Kirjamakuni tuntevat tietänevät, ettei romanttinen viihdekirjallisuus tai chick lit ole genrejä, joita yleensä lukisin ja joista eniten nauttisin. Genreissä ei itsessään ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta ne vain ovat liian keveitä ja viihteellisiä omaan makuuni. Kiinnostuin kuitenkin Niina Meron esikoisromaanista Englantilainen romanssi kuultuani sen haastavan perinteisen romanttisen viihdekirjan kaavamaisuuden. Lisäksi Mero on väitöskirjatutkija, joka tutkii nykypäivän romanttista viihdekirjallisuutta, joten häneltä voi ainakin odottaa asiantuntemusta aiheesta.
Englantilaisen romanssin keskiössä on Nora, entinen journalismin ja nykyinen kirjallisuuden opiskelija, joka rakastaa tatuointeja ja kaikkea Britanniaan liittyvää, etenkin romantiikan ajan kirjallisuutta. Eräänä päivänä Nora saa soiton siskopuoleltaan Heliltä, joka on menossa naimisiin. Englannissa. Kartanossa. Ja tietysti vielä tulevan lordin kanssa! Heli haluaa Noran avukseen hyvissä ajoin ennen häitä ja vastaanhangoittelustaan huolimatta Nora löytää pian itsensä matkalla Lontooseen. Perillä Noraa odottaa siskopuolensa häävalmistelujen lisäksi ihana Oxford, yksi jos toinenkin komea mies ja eräs katoamismysteeri, johon Nora ei malta olla työntämättä nenäänsä.
Täytyy todeta heti alkuun, että Englantilainen romanssi on varsin pirteä ja erottuva tapaus ainakin siinä romanttisen viihdekirjallisuuden joukossa, jota olen itse lukenut. Toki siinä on tuttuja elementtejä niin sanotusta perinteisestä romanttisesta kirjallisuudesta ja chick litistä, kuten hupsu ja koheltava päähenkilö sekä useampi sulhasehdokas, mutta myös jotain tuoretta. Ensinnäkin päähenkilö Nora on järkevän oloinen tyyppi, toisin kuin hänen usein vähän tyhjäpäiltä vaikuttavat kanssasisarensa. Noran kiinnostus romantiikan ajan kirjallisuutta kohtaan ei ole asia, joka vain heitetään ilmoille, vaan se on osa hänen persoonaansa ja koko tarinan juonta. Sen myötä Englantilainen romanssi on täynnä intertekstuaalisia viitteitä ja ihanaa huokailua romantiikan ajan runoilijoiden tekstien perään. Oman mausteensa kirjaan tuo myös mysteeri, jonka ratkomiseksi Nora saa käyttää salapoliisin kykyjään.
Englantilainen romanssi on siis sopiva sekoitus romanttisen viihdekirjallisuuden kliseitä ja tuoreempia elementtejä. Ehkä jopa yllätyin, miten vähän kirjassa lopulta on sellaista romanttista, vaaleanpunaista höttöä, jota tämän genren kirjalta odottaisi. Hattaran sijaan sainkin hauskan ja virkistävän lukuelämyksen. Vaikkei minusta tullut kertaheitolla romanttisen viihteen fania, olen ainakin utelias lukemaan taas joskus jonkun toisenkin genreen kuuluvan kirjan – toivottavasti vielä joskus taas Merolta itseltään.
Mahtuvatko romanttinen viihdekirjallisuus ja feminismi samaan lauseeseen? Aihetta käsitellään oivallisesti Oma huone ‑podcastin 11. jaksossa Voiko romanttinen viihdekirjallisuus olla feminististä? Jakson vieraana on Niina Mero.
Helmet-lukuhaaste 2019: 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Gummerus 2019
383 s.
