När natten kommer
Edith Södergran, Dikter (1916)
står jag på trappan och lyssnar,
stjärnorna svärma i trädgården
och jag står i mörkret.
Hör, en stjärna föll med en klang!
Gå icke ut i gräset med bara fötter;
min trädgård är full av skärvor.
Suomalaiset rakastavat historiallisia romaaneja. Suosituin aihe lienee sotamme ja sen jälkeinen jälleenrakennuksen aikakausi – onhan sota toki ollut pienen Suomen lyhyen historian merkittävimpiä tapahtumia, jota yhä uudet sukupolvet haluavat yrittää ymmärtää. Sodan käsittely kirjallisuudessa on saanut etenkin viime vuosina uusia sävyjä, kun nuoremmat, sodan kokeneiden lapsenlapset, ovat alkaneet kirjoittaa aiempien sukupolvien kokemuksista. Heidän romaaneissaan saatetaan nostaa esiin vaiettujakin asioita ja nostaa keskiöön esimerkiksi sodan sirpaloittama mieli, naisen kokemus sodasta tai seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus aikana, jolloin kaksinapaista sukupuolijärjestystä ei saanut mikään horjuttaa. Tällaista uutta historiallisten romaanien rintamaa vahvistaa alkuvuodesta ilmestynyt Johanna Laitilan Lilium regale.
Kauniisti nimetty Lilium regale kertoo Tornionjokilaaksossa asuvasta nuoresta Elsestä, jonka perhe hajoaa, kun isä lähtee sotaan. Myös Else joutuu jättämään kotinsa ja pakenemaan äitinsä, mummonsa ja pienempien sisarustensa kanssa saksalaisten perässään vetämää tulta rajan toiselle puolelle Ruotsiin. Evakossa ollessaan Else tutustuu Ingaan, ikäiseensä tyttöön, jonka kanssa hän oppii tunnustelemaan naiseutensa rajoja. Lopulta on kuitenkin palattava ja surulliset tapahtumat seuraavat Elseä kotiin, jossa ei myöskään ole helppoa mieleltään hauraan äidin, väkivaltaisen enon ja hyssyttelevän mummon luona. Onnekseen Else pääsee piikomaan apteekkarin taloon, jossa talon rouva Irina vetää häntä tutulla tavalla puoleensa.
Silti, puutarha on sirpaleita täynnä.
Lilium regale on sivumääräänsä nähden runsas romaani, esikoiselle ehkä tavanomaisesti. On paljon rakkautta ja himoa ja halua, mutta myös vastoinkäymisiä, kurjuutta, kuolemaa, monelta eri taholta. On myös ohut kehystarina, joka jää menneen rinnalla ilmaan leijumaan. Romaanissa on vähän liikaa sieltä sun täältä kurkottavia lankoja, joihin tarttua ja joita solmia. Runsauden tunnetta korostaa Laitilan käyttämä kaunis ja aistivoimainen kieli, joka toisaalta sopii tarinaan, joka on itsekin varsin aistikas, mutta toisaalta on myös liikaa, ainakin minulle. Nautin usein enemmän pelkistetymmästä kielestä ja tekstin rytmistä.
Olen kuitenkin erityisen ilahtunut juuri Lilium regalen teemoista. Miesten kokeman sodan kuvausten vastapainoksi Laitila nostaa esiin nuoreksi naiseksi kasvun ja seksuaalisen heräämisen sellaisena poikkeuksellisena aikana, kun vanhempien kokemista traumoista tulee myös osa lapsen traumoja ja poikkeavana pidetty seksuaalisuus on vaiettu asia. Taustalla näkyvät myös suvun miesten kokemukset ja niillä on suoriakin vaikutuksia päähenkiköön, mutta pääpaino tarinassa on nuoren naisen omissa kokemuksissa ja tuntemuksissa.
Viime vuosina on julkaistu paljon nuorten naisten nuorista naisista kirjoittamia romaaneja (niin Suomessa kuin maailmalla), mikä on loistava asia. Historiallisen romaanin kontekstissa se on yhtä lailla ilahduttavaa, sillä historia on myös nuoren naisen.
Helmet-lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos
Johanna Laitila: Lilium regale
Gummerus 2019
350 s.
