Type and press Enter.

Niina Mero: Englan­ti­lainen romanssi

Kirja­makuni tuntevat tietä­nevät, ettei romant­tinen viihde­kir­jal­lisuus tai chick lit ole genrejä, joita yleensä lukisin ja joista eniten nauttisin. Genreissä ei itsessään ole varsi­nai­sesti mitään vikaa, mutta ne vain ovat liian keveitä ja viihteel­lisiä omaan makuuni. Kiinnostuin kuitenkin Niina Meron esikois­ro­maa­nista Englan­ti­lainen romanssi kuultuani sen haastavan perin­teisen romant­tisen viihde­kirjan kaava­mai­suuden. Lisäksi Mero on väitös­kir­ja­tutkija, joka tutkii nykypäivän romant­tista viihde­kir­jal­li­suutta, joten häneltä voi ainakin odottaa asian­tun­te­musta aiheesta.

Englan­ti­laisen romanssin keskiössä on Nora, entinen journa­lismin ja nykyinen kirjal­li­suuden opiskelija, joka rakastaa tatuointeja ja kaikkea Britan­niaan liittyvää, etenkin roman­tiikan ajan kirjal­li­suutta. Eräänä päivänä Nora saa soiton sisko­puo­leltaan Heliltä, joka on menossa naimisiin. Englan­nissa. Karta­nossa. Ja tietysti vielä tulevan lordin kanssa! Heli haluaa Noran avukseen hyvissä ajoin ennen häitä ja vastaan­han­goit­te­lustaan huoli­matta Nora löytää pian itsensä matkalla Lontooseen. Perillä Noraa odottaa sisko­puo­lensa hääval­mis­te­lujen lisäksi ihana Oxford, yksi jos toinenkin komea mies ja eräs katoa­mis­mys­teeri, johon Nora ei malta olla työntä­mättä nenäänsä.

Täytyy todeta heti alkuun, että Englan­ti­lainen romanssi on varsin pirteä ja erottuva tapaus ainakin siinä romant­tisen viihde­kir­jal­li­suuden joukossa, jota olen itse lukenut. Toki siinä on tuttuja elementtejä niin sanotusta perin­tei­sestä romant­ti­sesta kirjal­li­suu­desta ja chick litistä, kuten hupsu ja koheltava päähenkilö sekä useampi sulha­seh­dokas, mutta myös jotain tuoretta. Ensin­näkin päähenkilö Nora on järkevän oloinen tyyppi, toisin kuin hänen usein vähän tyhjä­päiltä vaikut­tavat kanssa­si­sa­rensa. Noran kiinnostus roman­tiikan ajan kirjal­li­suutta kohtaan ei ole asia, joka vain heitetään ilmoille, vaan se on osa hänen persoo­naansa ja koko tarinan juonta. Sen myötä Englan­ti­lainen romanssi on täynnä inter­teks­tu­aa­lisia viitteitä ja ihanaa huokailua roman­tiikan ajan runoi­li­joiden tekstien perään. Oman mausteensa kirjaan tuo myös mysteeri, jonka ratko­mi­seksi Nora saa käyttää salapo­liisin kykyjään.

Englan­ti­lainen romanssi on siis sopiva sekoitus romant­tisen viihde­kir­jal­li­suuden kliseitä ja tuoreempia elementtejä. Ehkä jopa yllätyin, miten vähän kirjassa lopulta on sellaista romant­tista, vaalean­pu­naista höttöä, jota tämän genren kirjalta odottaisi. Hattaran sijaan sainkin hauskan ja virkis­tävän lukue­lä­myksen. Vaikkei minusta tullut kerta­hei­tolla romant­tisen viihteen fania, olen ainakin utelias lukemaan taas joskus jonkun toisenkin genreen kuuluvan kirjan – toivot­ta­vasti vielä joskus taas Merolta itseltään.

Mahtu­vatko romant­tinen viihde­kir­jal­lisuus ja feminismi samaan lauseeseen? Aihetta käsitellään oival­li­sesti Oma huone -podcastin 11. jaksossa Voiko romant­tinen viihde­kir­jal­lisuus olla feminis­tistä? Jakson vieraana on Niina Mero.

Helmet-lukuhaaste 2019: 12. Kirja liittyy Isoon-Britan­niaan

Niina Mero: Englan­ti­lainen romanssi
Gummerus 2019
383 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.