Type and press Enter.

Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving

Eveliina Niemisen esikoisteos Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving on kokoelma pieniä tarinoita, joissa ylisuo­rit­ta­minen ja itsensä loputon kehit­tä­minen tekevät elämästä tarpeet­toman haastavaa. Tarinoiden ihmiset kuvataan usein tarkoi­tuk­sel­lisen jyrkkinä, sellaisina, joiden koko elämä on vain yhtä suorit­ta­mista mitä hulluim­milla tavoilla. Seassa on kuitenkin totuuden siemen: kaiken suorit­ta­mi­sesta ja itsensä jatku­vasta parem­maksi tekemi­sestä on tullut nykyajan ihmisen toistama mantra.

Niemisen teos poikkeaa suoma­laisen nykykir­jal­li­suuden valta­vir­rasta. Ensin­näkin se on kirjoi­tettu suomen sijaan englan­niksi. En tiedä miksi, mutta miksipä ei? Lisäksi lyhyet tarinat edustavat tyyliltään novellien sijaan pikem­minkin “flash fictionia” eli minita­ri­noita, jota on Suomessa julkaistu vähän. Myös suorit­ta­misen kulttuuri ja itsensä kehit­tä­miseen kannustava yhteis­kunta ovat käsitykseni mukaan aiheina vielä aika vähän käsiteltyjä etenkin suoma­lai­sessa kirjal­li­suu­dessa.

Late Bloomers on jaettu neljään eri osioon ja osa tarinoista on itsenäisiä, osa yhtey­dessä toisiinsa. Satii­riset tarinat herät­tävät minussa surul­lisia tunte­muksia. On masen­tavaa ajatella, miten monen meistä elämää tarinat oikeastaan kuvaavat: ei varmaan ole montaa ihmistä, joka ei tunnis­taisi itseään niistä edes jossain määrin. Miksi meidän täytyy suorittaa elämää ja olla jatku­vasti kehit­tä­mässä itseämme? Miksi yhteis­kun­tamme kannustaa siihen? Ehkä välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Niemisen kirja on minulle aika ajankoh­tainen, sillä olen viime aikoina yrittänyt muokata elämä­na­sen­nettani rennompaan suuntaan. En koe olleeni koskaan erityinen suorittaja tai itsensä kehittäjä, mutta klisei­sesti läheiseni kuoleman myötä olen alkanut aktii­vi­sesti miettiä, millainen oikeasti olen ja mitä elämässäni haluan, sillä ei voi koskaan tietää, milloin se päättyy. Esimer­kiksi vapaa-ajan merkitys elämässäni on koros­tunut todella paljon. En halua pitää tärkeänä sitä, mitä työtä teen tai miten siinä etenen, tai miltä näytän muiden silmissä. Niemisen tarinat antoivat lisäpontta tavoi­tella elämää, jota haluan oikeasti elää.

Late Bloomersin ihastut­ta­vasta, leveällä viivalla ja värik­käästä kuvituk­sesta on vastannut muun muassa aiemmin Vogueen, Vanity Fairiin ja The New Yorkeriin kuvituksia tehnyt Cassandre Montoriol.

Eveliina Nieminen: Late Bloomers – Short Stories of People Overac­hieving Without Achieving
Kosmos 2018
87 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. Minus­takin tämä oli pelot­tavan osuva ja vähän ahdis­ta­vakin, sillä tunnistin itseäni tarinoista tosi paljon. Ja samaan tapaan kuin sinä olen miettinyt omaa ajankäyt­töäni osittain tämän kirjan kautta ja muutenkin, herättävä lukuko­kemus, jota kuvaat hyvin.

    1. Luulen, että meistä moni pystyisi samas­tumaan Niemisen tarinoiden henki­löihin ainakin edes vähän: tuntuu, että moni painii saman­laisten ongelmien parissa, ihan jo yhteis­kunnan painos­tuk­sesta. Tämä oli tosiaan herät­te­le­vämpi lukuko­kemus kuin alkuun uskoinkaan!