Jostain syystä kotiini on kertynyt lyhyen ajan sisällä korkea pino tietokirjallisuutta, niin uutta kuin vähän vanhempaakin. Olen koko vuoden ajan ollut todella hurahtanut tietokirjoihin, mutta ilmeisesti syksyt ovat kaikkein pahinta aikaa. Miten minusta nimittäin tuntuu siltä, että tämä hurahdus alkoi viime syksynä ja syypää taisi olla Bea Uusman aivan ihana Naparetki – Minun rakkaustarinani? Nyt on kieltämättä myös julkaistu todella kiinnostavan oloisia tietokirjoja ja niiden innoittamana olen klikkaillut kirjaston varaushyllyyn myös vähän vanhempaakin kirjallisuutta.
Ajattelin siis pyhittää lokakuun lähes pelkästään tietokirjallisuudelle. Kirjoja vain on kertynyt niin paljon, etten mitenkään ehdi lukea niitä kaikkia yhden kuukauden aikana, joten enköhän jatka tietokirjojen parissa vielä marras- ja joulukuussakin, ellen nyt vallan kyllästy ja janoa vain fiktiota loppuvuoden ajan. No, tiedän lukevani ainakin yhden romaanin, sillä Minna Rytisalon Rouva C. on Kahden naisen lukupiirimme lokakuun kirja.
Mitä lokakuun tai peräti loppuvuoden tietokirjallisuuden pinosta sitten löytyy? Luen tällä hetkellä kahta tietokirjaa: Ville Similän ja Mervi Vuorelan kirjoittamaa bändihistoriikkia Ultra Bra – Sokeana hetkenä, joka on ollut aivan mainio! Olen ihan Ultra Bra -fani. Töissä on kulkenut mukana Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, ja mietinpä vain, miksi luen sitä vasta nyt. Se kertoo ajasta, jolloin Kankimäki jättää 38-vuotiaana päivätyönsä ja lähtee Japaniin jäljittämään tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista ja kirjailijaa Sei Shonagonia, johon hän suhtautuu pakkomielteisesti. Tulee aivan jo edellä mainittu Bea Uusman Naparetki mieleen!
Näiden jälkeen ajattelin siirtyä Kankimäen aivan vasta julkaistuun toiseen kirjaan Naiset joita ajattelen öisin, jossa Kankimäki lähtee naistutkimusmatkailijoiden perässä Afrikkaan. En tiedä, mikä voisi kuulostaa kiehtovammalta! Paitsi ehkä kaikki nämä muut pinossa olevat kirjat. Vastikään on julkaistu myös Tara Westoverin Opintiellä, joka on muistelma, jossa Westover kertoo elämästään perheessä, joka uskoi maailmanloppuun ja halveksi koulutusta, ja miten hän vartuttuaan jätti tuon elämän, ja Krista Launosen Ofelian suru, joka puolestaan on kirjailijan omakohtainen kertomus taiteesta sekä surusta ja siitä toipumisesta.
Omassa hyllyssäni ovat jo tovin olleet Pénélope Bagieun merkittävistä naisista kertova sarjakuvakirja Brazen: Rebel Ladies Who Rocked the World. Näyttää aivan ihanalta ja hei, mukana on Tove Jansson! Olivia Laingin hyvin kehuttu, yksinäisyydestä ja taiteesta kertova The Lonely City on myös odotellut vuoroaan ihan luvattoman kauan. Minua kiinnostaisivat myös Laingin muut teokset, mutta en anna itselleni lupaa edes katsoa niihin päin ennen kuin olen lukenut The Lonely Cityn.
Minua kiinnostaisi lukea myös muutama sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvä tietokirja. Kirsi Vainio-Korhosen Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa ja Katja Tikan, Iisa Aaltosen ja Elina Maaniityn Punaisten lyhtyjen Helsinki – Prostituutio pääkaupungin historiassa kertovat prostituution historiasta Turussa ja Helsingissä. Olen joskus tenttinyt jonkin kolmannen aihepiiriin liittyvän kirjan ja se oli todella mielenkiintoinen!
Kun luin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian, minussa heräsi halu lukea jokin kirja aidsin historiasta. Sain bloggajakollegalta (anteeksi, en muista enää keneltä!) vinkin Hanna Nikkasen ja Antti Järven teoksesta Karanteeni – Kuinka aids saapui Suomeen. Joskus kestää tarttua suosituksiin. Samaan syssyyn lainasin kirjastosta Valdemar Melankon kirjeiden muotoon kirjoitetun teoksen Puistohomot, joka on raportti homomiesten seksuaalisesta käyttäytymisestä 1960-luvun Helsingissä.
Vielä nelikko, jonka ajattelin sopivan erityisen hyvin tähän vuodenaikaan. Vaikutuin syvästi kesällä lukemastani Svetlana Aleksijevitšin reportaasimaisesta kirjasta Sodalla ei ole naisen kasvoja, jossa puna-armeijassa toisen maailmansodan aikaan palvelleet naiset kertovat kokemuksistaan sodassa. Sen jälkeen luen mitä vain Aleksijevitšilta! Pari vuotta sitten laajennettu ja uudistettu laitos teoksesta Tšernobylista nousee rukous ja tänä syksynä julkaistu Neuvostoihmisen loppu kuuluvat molemmat syksyn tavoitteisiini, vaikka hirvittää jo valmiiksi.
Syksyyn sopivaa luettavaa on erityisesti myös Michelle McNamaran hitiksi noussut I’ll Be Gone in the Dark, joka kertoo McNamaran pakkomielteestä Golden State Killer -nimellä tunnettuun mieheen, joka raiskasi ja murhasi 1970- ja 1980-luvun Kaliforniassa vähintään kymmeniä naisia. Kirja sai julkisuutta, kun sarjamurhaaja saatiin lopulta kiinni viime keväänä, ilmeisesti osittain McNamaran tutkimusten ansiosta. Valitettavasti McNamara ei ehtinyt kuulla pidätyksestä, sillä hän menehtyi jo vuonna 2016. Kirjan viimeisteli hänen miehensä Patton Oswalt. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä haluaisin lukea vielä tämän vuoden puolella Susan Owensin teoksen The Ghost : A Cultural History, joka nimensä mukaisesti kertoo aaveiden kulttuurihistoriasta Britanniassa. Sopivaa luettavaa etenkin Halloweeniksi.
Kertokaa, mikä on teidän mielestänne maailman paras tietokirja!
