Type and press Enter.

17 kirjaa keväältä 2019

Loppu­vuosi tarkoittaa sitä, että kustan­ta­moiden ensi kauden eli kevään kirja­ka­ta­logit alkavat olla valmiit. Miten ihanaa jälleen päästä kurkis­tamaan tuleviin kirjoihin! Hyvää luettavaa on taas luvassa, mutta ei aivan yhtä paljon mitä listasin tälle syksylle. Se on toisaalta hyvä, sillä – voin jo paljastaa – suunni­tel­missani on keskittyä ensi vuonna pääasiassa omien hyllyjeni sisältöön. Ja tällä kertaa aion yrittää ihan tosissani. Toki myös jotain uutta tulee luettua, mutta yritän pitää sen melko minimissä.

Pidem­mittä puheitta, tässä seitse­män­toista kiinnos­ta­vinta kirjaa keväältä 2019:

Jesús Carrasco: Taiva­salla (Fabriikki Kustannus, kevät)
Dystopia, jossa nuori poika pakenee jotain pahaa. Poika kohtaa tiellä vuohi­pai­menen, jonka kanssa hän lyöttäytyy yhteen. Romaa­nista tulee heti mieleen Cormac McCarthyn hieno Tie, toivot­ta­vasti se on kuitenkin riittävän erilainen.

Rachel Cusk: Siirtymä (S&S, maaliskuu)
Siirtymä on toinen osa Cuskin Ääriviivat-romaa­nit­ri­logiaa ja se käsit­telee ensim­mäisen osan tavoin ihmis­suh­teita, muutosta ja tarinoita, joita itses­tämme kerromme, mutta eri konteks­tissa. Ääriviivat vakuutti, joten haluan palavasti lukea myös trilogian toisen osan.

Claudie Gallay: Odotta­maton kauneus (WSOY, maaliskuu)
Yksi kaikkien aikojen lempi­kir­jojani on Claudie Gallayn Tyrskyt. Oli ilahdut­tavaa huomata, että Gallayta suomen­netaan nyt lisää, vuosien jälkeen. En ole kuitenkaan varma, onko uusi Gallay liian hömppä omaan makuuni, mutta siitä täytyy ottaa selvää. P. S. WSOY ottaa Tyrskyistä uuden painoksen helmi­kuussa!

Kazuo Ishiguro: Surul­linen pianisti (Tammi, maaliskuu)
Ishiguron uusimman suomen­noksen piti alunperin ilmestyä jo tänä vuonna, mutta julkaisu siirtyikin ensi kevääseen. Olen pitänyt kaikista tähän mennessä lukemistani Ishiguron kirjoista ja Surul­linen pianisti vaikuttaa myös lupaa­valta.

Katja Kärki: Jumalan huone (Bazar, tammikuu)
Kolmen saman pohjois­kar­ja­laisen suvun naisen näkökul­masta kerrottu tarina, joka ulottuu 1930-luvulta vuoteen 2009. Rakastan perhe- ja sukuta­ri­noita ja Kärjen esikoinen lupaa hyvää.

Johanna Laitila: Lilium regale (Gummerus, tammikuu)
Esikois­ro­maani, joka kertoo elini­käi­sestä rakkau­desta, sodan nähneestä sukupol­vesta ja vaietuista tarinoista. Kauniilta vaikuttava teos.

Maggie Nelson: Sinelmiä (S&S, huhtikuu)
Kirja sinisistä asioista, surusta, himosta, esteet­ti­sestä ilosta ja sinisistä mesta­reista. Nelsonin Argonautit oli kiinnos­tavaa luettavaa, mutta povaan, että Sinelmiä on vielä enemmän.

Anja Portin: Muisto­kir­joitus (S&S, maaliskuu)
Julia ryhtyy kirjoit­tamaan vakavasti sairaan äitinsä muisto­kir­joi­tusta ja kohtaa samalla vaikeita muistoja ja unohtu­neita tarinoita. Yksinäi­syy­destä, kaipuusta ja arjen pienistä trage­dioista kertova esikois­ro­maani kiinnostaa vähäe­lei­syy­dellään.

Nicola Pugliese: Malacqua. Neljä sadepäivää Napolin kaupun­gissa odottaen poikkeuk­sel­lista tapah­tumaa (Fabriikki Kustannus, kevät)
Romaani, jonka nimi kertoo jo kaiken oleel­lisen. Fabriikin vuoden 2019 teema on epäta­val­liset todel­li­suudet ja tässäkin romaa­nissa on odotet­ta­vissa jotain outoa.

Sally Rooney: Keskus­teluja ystävien kesken (Otava, huhtikuu)
Rooneyn romaanit ovat olleet englan­nin­kie­li­sessä maail­massa hurjan suosittuja! Vihdoinkin suomen­nettava esikois­ro­maani vaikuttaa yhtä aikaa kepeältä ja fiksulta.

Sanna Ryynänen: Meri Genetz : Levoton sielu (Avain, maaliskuu)
Meri Genetz oli 1930-luvulla Suomen eturivin taitei­li­joita ja mukana myös vuosi­sadan alun okkul­tismi-innos­tuk­sessa. Ennestään tunte­mat­toman taitei­li­ja­naisen elämä kuulostaa kiehto­valta.

Veera Salmi: Perhoset veljeni ympärillä (Otava, maaliskuu)
Sisarus­sarjan kuopus, lahjakas viulisti Johannes katoaa kisamat­kalla Islan­nissa. Kukin perheen­jäsen reagoi asiaan omalla tavallaan, mutta kun totuus valkenee, kukaan ei ole enää entisensä. Puluboi-lasten­kir­ja­sar­jasta tutun Salmen aikuisten romaa­nista ei ota oikein selvää, mutta kokei­le­malla se selviää.

Sjón: CoDex 1962 (Like, helmikuu)
Sjón on kirjailija, jota olen halunnut lukea todella pitkään, mutta en vain ole tullut vielä lukeneeksi. CoDex 1962 on sekoitus historiaa, satua, psyko­logiaa ja fantasiaa, kuin islan­ti­lainen versio Tuhan­nesta ja yhdestä yöstä.

Yoko Tawada: Muistelmat lumessa (Fabriikki Kustannus, tammikuu)
Viimeisen vuosi­sadan suurista muutok­sista kertova romaani, jonka päähen­kilöt ovat kolme jääkarhua. Ominta­keinen idea ihastuttaa.

Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata (Tammi, helmikuu)
Uusin­ta­painos Tikkasen tunne­tusta, vuonna 1975 julkais­tusta romaa­nista. Rakastin tänä vuonna lukemaani Vuosi­sadan rakkaus­ta­rinaa ja haluan ehdot­to­masti lukea lisää Tikkasen tuotantoa.

Jyrki Vainonen: Yön ja päivän tarinoita (Aula & Co., helmikuu)
Novelleja ihmisistä, jotka ovat päätyneet tutun ja tunte­mat­toman väliseen tilaan. “Alita­juinen ja pimeä sekoittuu toivoon ja lohtuun”, lupaa kustantaja. Kiehtovaa!

Jyri Vartiainen: Kirous (Teos, tammikuu)
Kaksi kertojaa, kaksi rinnak­kaista ihmis­koh­taloa, jotka eivät oikein ole missään paitsi ehkä tuhoi­sissa ihmis­suh­teissa. Teoksesta lukemani sitaatin perus­teella odotet­ta­vissa on herkän kaunista kieltä.

Näiden seitse­män­toista lisäksi julkaistaan muutama kirja, jotka olen ennät­tänyt lukea jo engan­niksi ja joita voin suosi­tella: André Acimanin herttainen Kutsu minua nimelläsi (Tammi, maaliskuu), Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton ‑romaanin itsenäinen jatko-osa Kaikki on mahdol­lista ‑novel­li­ko­koelma (Tammi, maaliskuu) ja Domenico Starnonen kerrok­sel­linen Kepponen (WSOY, maaliskuu).

Ensi kevään julkai­suista jäi mieti­tyt­tämään kiinnos­tavien tieto­kir­jojen vähäinen osuus. Olen lukenut tänä vuonna tieto­kirjoja enemmän kuin koskaan ennen, joten voi olla, etteivät ne ensi vuonna enää maistukaan ihan samaan tapaan. Ehkä niiden puute onkin keväällä ihan hyvä juttu.

Mitä kevään kirjoja te odotatte kaikista eniten?

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Minä odotan eniten Katja Kärjen esikoista, sillä kirjailija on entinen työka­verini. Olen ihan varma, että kirja on huippu!

    1. Oi, onpa mahtava juttu! Histo­rial­liset romaanit ovat juttuni, joten Kärjen teos on ehdot­to­masti odote­tuimpien listalla. Tai sain siitä jo käyttööni ennak­ko­kap­paleen, joten pitäisi vain alkaa lukea! :)

  2. Mielen­kiin­toisia kirjoja olet löytänyt! Yhteisiä odotuksia etenkin toki Maggie Nelson & Rachel Cusk, mutta Fabriikin käännökset ehdot­to­masti kiinnos­tavat myös. Tawadan kirjaa olen erityi­sesti odotellut, tämän vuoden puolella senkin kai alunperin piti ilmestyä, mutta ehkäpä sitä vielä hetken jaksaa odotella. :)

    Näistä entuu­destaan minulta ohimen­neistä taas alkoi nostosi ansiosta kiinnostaa uusin Ishiguro, vaikka entuu­desta häneltä onkin tullut vasta Ole luonani aina luettua. Tuosta Laitilan teoksesta olen myös (ennak­ko­kap­paleen ansiosta) varovaisen kiinnos­tunut, vaikka tuo sota-aika ja rakkaus-tematiikka nyt hieman loppuun­ka­lu­tulta aiheis­tolta jo hieman kuulos­taakin kotimai­sessa kirjal­li­suu­dessa. Mutta jospa tämä vielä jotain uutta siihenkin kykenisi antamaan. :)

    1. Fabriikin kirjat ovat aina ihania yllätyksiä! Tawada tosiaan siirtyy ensi vuoden alkuun, onneksi kuitenkin on tulossa.

      Minäkään en ole montaa Ishiguroa vielä lukenut, ehkä kolme, ja kiinnos­taisi lukea lisää. En vain tiedä, mikä olisi hyvä seuraa­vaksi, tuo tuleva vai jokin vanhempi. Täytyy tutkia. Ja ilmei­sesti Laitilan teos sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan (vaikka toki sota varmasti vaikuttaa asioihin ja hahmoihin jne.), jota sitäkin on kyllä käsitelty paljon, mutta kuvauksen perus­teella odotan jotain uutta jujua, toivot­ta­vasti siinä on sellainen! :D

  3. En ole vielä juurikaan tutus­tunut keväällä ilmes­tyviin teoksiin, joten luin sun valintoja suurella mielen­kiin­nolla. Cuskin lisäksi ilahduttaa erityi­sesti, että Starnonen Trick saadaan suomeksi. Hurjan hienoa on myös, että saadaan lisää Nelsonia suomeksi. Fabriikin kirjat kiinnostaa aina.

    1. Kyllä, mukavaa saada Cuskia ja Nelsonia lisää ja vieläpä näin pian! Minun pitäisi lukea se Starnonen Solmut. Ollut jo monta kertaa kirjas­tosta lainassa ja aina jää lukematta. Ensi vuonna!