Type and press Enter.

Aki Ollikainen: Pasto­raali

Aki Ollikaisen Nälkä­vuosi teki ilmes­tyessään minuun lähte­mät­tömän vaiku­tuksen. Nimeäisin sen edelleen, sitä uudelleen lukematta, yhdeksi suosi­kikseni kotimaisten kirjojen joukossa. Ollikaisen toinen romaani Musta satu sekin miellytti, vaikka herätti myös soraääniä, minussa ja muissa. Voi siis kuvitella, että minulla oli varsin positii­viset odotukset Ollikaisen viime vuonna ilmes­ty­neestä romaa­nista Pasto­raali.

Pasto­raali romaanin nimenä herättää jo tietyn­laisia ennak­ko­ku­vi­telmia. Pasto­raali eli paime­ni­dylli tarkoittaa kirjal­li­suu­dessa paimen- ja maalai­se­lämää käsit­te­levää ja ihannoivaa teosta. Sellainen Ollikaisen pienois­ro­maa­nikin on, nykypäivän suoma­lai­selle maaseu­dulle ja mökki­mai­semiin sijoittuva yhden vuoro­kauden mittainen tarina, jossa seurataan koural­lista ihmisiä, jotka linkit­tyvät eri tavoin toisiinsa. Alkupuolen tavan­omai­suuden ja ehkä jopa tylsähkön (!) kerronnan jälkeen tarina alkaa saada myös hieman arvoi­tuk­sel­lisia piirteitä.

Rakastan kauno­kir­jal­li­suutta, jossa kuvataan kauniilla tavalla luontoa. Sitä odotin Pasto­raa­lil­takin, mutta jostain syystä jäin kamalan etäälle. Pasto­raa­lissa on kieltä­mättä kauniita luonto­ku­vauksia, mutta ne eivät herät­täneet minussa erityisen suuria tunteita, vaikka ne usein herät­tävät! Oliko vika Ollikaisen tyylissä (vaikka Nälkä­vuosi herätti tuhansia tunteita) vai lukijan mielen­ti­lassa, en tiedä.

Jäin myös odottamaan tarinalta lisää synkkyyttä ja arvoi­tuk­sel­li­suutta. Arjen kuvauk­sel­lakin on paikkansa, mutta tässä arkisuus oli liian vahvasti läsnä. Asiat olivat vain jotenkin liian taval­li­sesti ja henki­lö­hahmot muodot­toman harmaita ja jäyhiä.

Voi olla, että luen Pasto­raalin vielä joskus uudelleen. Ehkä lukuhetki tai oma mielen­tilani oli sille väärä. Totta kai voi olla, etten vain tykännyt teoksesta ja myöntäisin sen auliisti, ellei jokin kirjassa olisi jäänyt vaivaamaan mieltäni tai en kokisi tunnetta, että jokin langan pää jäi minulta tavoit­ta­matta. Lupaan rapor­toida asiasta, joskus tulevai­suu­dessa.

Aki Ollikainen: Pasto­raali
Siltala 2018
138 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. Mulle jäi vähän sama fiilis Pasto­raa­lista! Tykkäsin kirjasta, se oli mun mielestä parempi kuin Musta satu, mutta ei Nälkä­vuoden veroinen missään nimessä. Vähän jäi silti kuvai­lemasi kaltainen olo, että en nyt ehkä ihan saanut kiinni kaikista langan­päistä. Ehkä pitäisi tosiaan lukea kirja uudestaan jossain vaiheessa.

    1. Jep, en oikein tiedä, miten tähän Pasto­raaliin suhtau­tuisi!

      Tuli ihan sellainen fiilis, että voisi joskus pitää Ollikainen-maratonin ja lukea kaikki kolme kirjaa uudestaan yhden päivän tai muuten lyhyen ajan sisällä :D