Ihmisen muisti osaa olla valikoiva. Aivot voivat muistaa asioita, joita meille ei ole edes tapahtunut, tai sitten ne eivät muista kaikkea tai muistavat tiettyjä asioita eri tavalla. No, muistelmien luotettavuus onkin jo ihan erillinen keskustelu, jota en nyt tässä välitä käydä, vaikka aihetta sivutaan itse kirjassakin. Tara kuitenkin saa opintiensä kuulostamaan liian helpolta, mikä johtuu luultavasti aiheen pintapuolisesta käsittelystä. Hän ei hirveästi tuhlaa aikaansa kertoakseen tarkemmin, miten hän itse opiskelemalla saavutti sen tason, että pääsi kouluihin ja pysyi opetuksessa mukana. Kaikki ikään kuin vain tapahtui. Odotin enemmän juuri tältä kirjan loppupuolelta. Halusin kuulla enemmän siitä, miten Taran opinnot etenivät ja miten hän saavutti sen kaiken minkä lopulta saavutti, miten vaikeaa se oli. En suostu uskomaan, että se oli niin helppoa kuin Tara antaa lopulta ymmärtää. Ehkä on sitten ollut Taran oma päätös tai kustantajan toive, että kirjan painopiste on enemmän Taran oudossa lapsuudessa ja perheessä. Ja toisaalta hyvä niin, mutta ehkä tämä toinen puoli Taran tähänastisesta elämästä jää kirjassa silti liian vähälle huomiolle.
Kirjan lopussa Tara käsittelee opintojensa lisäksi myös varsin radikaalisti muuttunutta suhdettaan perheeseensä. Tuota suhdetta ei oikeastaan enää ole. Suurin osa sisaruksistakin on asettunut vanhempiensa puolelle sulkien Taran kokonaan pois elämästään. Se on todella surullista ja epäreilua. Taran puolestaan on vaikea irrottaa otettaan, vaikka hän tietää nyt, ettei hänen vanhempiensa ajatusmaailma ja toimintatavat ole terveitä.
Kiinnostava, vaikkakin liian suoraviivainen ja reflektion puutteesta kärsivä muistelmateos. Perhe voi todella olla pahin, mutta silti samalla äärimmäisen tärkeä.
Helmet-lukuhaaste 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
Tara Westover: Opintiellä
(Educated, 2018)
Suom. Tero Valkonen
Tammi 2018
435 s.
