Olen viettänyt koko syksyn ajattelemalla naisia yhdessä Mia Kankimäen kanssa. Ensin ajattelin hänen kanssaan tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shōnagonia ja nyt viimeksi tutkimusmatkailijoita ja taiteilijoita historian varrelta. He ovat kaikki yönaisia: naisia, joita ajatellaan erityisesti öisin, kun ei saada unta. Inspiroivia naisia, jotka ovat olleet tavalla tai toisella poikkeuksellisia omana aikanaan ja seuranneet intohimojaan muiden mielipiteistä piittaamatta.
Naiset joita ajattelen öisin koostuu periaatteessa kolmesta osasta: Afrikkaa ja nykyisen Kenian alueella asuneen tanskalaisen kirjailijan Karen Blixenin (1885–1962) elämää käsittelevästä alusta, eri puolilla maailmaa matkustaneiden tutkimusmatkailijanaisten – brittiläinen Isabella Bird (1831–1904), itävaltalainen Ida Pfeiffer (1797–1858), brittiläinen Mary Kingsley (1862–1900), belgialais-ranskalainen Alexandra David-Néel (1868–1969) ja amerikkalainen Nellie Bly (1864–1922) – vaiheita käsittelevästä keskiosasta ja lopulta renessanssiajan Italiaan – taiteilijoina Sofonisba Anguissola (n. 1532–1625), Lavinia Fontana (1552–1614), Artemisia Gentileschi (1593–n. 1654) –, Japaniin – taiteilijana Yayoi Kusama (1929–) –, ja hieman saksalaiseen taiteilijaresidenssiin keskittyvästä loppuosasta. Kaikkia teemoja – Afrikkaa, tutkimusmatkailijoita, taiteilijoita – käsitellään suunnilleen yhtä laajasti.
Vaikka teoksessa riittääkin yönaisia (niitä olisi ollut paljon enemmänkin, etenkin tutkimusmatkailijoiden puolella, kuten saa huomata), etenkin verrattuna Kankimäen aikaisempaan kirjaan, missään vaiheessa se ei tuntunut liian runsaalta tai täyteen ahdetulta, vaan juuri sopivalta. Toki Kankimäen yönaisista lukisi mieluusti vieläkin enemmän, mutta tämä oli sopiva joukko ja sopiva laajuus juuri tähän teokseen.
Minulle syntyi erityinen side tutkimusmatkailijanaisia kertovaan osioon, sillä löysin siitä hauskoja yhtymäkohtia itseni ja Kankimäen välillä. Minullakin on ollut omat yönaiseni, on oikeastaan yhä edelleen. Tutkin nimittäin jo muutaman (eli kohta jo viiden) vuoden takaisessa kandintyössäni kahta Skandinaviaan matkustaneen naisen matkakirjaa: Mary Wollstonecraftin kirjeistä koottua teosta Letters Written During a Short Residence in Sweden, Norway, and Denmark (1796) ja Emily Lowen matkakirjaa Unprotected Females in Norway; or, the Pleasantest Way of Travelling There, Passing Through Denmark and Sweden (1857) – joista jälkimmäinen mainitaan myös tässä Kankimäen kirjassa. Samalla perehdyin yleensäkin matkakirjallisuuteen, naisten matkustamiseen ja naisten kirjoittamiin matkakirjoihin, vähän samoihin asioihin mistä Kankimäkikin kirjoittaa. Pohtiessani keiden ja mihin matkustaneiden naisten matkakirjoja haluaisin tutkia, tulin törmänneeksi useimpiin Kankimäen yönaisiin. Sattumalta valitsin kuitenkin toisen kohteen, jota kohti Kankimäki ei itse halunnut edetä, eli vähemmän eksoottisen Skandinavian, sekä toiset, ehkä vähemmän tunnetut ja tutkitut matkakirjat. Mutta tiedän niin mistä puhut Mia! Matkaavat naiset ovat kiehtovia! Jos koin esikoisesi kohdalla välillämme jotain väreilyä, tunnen nyt suorastaan sähköä.
Kun ajattelen Idaa öisin, mielessäni leijuu hänen muotokuvansa, se jossa hän istuu pehmustettu bahytti päässään karttapallon vieressä. Tässä näette säädyllisen vaimoihmisen, Ida tuntuu kuvassa sanovan. Niin, vaikka miten pitkään katsoisitte, näette vain ja ainoastaan sen. Mutta tosiasiassa tämä maailma on minun. Verdammt noch mal, olen nähnyt maapallon joka kolkan, ettekä te voineet minua estää.
Vaikka Kankimäen yönaiset, siis lähinnä tutkimusmatkailijat, olivat minulle jo entuudestaan niminä ja joidenkin asioiden osalta tuttuja, ei sillä, tietenkään, ollut merkitystä. Oli aivan upeaa lukea Kankimäen suhteesta heihin ja hänen ajatuksistaan ja tulkinnoistaan heistä. 1800-luvulla matkanneet naiset ovat olleet todella rohkeita ja suorastaan omalaatuisia omana aikanaan, erityisesti Kankimäen yönaiset. He eivät pelkästään matkustaneet paikkoihin, joissa juuri kukaan esimerkiksi länsimaalainen tai länsimaalainen nainen ei ollut aiemmin käynyt tai laittaneet terveyttään ja henkeään alttiiksi matkustamalla karuilla ja käytännössä kielletyillä alueilla, vaan olivat vieläpä kaikki jo vanhempia, 40–50-vuotiaita naisia. Ja osa heistä matkusti vielä vanhempanakin tai vähintään suunnitteli uusia matkoja yhä seitsemänkymppisenä – tai jopa kuoli maailmalla. Yksi jälkimmäisen kohtalon kokeneista ja mieleenpainuvimmista yönaisista on brittiläinen Mary Kingsley, joka matkusteli Afrikassa. Kingsleyn kahdesta julkaistusta matkakirjasta välittyy kuva ihastuttavan ironisesta naisesta, joka ei pelännyt matkustaa yksin Länsi-Afrikan viidakoissa ja meloa syrjäisiä jokia pitkin ihmissyöjäheimon kylän keskelle, jossa sai kohdata katosta roikkuvia ihmisruumiin osia ja joutua melkein virtahevon syömäksi. Ja tämä kaikki jäykässä, mustassa viktoriaanisen ajan puvussaan ja korsetissaan. Mikä nainen!
Taiteilijanaisten myötä kirja saa vain lisää kierroksia. He eivät olleet minulle juurikaan entuudestaan tuttuja eikä heistä paljoa tiedetäkään (lukuunottamatta japanilaista Yayoi Kusamaa). Kankimäen tekemät päätelmät ja kuvitelmat kuitenkin kiehtovat. Paljon voi myös arvailla taitelijoiden teoksista, joita Kankimäki luonnollisesti tulkitsee samalla, kun kertoo taiteilijoiden elämänvaiheista ja omasta suhteestaan heihin. Olisi ihana päästä näkemään näiden renessassitaiteilijoiden teoksia Italiassa. Ehkä vielä joskus. Tai ainakin jos joskus tieni vie sinne suuntaan, haluan yrittää mahduttaa museokäynnit ohjelmaani. Harmi vain, että yhä edelleen liian monet naistaiteilijoiden teokset lojuvat museoiden varastoissa pääsemättä ehkä koskaan esille. Varaston uumenissa piileskelevät potentiaaliset yönaiset, harmillinen menetys.
Naiset joita ajattelen öisin on Kankimäen esikoiskirjasta tuttu sekoitus kertovaa tietokirjallisuutta, matkakirjallisuutta, omaelämäkertaa ja päiväkirjaa. Tällainen konsepti toimii todella hyvin, ainakin jos kirjoittaa yhtä hyvin, kiinnostavasti ja rehellisesti kuin Kankimäki. Kirjan lopussa on vielä kuvia yönaisista (valokuvia tutkimusmatkailijoista, omakuvat taitelijoista, pääsääntöisesti), joita oli hauska tutkia. Kannattaa kurkistaa myös kansilehtien alle. Toivottavasti saamme lukea Kankimäen matkoista ja yönaisista vielä lisää tulevaisuudessa, sillä taidan olla aikalailla rakastunut hänen kirjoihinsa.
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
447 s.
2 comments
Tämä on niin ihana kirja. Olen ehkä vähän enkä niin vähääkään ihastunut Kankimäkeen. Lukeminen oli aivan puhdasta onnea ja iloa, en muista, milloin viimeksi olisin nauttinut lukemisesta niin paljon kuin yönaisten äärellä. Omaa bloggaustani vielä haudon, mutta se tulee olemaan estottoman hehkuttava.
Hauskaa, että löysit kirjasta tuttuja juttuja ja kosketuspintaa. Maailman ja historian verkostot ovat huikeat!
Estottoman hehkuttava <3 Sitä bloggauksesi juuri olikin, kävin juuri lukemassa sen. Tämä on kyllä ehdottomasti vuoden parhaimpia kirjoja!