Type and press Enter.

Johanna Laitila: Lilium regale

När natten kommer
står jag på trappan och lyssnar,
stjär­norna svärma i trädgården
och jag står i mörkret.
Hör, en stjärna föll med en klang!
Gå icke ut i gräset med bara fötter;
min trädgård är full av skärvor.

Edith Södergran, Dikter (1916)

Suoma­laiset rakas­tavat histo­rial­lisia romaaneja. Suosituin aihe lienee sotamme ja sen jälkeinen jälleen­ra­ken­nuksen aikakausi – onhan sota toki ollut pienen Suomen lyhyen historian merkit­tä­vimpiä tapah­tumia, jota yhä uudet sukupolvet haluavat yrittää ymmärtää. Sodan käsittely kirjal­li­suu­dessa on saanut etenkin viime vuosina uusia sävyjä, kun nuoremmat, sodan kokeneiden lapsen­lapset, ovat alkaneet kirjoittaa aiempien sukupolvien kokemuk­sista. Heidän romaa­neissaan saatetaan nostaa esiin vaiet­tu­jakin asioita ja nostaa keskiöön esimer­kiksi sodan sirpa­loittama mieli, naisen kokemus sodasta tai seksu­aa­lisen suuntau­tu­misen moninaisuus aikana, jolloin kaksi­na­paista sukupuo­li­jär­jes­tystä ei saanut mikään horjuttaa. Tällaista uutta histo­rial­listen romaanien rintamaa vahvistaa alkuvuo­desta ilmes­tynyt Johanna Laitilan Lilium regale.

Kauniisti nimetty Lilium regale kertoo Tornion­jo­ki­laak­sossa asuvasta nuoresta Elsestä, jonka perhe hajoaa, kun isä lähtee sotaan. Myös Else joutuu jättämään kotinsa ja pakenemaan äitinsä, mummonsa ja pienempien sisarus­tensa kanssa saksa­laisten perässään vetämää tulta rajan toiselle puolelle Ruotsiin. Evakossa ollessaan Else tutustuu Ingaan, ikäiseensä tyttöön, jonka kanssa hän oppii tunnus­te­lemaan naiseu­tensa rajoja. Lopulta on kuitenkin palattava ja surul­liset tapah­tumat seuraavat Elseä kotiin, jossa ei myöskään ole helppoa mieleltään hauraan äidin, väkival­taisen enon ja hyssyt­te­levän mummon luona. Onnekseen Else pääsee piikomaan apteek­karin taloon, jossa talon rouva Irina vetää häntä tutulla tavalla puoleensa.

Silti, puutarha on sirpa­leita täynnä.

Lilium regale on sivumää­räänsä nähden runsas romaani, esikoi­selle ehkä tavan­omai­sesti. On paljon rakkautta ja himoa ja halua, mutta myös vastoin­käy­misiä, kurjuutta, kuolemaa, monelta eri taholta. On myös ohut kehys­tarina, joka jää menneen rinnalla ilmaan leijumaan. Romaa­nissa on vähän liikaa sieltä sun täältä kurkot­tavia lankoja, joihin tarttua ja joita solmia. Runsauden tunnetta korostaa Laitilan käyttämä kaunis ja aisti­voi­mainen kieli, joka toisaalta sopii tarinaan, joka on itsekin varsin aistikas, mutta toisaalta on myös liikaa, ainakin minulle. Nautin usein enemmän pelkis­te­tym­mästä kielestä ja tekstin rytmistä.

Olen kuitenkin erityisen ilahtunut juuri Lilium regalen teemoista. Miesten kokeman sodan kuvausten vasta­pai­noksi Laitila nostaa esiin nuoreksi naiseksi kasvun ja seksu­aa­lisen herää­misen sellaisena poikkeuk­sel­lisena aikana, kun vanhempien kokemista traumoista tulee myös osa lapsen traumoja ja poikkeavana pidetty seksu­aa­lisuus on vaiettu asia. Taustalla näkyvät myös suvun miesten kokemukset ja niillä on suoriakin vaiku­tuksia päähen­kiköön, mutta pääpaino tarinassa on nuoren naisen omissa kokemuk­sissa ja tunte­muk­sissa.

Viime vuosina on julkaistu paljon nuorten naisten nuorista naisista kirjoit­tamia romaaneja (niin Suomessa kuin maail­malla), mikä on loistava asia. Histo­rial­lisen romaanin konteks­tissa se on yhtä lailla ilahdut­tavaa, sillä historia on myös nuoren naisen.

Helmet-lukuhaaste 2019: 4. Kirjai­lijan ainoa teos

Johanna Laitila: Lilium regale
Gummerus 2019
350 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.