Ja samalla tavoin minä olin alkanut nähdä omia pelkojani ja toiveitani heijastuneina itseni ulkopuolelle, olin alkanut nähdä toisten ihmisten elämän oman elämäni kommentaarina. Kun katsoin veneen perhettä, näin sen mitä minulla ei enää ollut: näin toisin sanoen sellaista, mitä ei ollut olemassakaan. Nuo ihmiset elivät omassa hetkessään, ja vaikka näin sen, en pystynyt menemään tuohon hetkeen niin kuin en pystynyt kävelemään meitä erottavan veden yli. Ja jos ajatteli noita kahta tapaa elää – elämistä hetkessä ja elämistä sen ulkopuolella – niin kumpi niistä oli todellisempi?
Rachel Cuskin Ääriviivat on näennäisen minimalistinen romaani, jossa nainen nimeltä Faye matkustaa Ateenaan opettamaan kirjallisuutta ja keskustelee ihmisten kanssa. Ihmiset avautuvat kertojalle ihmissuhteistaan, työstään ja identiteetistään ja näiden keskustelujen kautta voi hahmottaa hieman kertojankin ääriviivoja, vaikka hän onkin enimmäkseen hiljaa ja passiivinen. Hän jää ystäviensä, kurssilaistensa ja ventovieraiden pitämien monologien varjoon.
Trilogian aloittava Ääriviivat on kiinnostava, erilainen romaani. Siitä on turha etsiä juonta tai tarkkaa henkilöhahmojen kuvausta. Cuskille henkilöhahmoa ei ole enää olemassa. Ääriviivat koostuu yhtä aikaa merkityksellisistä ja merkityksettömistä keskusteluista, joita Faye käy eri ihmisten kanssa helteisessä Ateenassa. Tai pikemminkin Faye kuuntelee, kun muut kertovat, vaikka keskustelut saattavat välillä peilatakin jollakin tapaa itsensä sivulliseksi kokevan Fayen omia kokemuksia.
Ääriviivat on aika transsinen lukukokemus. Teksti vaatii tavallista enemmän keskittymistä, mutta kun sen imuun pääsee, ei haluaisi olla muualla kuin noilla tukahduttavan kuumilla Ateenan kaduilla osana uintiretkillä tai keskellä vilkasta ravintolaa käytävissä keskusteluissa. Ihmisten tarinoihin vain uppoaa. Sinne sun tänne rönsyilevät monologit pitävät sisällään inhimillisiä ja universaaleja kokemuksia, joiden kautta on mahdollista pohtia ihmisyyden eri puolia. Niiden kertojilla itsessään ei romaanissa ole väliä, vain sillä, mitä ja miten he kertovat.
Nautin Ääriviivoista todella paljon. Se sopi siihen sellaiseen pysähtyneeseen hetkeen, jossa jo valmiiksi olin kun sen luin. Onkin ihanaa, että seuraava osa trilogiasta, Siirtymä, tulee suomeksi jo ensi keväänä.
Rachel Cusk: Ääriviivat
(Outline, 2014)
Suom. Kaisa Kattelus
S&S 2018, 207 s.
2 comments
ihana että pidit tästä! juuri se pysähtyneisyys ja silti taianomainen täyteläisyys teki tästä hienon, unohtumattoman jopa. Cuskilla on mieletön taito tuoda paljon sisältöä näennäisesti pieneen tilaan. Seuraavaa osaa kuumeisesti odottelen jo minäkin!
Kyllä, lyhyydestään ja yksinkertaisuudestaan huolimatta tässä oli paljon merkityksiä ja eri tasoja. Tunnelmaltaan myös ihastuttava romaani. Tule kevät pian!