Eveliina Niemisen esikoisteos Late Bloomers – Short Stories of People Overachieving Without Achieving on kokoelma pieniä tarinoita, joissa ylisuorittaminen ja itsensä loputon kehittäminen tekevät elämästä tarpeettoman haastavaa. Tarinoiden ihmiset kuvataan usein tarkoituksellisen jyrkkinä, sellaisina, joiden koko elämä on vain yhtä suorittamista mitä hulluimmilla tavoilla. Seassa on kuitenkin totuuden siemen: kaiken suorittamisesta ja itsensä jatkuvasta paremmaksi tekemisestä on tullut nykyajan ihmisen toistama mantra.
Niemisen teos poikkeaa suomalaisen nykykirjallisuuden valtavirrasta. Ensinnäkin se on kirjoitettu suomen sijaan englanniksi. En tiedä miksi, mutta miksipä ei? Lisäksi lyhyet tarinat edustavat tyyliltään novellien sijaan pikemminkin “flash fictionia” eli minitarinoita, jota on Suomessa julkaistu vähän. Myös suorittamisen kulttuuri ja itsensä kehittämiseen kannustava yhteiskunta ovat käsitykseni mukaan aiheina vielä aika vähän käsiteltyjä etenkin suomalaisessa kirjallisuudessa.
Late Bloomers on jaettu neljään eri osioon ja osa tarinoista on itsenäisiä, osa yhteydessä toisiinsa. Satiiriset tarinat herättävät minussa surullisia tuntemuksia. On masentavaa ajatella, miten monen meistä elämää tarinat oikeastaan kuvaavat: ei varmaan ole montaa ihmistä, joka ei tunnistaisi itseään niistä edes jossain määrin. Miksi meidän täytyy suorittaa elämää ja olla jatkuvasti kehittämässä itseämme? Miksi yhteiskuntamme kannustaa siihen? Ehkä välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Niemisen kirja on minulle aika ajankohtainen, sillä olen viime aikoina yrittänyt muokata elämänasennettani rennompaan suuntaan. En koe olleeni koskaan erityinen suorittaja tai itsensä kehittäjä, mutta kliseisesti läheiseni kuoleman myötä olen alkanut aktiivisesti miettiä, millainen oikeasti olen ja mitä elämässäni haluan, sillä ei voi koskaan tietää, milloin se päättyy. Esimerkiksi vapaa-ajan merkitys elämässäni on korostunut todella paljon. En halua pitää tärkeänä sitä, mitä työtä teen tai miten siinä etenen, tai miltä näytän muiden silmissä. Niemisen tarinat antoivat lisäpontta tavoitella elämää, jota haluan oikeasti elää.
Late Bloomersin ihastuttavasta, leveällä viivalla ja värikkäästä kuvituksesta on vastannut muun muassa aiemmin Vogueen, Vanity Fairiin ja The New Yorkeriin kuvituksia tehnyt Cassandre Montoriol.
Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overachieving Without Achieving
Kosmos 2018
87 s.
2 comments
Minustakin tämä oli pelottavan osuva ja vähän ahdistavakin, sillä tunnistin itseäni tarinoista tosi paljon. Ja samaan tapaan kuin sinä olen miettinyt omaa ajankäyttöäni osittain tämän kirjan kautta ja muutenkin, herättävä lukukokemus, jota kuvaat hyvin.
Luulen, että meistä moni pystyisi samastumaan Niemisen tarinoiden henkilöihin ainakin edes vähän: tuntuu, että moni painii samanlaisten ongelmien parissa, ihan jo yhteiskunnan painostuksesta. Tämä oli tosiaan herättelevämpi lukukokemus kuin alkuun uskoinkaan!