Type and press Enter.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Yksin­ker­tais­tettuna mono no aware tarkoittaa maailman kauneuden ja sen katoa­vuuden aiheut­tamaa liikut­ta­vuuden tunnetta, asioiden määrit­te­le­mä­töntä mutta pakah­dut­tavaa surul­li­suutta. –– Aware on se sama selit­tä­mätön tunne, jonka valtaan joutuu katsoessaan kesäyössä tyynen järven taa laskevaa aurinkoa tai kuullessaan musta­rastaan laulun huhti­kui­sessa illassa: siihen liittyy totaa­lista kauneutta, annos kaihoa, aavistus epätoivoa, tunne siitä, ettei kaikesta tästä pysty koskaan nauttimaan niin paljon kuin pitäisi, sillä siitä ei saa otetta, sitä ei saa mukaansa, sitä ei voi omistaa, sille ei pysty täysin antau­tumaan, se jää aina hieman tavoit­ta­mat­tomiin, vaikka on täysin sen ympäröimänä. Tunne on sietä­mätön ja ihana, ja vaikea kestää.

Mia Kankimäen esikois­kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kertoo niistä asioista, jotka ovat kauniita, ihania, pakah­dut­tavia, erikoisia, kiinnos­tavia, mieltä kutkut­tavia – sellaisia, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kiivaimmin Kankimäen sydän lyö hänen esiku­valleen ja sielun­si­sa­relleen, tuhat vuotta sitten Heian-kauden Japanissa eläneelle hovinai­selle ja kirjai­li­jalle, Sei Shōna­go­nille. Kuka Sei lopulta oli? Sitä Kankimäki lähtee selvit­tämään Sein kotiseu­duille Kiotoon jättäen samalla 38-vuotiaana päivä­työnsä kustan­ta­mossa.

Sei Shōnagon on harvoja tunte­miamme Heian-kauden japani­laisia naiskir­jai­li­joita. Hänen elämästään ei tiedetä juuri muuta kuin sen, mitä hän kertoo kirjassaan Tyyny­na­lus­kirja (suomennos työn alla). Tyyny­na­lus­kirja on päivä­kir­ja­mainen teos, joka käsit­telee muun muassa hovie­lämää. Se on myös “kokoelma listoja, juoruja, runoja, esteet­tisiä arvos­telmia sekä sekalaisia huomioita muun muassa ihmis­suh­teista ja luonnosta – kaikesta, mitä hän [Sei] piti muistiin merkit­se­misen arvoisena.” Se edustaa zuihitsu-nimistä kirjal­li­suu­den­lajia, jossa teos koostuu kirjoit­tajan satun­nai­sista, henki­lö­koh­tai­sista ajatuk­sista. Zuihitsu tarkoit­taakin kirjai­mel­li­sesti “sivel­timen myötä”. Aivan ihastuttava laji, huokailen yhdessä Kankimäen kanssa! Sitä samaa päivä­kir­ja­maista, listoista ja omista ajatuk­sista, pikkuisen runois­takin, koostuvaa teosta edustaa myös Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Kirjan keskeinen hahmo Sei Shōnagon on ollut Kanki­mäelle jo vuosien ajan tärkeä henkilö. Tai oikeastaan hänen suhtau­tu­mi­sensa Seihin on jo pakko­miel­teistä. Saman­lai­sesta pakko­miel­teestä kertoo myös esimer­kiksi Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaus­ta­rinani, jonka luin noin vuosi sitten ja rakastuin siihen heti. Ihmisen äärim­mäi­sessä kiinnos­tuk­sessa jotain henkilöä tai asiaa kohtaan on jotain todella kiehtovaa. Mikä saa ihmisen lähtemään toiselle puolelle maapalloa etsimään henkilöä, joka on elänyt siellä tuhat vuotta sitten ja josta kukaan ei tiedä juuri mitään? Miksi täytyy lähteä paikan päälle, jo moneen kertaan muuttu­neeseen maisemaan, eikö kotisohva riitä? Uusman ja Kankimäen kirjat luettuani lopulta ymmärrän, ettei se vain riitä. On pakko nähdä ne samat maisemat, oli niistä jäljellä kuinka vähän tahansa, tuntea sama maa jalko­jensa alla, haistaa ne samat ilmassa olevat tuoksut, edes vain olla siinä, missä toinen on ehkä joskus kävellyt.

Olin jostain syystä aina kuvitellut Kankimäen kirjan sellai­seksi hömpäksi self-help-kirjaksi. Olinko joskus vain ymmär­tänyt jostain väärin, kuvitellut vaalean­pu­naisen kannen sisäl­tävän automaat­ti­sesti jotain silkkaa hattaraa vai jotain muuta, mutta olin täysin väärässä. Okei, myönnetään, että onhan se vähän ruusuinen ja vaalean­pu­naisten lasien läpi kirjoi­tettu, mutta onneksi onkin, sillä Kankimäen onnesta ja pakah­tu­neesta ilosta on aivan ihanaa lukea. Ei kai aina tarvitse vain valittaa? Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on kiehtova sekoitus omakoh­taista päivä­kirjaa, Sei Shōna­go­nista ja japani­lai­sesta kulttuu­rista kertovaa tieto­kirjaa ja matka­päi­vä­kirjaa. Kankimäen tyyli kirjoittaa on ihastuttava. Hän on omaää­ninen ja niin hauska!

Mutta sitten, Sei, kun maltan selata kirjaasi eteenpäin, hyppiä hankalien kohtien yli, törmään yhä uudelleen kappa­leisiin, joihin en voi olla rakas­tu­matta. Ne ovat listoja asioista, joista myös minä tiedän jotain, hämmäs­tyt­tävän tarkkoja havaintoja ihmis­luon­nosta ja ihmis­suh­teista, maail­masta, joka on meille aivan yhteinen ja ilmeisen muuttu­maton. Sinä listaat hurmaavia asioita, masen­tavia asioita, ärsyt­täviä asioita. Elegantteja asioita, julkeita asioita, harvi­naisia asioita. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Ihan oman juttunsa kirjassa on listat. Sei Shōna­gonin Tyyny­na­lus­kirja tuntuu ikäänsä huomat­ta­vasti moder­nim­malta juuri listojen vuoksi. Ne eivät ole aivan yhden­te­keviä luette­loita mieleen juolah­ta­neista ajatuk­sista (vaikka välillä Sei on listannut esimer­kiksi lähia­lueiden vuoria – miksi?), vaan harkittuja, tarkka­nä­köisiä havaintoja arkie­lämän ihanista, ärsyt­tä­vistä ja kummal­li­sista asioista. Myös Kankimäki rakastaa listojen laati­mista, ihan mistä tahansa, joten Sein ja Kankimäen listat muodos­tavat kirjassa hauskan vuoro­pu­helun keskenään. Ja tietenkin on niin, että myös minä rakastan listoja (jos joku muuten vihaa listoja, Kankimäen kirja voi olla tuskaisaa luettavaa), joten tämä kirjoitus ei voi päättyä mihinkään muuhun kuin kahteen listaan:

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on:
Kirsik­ka­puiden kukintoja hanamin aikaan. Teese­re­mo­nioita. Pakko­miel­teitä. Kabuki-teatteria. Kaksi­toista kimonoa päällekkäin. Jatkuvaa kurot­telua ja tavoit­telua. Kioton säntil­listä asema­kaavaa. Salaisia kapakoita. Autioita kirjastoja. Tuhannen vuoden takaisia tapoja. Japani­laisia puutarhoja ja niistä avautuvia maisemia. Pakah­tu­mista. Huuruavaa hengi­tystä. Listoja.

Ihania asioita:
Meren tuoksu. Vanhat kapeat kadut. Kirja, josta pitää hyvin paljon. Kukkia olohuoneen pöydällä malja­kossa. Aurin­gon­nousut ja -laskut. Pastel­li­värit. Kylmällä ja satei­sella säällä käper­ty­minen kotona sohvalle viltin alle. Eri puolilla asuntoa kohoi­levat kirja­pinot. Kun joku josta välität laittaa sinulle teetä. Taide. Kirpeän syyspäivän aurinko. Naiset joita ajattelen öisin.

Kirjoita sinäkin komment­teihin lista, ihan mistä tahansa!

Muissa blogeissa: Kirja vieköön!, P. S. Rakastan kirjoja, Kirsin kirja­nurkka, Opus eka, Eniten minua kiinnostaa tie, Lumiomena, Pieni kirjasto, Ihminen välissä ja Kujer­ruksia.

Helmet-lukuhaaste 2018: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Otava 2013
380 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.