Herääkö sinussakin joka syksy iltojen pimetessä halu lukea jotain vähän pelottavaa ja synkkää? Ei välttämättä kauhua, mutta jotain sellaista, mikä saa niskahaituvat nousemaan ja katsomaan varjoihin vielä toisenkin kerran? Tai jotain vähän outoa ja tunnelmallista? Minulle näin käy joka syksy. Tässä siis kaksitoista syksyn pimeisiin iltoihin sopivaa kirjaa, tulevaa Halloweeniakin silmällä pitäen.
01 Sarah Perry: The Essex Serpent (2016)
Perryn goottilaishenkinen romaani oli viime syksyn pelastajani, juuri sellainen kirja, jonka kanssa haluan käpertyä sohvalle viltin alle, kun ulkona on pimeää ja sataa vettä. The Essex Serpent on hyytävä ja sen sivuilla vallitsee uhkaava tunnelma, mutta erityisen pelottava se ei ole. Runsas luontokuvaus ja hidastempoinen kerronta tekevät siitä erityisen tunnelmallisen romaanin. Tsekkaa myös ihan vasta julkaistu Perryn toinen romaani Melmoth.
02 Cormac McCarthy: Tie (2008 / 2006)
Tie on kenties 2000-luvun tunnetuimpia dystopiaromaaneja ja ansaitusti. Se voitti myös Pulitzerin vuonna 2007. Romaanissa meidän tuntemamme maailma on tuhoutunut ja vain harva on selvinnyt hengissä. McCarthy kuvaa isän ja pojan välistä suhdetta kauniisti synkän maailman keskellä. Tämän haluaisin lukea vuosien jälkeen uudelleen.
03 Hannah Kent: Burial Rites (2013)
Kentin romaani perustuu tositapahtumiin kertoessaan Islannin viimeisestä teloitetusta naisesta, joka tuomittiin kahden miehen brutaalista murhasta 1800-luvun alkupuolella. Agnesin tarina on surullinen, mutta Kent kirjoittaa kauniisti. Rakastuin romaanissa erityisesti sen luontokuvaukseen.
04 George Saunders: Joulukuun kymmenes (2015 / 2013)
Jos liika pimeys ja synkkyys ei ole sinun juttusi, tunnelmaan pääsee myös lukemalla jotain vähän vinksahtanutta. Saundersin novellit eivät ole pelkästään kauhistuttavia, vaan niiden taustalla on aina jokin syvempi sanoma. Jos satiiri on lajisi, kokeile Saundersia. Tsekkaa myös Saundersin toinen suomennettu novellikokoelma Sotapuiston perikato (2016/1996).
05 Mark Z. Danielewski: House of Leaves (2000)
Voisiko Danielewskin teosta kutsua jo jonkinlaiseksi kulttiklassikoksi? Kokeellinen, metafiktiivinen, eri tasoilla liikkuva ja tekstin asettelultaan poikkeava romaani kertoo eräästä perheestä, joka muuttaa taloon, joka muuttaa muotoaan, laajenee ja kutistuu, kasvattaa käytäviä sinne missä niitä ei aiemmin ole ollut. Kirjan alaviitteissä taas kulkee House of Leaves ‑nimisen käsikirjoituksen löytäneen henkilön elämä. Sekavaa, ehkä, mutta karmivaa. Ehkä ahdistavin kirja, jonka olen koskaan lukenut.
06 Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta (2016 / 2014)
Hylätty ranta on vähän outo romaani. Sen jännitys rakentuu hitaasti, mutta salakavalasti. Lopuksi ei koe juurikaan viisastuneensa, mutta jokin taika romaanista jää. Onko se synkän sateinen Loney, etäiset ja vähän kummalliset henkilöhahmot vai painajaismainen loppu?
07 Margaret Atwood: The Handmaid’s Tale (1985)
Atwoodin feministinen moderni klassikko The Handmaid’s Tale on ollut viime vuodet kaikkien huulilla ja siitä on myös tehty kaksi kautta laadukasta tv-sarjaa. Jos haluat nähdä syksyllä painajaisia asioista, jotka voisivat oikeasti tapahtua (ja ovat jossain määrin jo tapahtuneetkin), valitse silloin tämä dystopiaromaani. Myös suomennettu nimellä Orjattaresi (1986) – tosin valitse vuoden 2017 uusi painos.
08 Leena Krohn: Hotel Sapiens (2013)
Mitä olisi mikään lista ilman Leena Krohnia – no ei mitään! Krohnin ihastuttavan oudot ja mustan huumorin kyllästämät teokset sopivat erityisen hyvin syksyyn. Niistä paras lienee Hotel Sapiens, dystopia, jossa kirjava joukko ihmisiä asuttaa Hotel Sapiens ‑nimistä paikkaa, jonka tarkoitusta ei oikein voi määritellä. Kummallinen, mutta oudon lohdullinen romaani, vain sellainen, jonka Krohn osaa kirjoittaa.
09 John Burnside: The Dumb House (1997)
Lyhyt romaani kertoo miehestä, joka on kiinnostunut selvittämään vankina pitämiensä pienten lasten avulla, onko kieli opittua vai biologinen ominaisuus. The Dumb House on kammottavin ja häiritsevin romaani, jonka olen koskaan lukenut. Samalla se on kieleltään kaunista ja oivaltavaa luettavaa. Mutta varoitan: sopii vain niille, jotka eivät hätkähdä juuri mistään.
10 Sarah Waters: Vieras kartanossa (2011 / 2009)
Watersin historialliset romaanit lukeutuvat suosikkeihini ja olenkin lukenut ne kaikki. Vieras kartanossa on niistä pelottavin, mutta sopivalla, mukavalla tavalla. Yliluonnollisten elementtien vastakohtana on tunnelmallinen kartanomiljöö ja luokkayhteiskunnan rapistuminen. Lähes 600-sivuisessa romaanissa riittää luettavaa pidemmäksikin aikaa.
11 Emily Carroll: Through the Woods (2014)
Jos haluaisit lukea jonkin kauhistuttavan sarjakuvan, kokeile tätä. Itsenäisistä tarinoista koostuvassa kokoelmassa on pelottavia sarjakuvia vähän jokaiseen makuun. Sarjakuvien värimaailmat ovat erityisen taidokkaasti toteutettu. Voit käydä lukemassa yhden kokoelman sarjakuvista kirjailijan kotisivuilta, se on siellä kokonaisuudessaan.
12 Daphne du Maurier: Rebecca (1938)
“Last night I dreamt I went to Manderley again.” Rebecca on modernin goottilaisen romaanin klassikko, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Hieman uhkaava, salaperäinen ja tunnelmallinen romaani, johon vain uppotuu. Hienosti kuvattu kartanomiljöö tuottaa ihastuksen huokailuja. Jo mainittujen Sarah Watersin ja Sarah Perryn romaanien esikuva. Suomennettu nimellä Rebekka (1939). Tsekkaa myös muut du Maurierin teokset, esimerkiksi The Birds and Other Stories ‑novellikokoelma.
Mitä kirjaa sinä suosittelisit syksyn pimeneviin iltoihin?
6 comments
Vieras kartanossa on kyllä hyytävä! Muistan kirjan elävästi ehkä siksikin, että se oli ensimmäinen kirja, jonka luin omilleni muutettuani. Uudessa kodissa syksyn pimeällä sen lukeminen oli todella niskahaituvia nostattavan jännittävää.
Hui, kuulostaa liian pelottavalta kokemukselta! :D Ja minähän olen siis todella rohkea kaiken kauhun suhteen, mutta vain seurassa. Yksin en uskalla lukea tai katsoa mitään pelottavaa! :D
Onpa kiva vinkkilista! Näistä olen lukenut ainoastaan Orjattaresin ja Rebekan, Rebekan aivan juuri, se sopi loistavasti syksyiseen hämärään ja pimeneviin iltoihin. The House of Leavesista tehdystä gradusta muistan kuunnelleeni seminaariesitystä ja miettineeni, että siinäpä rakenteellisesti ja visuaalisesti kiinnostava romaani, mutta sen ahdistavuudesta ei ainakaan kyseisen esitelmän perusteella ole jäänyt minkäänlaista kuvaa. Ehkä pitää varovaisesti nostaa sitä jollekin hypotettiselle tbr-listalle.
Rebecca on tosiaan ihan täydellinen valinta syksyyn (ja miksei myös talveen, esimerkiksi jouluna sitä olisi aivan ihana lukea). Täytyy pian tarttua johonkin toiseen du Maurierin kirjaan, ehkäpä juuri Lintuihin ja muihin kertomuksiin.
Kävin selaamassa mainitsemaasi gradua (ainakin luulen sen olleen mainitsemasi, koska en usko, että Suomessa siitä on tehty kovin montaa gradua viime vuosina :D) ja olipa kiinnostavan oloista tutkimusta kirjan visuaalisuudesta ja rakenteesta! Siitä kyllä irtoaisi tutkimus jos toinenkin vielä lisää, sen verran erikoinen romaani on kyseessä.
Laura, onnittelut rohkeudesta uudistaa blogiasi! Arturo-Perez Reverten uusin kirja Vakooja vie lukijansa Espanjan sisällissodan pyörteisiin jännittävällä ja yllättävällä tavalla. Sopii syksyn jännäriksi.
Kiitos Reijo sanoistasi ja mukavaa kuulla sinusta pitkästä aikaa! Dekkarit ja jännärit eivät ole ominta genreäni (ja tämä mainitsemasi kirjakin on minulle outo), mutta ne sopivat kieltämättä erinomaisesti syksyyn.