Viime vuoden puolella ja tämän vuoden alussa luin kaksi kotimaista tietokirjaa, jotka molemmat käsittelevät seksityöläisyyden historiaa Suomessa. Aihe on kiinnostava ja toistaiseksi melko vähän tutkittu. Muistan lukeneeni sukupuolentutkimusta opiskellessani jollekin kurssille Anna Kontulan väitöskirjan Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa, joka käsittelee aihetta nykyhetkestä käsin (ja on muuten todella hyvä ja helposti lähestyttävä), mutta seksityöläisyyden historiasta en ollut ennen seuraavaa kahta lukenut yhtäkään teosta.
Katja Tikka, Iisa Aaltonen & Elina Maaniitty: Punaisten lyhtyjen Helsinki – Prostituutio pääkaupungin historiassa
Katja Tikan, Iisa Aaltosen ja Elina Maaniityn Punaisten lyhtyjen Helsinki – Prostituutio pääkaupungin historiassa on nuorten tutkijoiden yleistajuinen esitys seksityön historiasta Helsingissä 1800-luvun lopusta 1900-luvun puoliväliin. Kun käytän termiä “yleistajuinen esitys”, teokselta ei kannata odottaa kovinkaan tieteellistä ja syvälle menevää otetta. Kirjan aiheita, kuten prostituutiota koskevaa lainsäädäntöä, seksityöläisten asiakasryhmiä tai prostituution valvontaa käsitellään varsin pintapuolisesti, aiempia tutkimuksia siteeraten ja pitkälti viranomaisten näkökulmasta. “Yleistajuista esitystä” tukee vielä lähdeviitteiden vähyys (lopussa on kuitenkin lähdeluettelo, melko suppea sellainen) ja runsas kuvitus.
Olisin itse kaivannut teokselta enemmän tieteellisyyttä ja asioihin syventymistä, mutta toisaalta yleistajuisellekin teokselle on tarvetta, sillä seksityöläisyyden historiaa ei ole vielä tutkittu liiaksi asti. Se on ollut myös kirjoittajien tavoite kirjaa tehdessä. En väitä tuntevani aihetta kovinkaan paljon, joten tällaisessa yleisesityksessäkin tuli paljon uusia asioita. Jäin kuitenkin pohtimaan, onko kirja kuitenkin liian yksityiskohtainen. Esimerkiksi teoksessa on useamman kymmenen sivun mittainen luku, jossa esitellään seksityöläisten useat eri asiakasryhmät. Kustakin asiakasryhmästä, kuten ylioppilaista ja sotilaista, kerrotaan erikseen omissa alaluvuissaan. Mielestäni asiakasryhmät olisi voitu käydä läpi huomattavasti lyhyemmin. Kirjassa on myös oma lukunsa alkoholin osallisuudesta seksityöhön, jossa asia tuntui välillä karkaavan vähän kauemmas varsinaisesta aiheesta. Omituisinta on kuitenkin se, miten teos loppuu kuin seinään, ilman minkäänlaista yhteenvetoa tekevää tai vastaavaa lukua.
Kirja on mielenkiintoisimmillaan silloin kun siinä viitataan konkreettisiin, todellisiin tapahtumiin tai siteerataan tällaista tutkimusta, mutta sitä on loppujen lopuksi melko vähän tai se jollain tavoin hukkuu sen yleisen esittämisen alle. Seksityöläisten oma ääni ei pääse teoksessa kuuluviin. Kirjan taitto on siitä vähän ikävä, että teksti on ladottu kahdelle palstalle, joka itseäni häiritsee tietokirjoissa suunnattomasti. Runsas kuvitus on kuitenkin ilo silmälle. Jos seksityöläisyyden historia aiheena on hyvin vieras, suosittelisin silloin lukemaan tämän Helsingin ja yleisemminkin seksityöläisyydestä kertovan teoksen.
Helmet-lukuhaaste 2019: 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
Katja Tikka, Iisa Aaltonen & Elina Maaniitty: Punaisten lyhtyjen Helsinki – Prostituutio pääkaupungin historiassa
Minerva 2018
233 s.

Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa
Kirsi Vainio-Korhonen on pitkän linjan tietokirjailija, historiantutkija ja Suomen historian professori Turun yliopistossa. Hänen seksityöläisyydestä kertova teoksensa sijoittuu 1800-luvun alun Turkuun eli hieman kauemmaksi ajassa ja eri kaupunkiin (Helsinkihän ei ollut vielä suuri 1800-luvun alussa ennen pääkaupungiksi tuloaan) kuin edellä mainittu Tikan, Aaltosen ja Maaniityn teos. Prostituutiota ei vielä julkisesti säännelty tai valvottu tiukan lainsäädännön avulla 1800-luvun alun Suomessa, joten sitä on myös vaikeampi tutkia.
Vainio-Korhosen teos (tai voisi puhua paremminkin tutkimuksesta) kertoo sukupuolitautitarkastuksiin 1800-luvun alussa pakotettujen kymmenien naisten tarinan. Se ei kerro niitä viranomaisten tai lainsäädännön näkökulmasta, vaan se antaa sijan naisille itselleen. Mikä heidän tarinansa oli? Mistä he tulivat, miksi he kenties olivat seksityöläisiä ja mitä he tekivät myöhemmin elämässään? Prostituoitu ei ole vain prostituoitu ja tee vain sitä, mitä hänen työnsä vaatii, vaan hänen elämäänsä sisältyy muutakin ja myös hänellä on oma persoonansa. Vainio-Korhosen näkökulma on arjen ja marginaalihistorian tutkimisessa.
Vainio-Korhosen teos on siis edellä olevaan helsinkiläisestä seksityöläisyydestä kertovaan kirjaan verrattuna melkein kuin sen vastakohta. Vainio-Korhosen teos on tieteellisempi ja syvemmin aiheeseensa menevä. Se nojaa lukuisiin lähteisiin ja tutkimuskirjallisuuteen, ja viittaa niihin asianmukaisesti. Suurin osa kirjasta on Vainio-Korhosen omaa tutkimusta ja perustuu laajaan arkistolähteistöön.
Turkulaisten seksityöläisten tarinat ovat kiinnostavaa luettavaa. Niistä paljastuu, että toisin kuin olettaisi, useimpien elämää ei määrittänyt seksityö, vaan se saattoi olla vain lyhyt vaihe heidän elämässään ja/tai siinä oli muutakin sisältöä. Ei myöskään ole olemassa mitään tiettyä seksityöläisen identiteettiä. Vainio-Korhosen tutkimia naisia yhdistää lähinnä heidän kuulumisensa maan köyhimpään väestönosaan.
Nämä lukemani teokset, vaikka varsin erilaisia keskenään ovatkin, toimivat kuitenkin hyvänä parina toistensa kanssa. Itse luin ne väärässä järjestyksessä Vainio-Korhosen kirjasta aloittaen, kun yleisemmin seksityöstä kertova teos olisi tarjonnut hyvää pohjatietoa ennen perusteellisempaan tutkimukseen paneutumista. Jos kuitenkin haluat lukea vain toisen, valitse Vainio-Korhosen tutkimus.
Helmet-lukuhaaste 2018: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka
Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa
SKS 2018
283 s.