Type and press Enter.

Tara Westover: Opintiellä

Olen ihan viime aikoina kiinnos­tunut enemmän muistel­mista ja erityi­sesti sellai­sista, jotka käsit­te­levät tyttöyttä, naiseksi kasva­mista ja perhe­suh­teita. Yksi nämä määri­telmät erinomai­sesti täyttävä muistel­mateos on Tara Westo­verin Opintiellä, joka on ollut suosittu niin muualla maail­malla kuin täällä meillä Suomes­sakin.

Tara Westover varttui uskon­nol­li­sessa mormo­ni­per­heessä Idahon vuorilla. Hän on perheen seitse­mästä lapsesta nuorin, nyt jo aikuinen kolme­kymp­pinen nainen. Taran lapsuus oli kaikkea muuta kuin taval­linen. Hänen perheensä (tai lähinnä vanhem­pansa) suhtau­tuivat epäluu­loi­sesti yhteis­kuntaan ja sen viran­omaisiin, koulu­tukseen ja lääke­tie­teeseen. Niinpä Tara ei koskaan viral­li­sesti suorit­tanut mitään kouluja ennen kuin vasta aikui­suu­tensa kynnyk­sellä ja kaikkia perheelle tapah­tu­neita fyysisiä onnet­to­muuksia, sairauksia ja vammoja lääkittiin aina ensisi­jai­sesti yrttien tai muunlaisen luontais­hoidon avulla. Tara mainitsee kirjassaan useita tilan­teita, joissa heidän vanhem­piensa vastuut­to­muuden ja välin­pi­tä­mät­tö­myyden vuoksi lapset olivat usein jopa hengen­vaa­rassa. Voisi jopa sanoa, että kirjan alkupuoli on pitkälti juuri tällai­sista kauheuk­sista toisiin vastaaviin siirty­mistä.

Kuten kirjan nimestä ja kirjan olemas­sao­losta voi päätellä, Tara pääsi lopulta opiske­lemaan ja väitteli jopa tohto­riksi vain 28-vuotiaana. Aiemmin kouluja juuri käymät­tö­mälle nuorelle se on ollut melkoinen ponnistus ja oikeastaan hyvin ihmeel­listä. En halua epäillä muistelmien aitoutta – vaikka voiko mikään muistelma olla koskaan täysin tosi? Ihmisen muisti osaa olla valikoiva. Aivot voivat muistaa asioita, joita meille ei ole edes tapah­tunut, tai sitten ne eivät muista kaikkea tai muistavat tiettyjä asioita eri tavalla. No, muistelmien luotet­tavuus onkin jo ihan erillinen keskustelu, jota en nyt tässä välitä käydä, vaikka aihetta sivutaan itse kirjas­sakin. Tara kuitenkin saa opintiensä kuulos­tamaan liian helpolta, mikä johtuu luulta­vasti aiheen pinta­puo­li­sesta käsit­te­lystä. Hän ei hirveästi tuhlaa aikaansa kertoakseen tarkemmin, miten hän itse opiske­le­malla saavutti sen tason, että pääsi kouluihin ja pysyi opetuk­sessa mukana. Kaikki ikään kuin vain tapahtui. Odotin enemmän juuri tältä kirjan loppu­puo­lelta. Halusin kuulla enemmän siitä, miten Taran opinnot etenivät ja miten hän saavutti sen kaiken minkä lopulta saavutti, miten vaikeaa se oli. En suostu uskomaan, että se oli niin helppoa kuin Tara antaa lopulta ymmärtää. Ehkä on sitten ollut Taran oma päätös tai kustan­tajan toive, että kirjan painopiste on enemmän Taran oudossa lapsuu­dessa ja perheessä. Ja toisaalta hyvä niin, mutta ehkä tämä toinen puoli Taran tähänas­ti­sesta elämästä jää kirjassa silti liian vähälle huomiolle.

Kirjan lopussa Tara käsit­telee opinto­jensa lisäksi myös varsin radikaa­listi muuttu­nutta suhdettaan perhee­seensä. Tuota suhdetta ei oikeastaan enää ole. Suurin osa sisaruk­sis­takin on asettunut vanhem­piensa puolelle sulkien Taran kokonaan pois elämästään. Se on todella surul­lista ja epäreilua. Taran puolestaan on vaikea irrottaa otettaan, vaikka hän tietää nyt, ettei hänen vanhem­piensa ajatus­maailma ja toimin­ta­tavat ole terveitä.

Kiinnostava, vaikkakin liian suora­vii­vainen ja reflektion puutteesta kärsivä muistel­mateos. Perhe voi todella olla pahin, mutta silti samalla äärim­mäisen tärkeä.

Helmet-lukuhaaste 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikui­seksi

Tara Westover: Opintiellä
(Educated, 2018)
Suom. Tero Valkonen
Tammi 2018
435 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.