Sally Rooney on kirjailija, jonka nimi on syytä painaa mieleen viimeistään nyt. Jo kahdella julkaistulla romaanillaan hän on osoittanut olevansa hyvin taitava oman sukupolvensa kuvaaja, vaikka samalla niissä on jotain ajasta riippumatonta. Tai näin voi ainakin kuvata Rooneyn toista romaania Normal People, vaikka esikoisromaani Conversation With Friends on sekin saanut hurjasti samanlaista suitsutusta osakseen.
Normal People on kertomus kahden nuoren ihmisen välisestä monimutkaisesta suhteesta. Tarina alkaa pieneltä irlantilaiselta paikkakunnalta, jossa Marianne ja Connell käyvät samaa koulua, mutta eivät vielä juuri tunne toisiaan. Connell kuitenkin vierailee välillä Mariannen luona, koska hänen äitinsä on Mariannen perheen siivooja. Molempien yllätykseksi nuoret ihastuvat toisiinsa. Yllätys se on siksi, koska Connellilla riittää ystäviä ja ihailijoita, mutta Mariannea kaikki pitävät outona. Eihän sellaisista pareja tule?
Kun Connell ja Marianne menevät koulusta päästyään yliopistoon Dubliniin, on heidän suhteensa muuttunut kipeällä tavalla. Ja siinä missä Connell oli ennen koulunsa suosituimpia tyyppejä ja Marianne inhotuimpia, ovat heidän roolinsa nyt kääntyneet. Marianne ja Connell kohtaavat toisensa kuitenkin uudelleen – ja uudelleen ja uudelleen. He vetävät toisiaan puoleensa, mutta eivät tiedä sitä, minkä lukijan tietää: he kuuluvat toisilleen, ei ole muuta vaihtoehtoa.
Normal People ei kuitenkaan ole tavallinen rakkaustarina, ei perimmiltään. Romaani tarkastelee Mariannen ja Connellin suhteen kautta erilaisia vastakohtaisuuksia ja vallan roolia ihmissuhteissa. Esimerkiksi luokkaerot tulevat näkyviksi Mariannen ja Connellin taustoissa ja osittain heidän suhdettaan koskevissa ajatuksissa sekä yliopisto-opiskelijoiden välisissä kanssakäymisissä. Vallan rooli taas on romaanissa vaikeammin hahmotettavissa. Se näkyy helpoiten perheväkivallan ja seksuaalisen vallan muodoissa, mutta myös paljon monimutkaisempana vallan käyttönä Connellin ja Mariannen välillä – kaikissa vaiheissa heidän suhdettaan.
Romaanissa nousee esille myös pohdinta maskuliinisuuden ja feminiinisyyden merkityksistä. Kirjan muut, tarkoituksella taustalle hälvenevät henkilöt ovat usein ääriesimerkkejä odotetunlaisesta maskuliinisuudesta tai feminiinisyydestä, mutta etenkin Connell kamppailee sukupuoleensa kohdistuvien roolivaatimusten kanssa, sillä hän on herkempi ja haavoittuvaisempi kuin hän mieheyteen kohdistuvien odotusten mukaan saisi olla.
Normal People on kiinni tässä ajassa (edellisten teemojen lisäksi) siinä, miten se kuvaa kapistalismin ajalle tyypillistä ahdistusta. Molemmat päähenkilöt kokevat elämässään usein riittämättömyyden ja kuulumattomuuden tunteita, osittain suhteessa toisiinsa ja osittain suhteessa ympäröivään maailmaan. Vaikka Normal People käsittelee monenlaisia eri teemoja, ei kokonaisuus kuitenkaan missään vaiheessa hajoa, mikä on todella ihailtavaa.
Normal People on yksinkertaisesti hyvin viehättävä kirja. Tarkkaan piirretyt, oikeasti tuntevat ja kompleksiset henkilöhahmot ovat siinä parasta, samoin kuin teemat, joita se kahden ihmisen välisen rakkaustarinan lisäksi käsittelee. Kahden ihmisen välinen monimutkainen ja muuttuva suhde on kuvattu kirjassa todella hienosti. Se on ihanan hidastempoinen, vaikka kattaakin useamman vuoden henkilöidensä elämästä, ja surumielinen. Välinpitämättömästi lukien siitä ei välttämättä saa hirveän paljon irti, mutta kun malttaa sukeltaa pintaa syvemmälle, romaani paljastaa nykyajasta ja ihmisyydestä, myös sinusta itsestäsi, paljon sellaista, jota on itse vaikea sanoittaa.
Romaani on tulossa jossain vaiheessa televisioruuduille ja Rooneyn esikoisromaani Conversations With Friends ilmestyy tänä keväänä suomeksi nimellä Keskusteluja ystävien kesken Otavan kustantamana. Voimme siis todennäköisesti jäädä odottamaan myös Normal Peoplen suomennosta.
Helmet-lukuhaaste 2019: 6. Rakkausromaani
Sally Rooney: Normal People
Faber & Faber 2018
266 s.
