Aki Ollikaisen Nälkävuosi teki ilmestyessään minuun lähtemättömän vaikutuksen. Nimeäisin sen edelleen, sitä uudelleen lukematta, yhdeksi suosikikseni kotimaisten kirjojen joukossa. Ollikaisen toinen romaani Musta satu sekin miellytti, vaikka herätti myös soraääniä, minussa ja muissa. Voi siis kuvitella, että minulla oli varsin positiiviset odotukset Ollikaisen viime vuonna ilmestyneestä romaanista Pastoraali.
Pastoraali romaanin nimenä herättää jo tietynlaisia ennakkokuvitelmia. Pastoraali eli paimenidylli tarkoittaa kirjallisuudessa paimen- ja maalaiselämää käsittelevää ja ihannoivaa teosta. Sellainen Ollikaisen pienoisromaanikin on, nykypäivän suomalaiselle maaseudulle ja mökkimaisemiin sijoittuva yhden vuorokauden mittainen tarina, jossa seurataan kourallista ihmisiä, jotka linkittyvät eri tavoin toisiinsa. Alkupuolen tavanomaisuuden ja ehkä jopa tylsähkön (!) kerronnan jälkeen tarina alkaa saada myös hieman arvoituksellisia piirteitä.
Rakastan kaunokirjallisuutta, jossa kuvataan kauniilla tavalla luontoa. Sitä odotin Pastoraaliltakin, mutta jostain syystä jäin kamalan etäälle. Pastoraalissa on kieltämättä kauniita luontokuvauksia, mutta ne eivät herättäneet minussa erityisen suuria tunteita, vaikka ne usein herättävät! Oliko vika Ollikaisen tyylissä (vaikka Nälkävuosi herätti tuhansia tunteita) vai lukijan mielentilassa, en tiedä.
Jäin myös odottamaan tarinalta lisää synkkyyttä ja arvoituksellisuutta. Arjen kuvauksellakin on paikkansa, mutta tässä arkisuus oli liian vahvasti läsnä. Asiat olivat vain jotenkin liian tavallisesti ja henkilöhahmot muodottoman harmaita ja jäyhiä.
Voi olla, että luen Pastoraalin vielä joskus uudelleen. Ehkä lukuhetki tai oma mielentilani oli sille väärä. Totta kai voi olla, etten vain tykännyt teoksesta ja myöntäisin sen auliisti, ellei jokin kirjassa olisi jäänyt vaivaamaan mieltäni tai en kokisi tunnetta, että jokin langan pää jäi minulta tavoittamatta. Lupaan raportoida asiasta, joskus tulevaisuudessa.
Aki Ollikainen: Pastoraali
Siltala 2018
138 s.
2 comments
Mulle jäi vähän sama fiilis Pastoraalista! Tykkäsin kirjasta, se oli mun mielestä parempi kuin Musta satu, mutta ei Nälkävuoden veroinen missään nimessä. Vähän jäi silti kuvailemasi kaltainen olo, että en nyt ehkä ihan saanut kiinni kaikista langanpäistä. Ehkä pitäisi tosiaan lukea kirja uudestaan jossain vaiheessa.
Jep, en oikein tiedä, miten tähän Pastoraaliin suhtautuisi!
Tuli ihan sellainen fiilis, että voisi joskus pitää Ollikainen-maratonin ja lukea kaikki kolme kirjaa uudestaan yhden päivän tai muuten lyhyen ajan sisällä :D