Viime vuoden lopulla minua vaivasi tietokirjakuume, johon otin lääkkeeksi, luonnollisesti, muutaman tietokirjan. Nyt käsittelyssä niistä kolme, joista kaikista pidin, mutta en kuitenkaan varauksetta.
David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida
David Lynchin muistelmateos Tilaa unelmoida jäi viime vuoden viimeiseksi lukemakseni kirjaksi, sillä luin sen loppuun vuoden viimeisenä päivänä. David Lynch on minulle siinä mielessä tärkeä henkilö, että ilman häntä en olisi koskaan saanut nauttia sellaisesta kulttiteoksesta kuin Twin Peaks. Näin siitä jaksoja jo alakouluikäisenä ellen jo nuorempana enkä sen jälkeen ole voinut sitä unohtaa. Jos minun pitäisi valita yksi tv-sarja tai elokuva, joka on vaikuttanut minuun eniten, se olisi Twin Peaks. En oikein edes pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta, joka minut valtaa, kun ajattelen sitä. Tuli varmaan selväksi, että rakastan Twin Peaksia?
Twin Peaksin teon lisäksi Tilaa unelmoida käsittelee myös muita Lynchin ohjaustöitä, hänen muuta taidettaan, meditointia ja perhe-elämää. Se ei ole ihan perinteisesti etenevä muistelmateos, kronologisuudestaan huolimatta. Nimittäin joka toisen luvun on kirjoittanut McKenna Lynchin ystävien, tuttavien ja työkavereiden haastatteluiden pohjalta, ja joka toisen Lynch itse, ikään kuin kommentaarina McKennan lukuihin. Tällainen tyyli tuo auttamatta kirjaan toistoa, mutta sitä ei onneksi ollut kuitenkaan liikaa. Lisäksi se tuo paremmin esiin millainen tyyppi Lynch oikein on.
Tilaa unelmoida on mielenkiintoinen ja paljon kuvia sisältävä paketti Lynchista. Se keskittyy pääasiassa Lynchin uraan, mikä on toisaalta ymmärrettävää, sillä työ on hyvin tärkeä osa Lynchin elämää, ellei jopa tärkein. Jos pidät Lynchistä ja olet kiinnostunut hänen töistään, suosittelen!
Helmet-lukuhaaste 2018: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä
David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida
(Room to Dream, 2018)
Suom. Ari Väntänen & Elina Koskelin
Like 2018
572 s.
Silvia Hosseini: Pölyn ylistys
Silvia Hosseinin esseekokoelmaa Pölyn ylistys on luettu viime aikoina paljon. Se oli myös ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kokoelman suosio on ymmärrettävää, sillä Hosseini kirjoittaa hyvin ja älykkäästi, ja vieläpä monia kiinnostavista, yhtä aikaa populaarikulttuuria, korkeakulttuuria ja henkilökohtaista leikkaavista aiheista.
Pölyn ylistys on teos hyvistä huonoista asioista. Sen esseet käsittelevät niin Leonard Cohenin tuotannon huonointa levyä, lifestyle-blogeja, Dubain mielettömyyttä kuin Camus’n Sivullista. Tekstit sisältävät monia mahdollisia tarttumapintoja ja laittavat liikkeelle erilaisia ajatusketjuja. Hosseini on erinomaisen taitava analysoimaan ja yhdistelemään asioita.
Nyt kun kokoelman lukemisesta on jo vierähtänyt yli kuukausi, ovat esseet harmillisesti jo aika hyvin kadonneet mielestäni. Ehkä niissä ei lopulta ollut tarpeeksi jotain minulle. Kokoelma on hieman epätasapainoinen ja esseet olisivat kenties tarvinneet vielä napakampaa ilmaisua ja samalla vielä enemmän syvällisempää kaivautumista aiheisiinsa.
Silvia Hosseini: Pölyn ylistys
Savukeidas 2018
185 s.
Reni Eddo-Lodge: Why I’m No Longer Talking to White People About Race
Eddo-Lodgen kirjan lukemisesta on vierähtänyt kaikista kauiten aikaa, sillä luin sen loppuun jo viime syyskuussa. Minun oli tarkoitus kirjoittaa siitä oma juttunsa, mutta huomasin, että kirja alkoi kadota mielestäni liian nopeasti ja sitten kirjoittaminen vain jäi. Yritän tässä nyt kuitenkin sanoa siitä muutaman sanasen.
Why I’m No longer Talking to White People About Race on loistava ja tarpeellisen provosoiva nimi tälle kirjalle. Leipätekstissä otetaankin sitten rauhallisemmin, mutta kuitenkin vakavin ja perustelluin äänenpainoin. Teoksessa käsitellään muun muassa Ison-Britannian mustan väestönosan historiaa, rakenteellista rasismia, valkoista ylivaltaa ja intersektionaalista feminismiä brittiläisen yhteiskunnan näkökulmasta.
Eddo-Lodgen teos oli kiinnostavaa luettavaa, mutta se ei mene mielestäni tarpeeksi syvälle aiheisiinsa (jota olisin itse silloin kaivannut), vaan toimii pikemminkin hyvänä johdantotekstinä kyseisiin aiheisiin. Pidin kuitenkin kovasti brittiläisestä näkökulmasta, sillä kirjassa olevia aiheita on käsitelty viime vuosina näkyvimmin lähinnä amerikkalaisesta näkökulmasta käsin.
Helmet-lukuhaaste 2018: 9. Kirjan kansi on yksivärinen
Reni Eddo-Lodge: Why I’m No Longer Talking to White People About Race
Bloomsbury Circus 2017
249 s.
