Type and press Enter.

12 x lukemista pimeneviin iltoihin

Herääkö sinus­sakin joka syksy iltojen pimetessä halu lukea jotain vähän pelot­tavaa ja synkkää? Ei välttä­mättä kauhua, mutta jotain sellaista, mikä saa niska­hai­tuvat nousemaan ja katsomaan varjoihin vielä toisenkin kerran? Tai jotain vähän outoa ja tunnel­mal­lista? Minulle näin käy joka syksy. Tässä siis kaksi­toista syksyn pimeisiin iltoihin sopivaa kirjaa, tulevaa Hallowee­niakin silmällä pitäen.

01 Sarah Perry: The Essex Serpent (2016)
Perryn gootti­lais­hen­kinen romaani oli viime syksyn pelas­tajani, juuri sellainen kirja, jonka kanssa haluan käpertyä sohvalle viltin alle, kun ulkona on pimeää ja sataa vettä. The Essex Serpent on hyytävä ja sen sivuilla vallitsee uhkaava tunnelma, mutta erityisen pelottava se ei ole. Runsas luonto­kuvaus ja hidas­tem­poinen kerronta tekevät siitä erityisen tunnel­mal­lisen romaanin. Tsekkaa myös ihan vasta julkaistu Perryn toinen romaani Melmoth.

02 Cormac McCarthy: Tie (2008 / 2006)
Tie on kenties 2000-luvun tunne­tuimpia dysto­pia­ro­maaneja ja ansai­tusti. Se voitti myös Pulitzerin vuonna 2007. Romaa­nissa meidän tunte­mamme maailma on tuhou­tunut ja vain harva on selvinnyt hengissä. McCarthy kuvaa isän ja pojan välistä suhdetta kauniisti synkän maailman keskellä. Tämän haluaisin lukea vuosien jälkeen uudelleen.

03 Hannah Kent: Burial Rites (2013)
Kentin romaani perustuu tosita­pah­tumiin kertoessaan Islannin viimei­sestä teloi­te­tusta naisesta, joka tuomittiin kahden miehen brutaa­lista murhasta 1800-luvun alkupuo­lella. Agnesin tarina on surul­linen, mutta Kent kirjoittaa kauniisti. Rakastuin romaa­nissa erityi­sesti sen luonto­ku­vaukseen.

04 George Saunders: Joulukuun kymmenes (2015 / 2013)
Jos liika pimeys ja synkkyys ei ole sinun juttusi, tunnelmaan pääsee myös lukemalla jotain vähän vinksah­ta­nutta. Saundersin novellit eivät ole pelkästään kauhis­tut­tavia, vaan niiden taustalla on aina jokin syvempi sanoma. Jos satiiri on lajisi, kokeile Saundersia. Tsekkaa myös Saundersin toinen suomen­nettu novel­li­ko­koelma Sotapuiston perikato (2016/1996).

05 Mark Z. Danie­lewski: House of Leaves (2000)
Voisiko Danie­lewskin teosta kutsua jo jonkin­lai­seksi kulttiklas­si­koksi? Kokeel­linen, metafik­tii­vinen, eri tasoilla liikkuva ja tekstin asette­lultaan poikkeava romaani kertoo eräästä perheestä, joka muuttaa taloon, joka muuttaa muotoaan, laajenee ja kutistuu, kasvattaa käytäviä sinne missä niitä ei aiemmin ole ollut. Kirjan alaviit­teissä taas kulkee House of Leaves -nimisen käsikir­joi­tuksen löytäneen henkilön elämä. Sekavaa, ehkä, mutta karmivaa. Ehkä ahdis­tavin kirja, jonka olen koskaan lukenut.

06 Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta (2016 / 2014)
Hylätty ranta on vähän outo romaani. Sen jännitys rakentuu hitaasti, mutta salaka­va­lasti. Lopuksi ei koe juurikaan viisas­tu­neensa, mutta jokin taika romaa­nista jää. Onko se synkän sateinen Loney, etäiset ja vähän kummal­liset henki­lö­hahmot vai paina­jais­mainen loppu?

07 Margaret Atwood: The Handmaid’s Tale (1985)
Atwoodin feminis­tinen moderni klassikko The Handmaid’s Tale on ollut viime vuodet kaikkien huulilla ja siitä on myös tehty kaksi kautta laadu­kasta tv-sarjaa. Jos haluat nähdä syksyllä paina­jaisia asioista, jotka voisivat oikeasti tapahtua (ja ovat jossain määrin jo tapah­tu­neetkin), valitse silloin tämä dysto­pia­ro­maani. Myös suomen­nettu nimellä Orjat­taresi (1986) – tosin valitse vuoden 2017 uusi painos.

08 Leena Krohn: Hotel Sapiens (2013)
Mitä olisi mikään lista ilman Leena Krohnia – no ei mitään! Krohnin ihastut­tavan oudot ja mustan huumorin kylläs­tämät teokset sopivat erityisen hyvin syksyyn. Niistä paras lienee Hotel Sapiens, dystopia, jossa kirjava joukko ihmisiä asuttaa Hotel Sapiens -nimistä paikkaa, jonka tarkoi­tusta ei oikein voi määri­tellä. Kummal­linen, mutta oudon lohdul­linen romaani, vain sellainen, jonka Krohn osaa kirjoittaa.

09 John Burnside: The Dumb House (1997)
Lyhyt romaani kertoo miehestä, joka on kiinnos­tunut selvit­tämään vankina pitämiensä pienten lasten avulla, onko kieli opittua vai biolo­ginen ominaisuus. The Dumb House on kammot­tavin ja häirit­sevin romaani, jonka olen koskaan lukenut. Samalla se on kieleltään kaunista ja oival­tavaa luettavaa. Mutta varoitan: sopii vain niille, jotka eivät hätkähdä juuri mistään.

10 Sarah Waters: Vieras karta­nossa (2011 / 2009)
Watersin histo­rial­liset romaanit lukeu­tuvat suosik­keihini ja olenkin lukenut ne kaikki. Vieras karta­nossa on niistä pelot­tavin, mutta sopivalla, mukavalla tavalla. Yliluon­nol­listen elementtien vasta­kohtana on tunnel­mal­linen karta­no­miljöö ja luokkayh­teis­kunnan rapis­tu­minen. Lähes 600-sivui­sessa romaa­nissa riittää luettavaa pidem­mäk­sikin aikaa.

11 Emily Carroll: Through the Woods (2014)
Jos haluaisit lukea jonkin kauhis­tut­tavan sarja­kuvan, kokeile tätä. Itsenäi­sistä tarinoista koostu­vassa kokoel­massa on pelot­tavia sarja­kuvia vähän jokaiseen makuun. Sarja­kuvien värimaa­ilmat ovat erityisen taidok­kaasti toteu­tettu. Voit käydä lukemassa yhden kokoelman sarja­ku­vista kirjai­lijan kotisi­vuilta, se on siellä kokonai­suu­dessaan.

12 Daphne du Maurier: Rebecca (1938)
Last night I dreamt I went to Manderley again.” Rebecca on modernin gootti­laisen romaanin klassikko, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Hieman uhkaava, salape­räinen ja tunnel­mal­linen romaani, johon vain uppotuu. Hienosti kuvattu karta­no­miljöö tuottaa ihastuksen huokailuja. Jo mainit­tujen Sarah Watersin ja Sarah Perryn romaanien esikuva. Suomen­nettu nimellä Rebekka (1939). Tsekkaa myös muut du Maurierin teokset, esimer­kiksi The Birds and Other Stories -novel­li­ko­koelma.

Mitä kirjaa sinä suosit­te­lisit syksyn pimeneviin iltoihin?

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Vieras karta­nossa on kyllä hyytävä! Muistan kirjan elävästi ehkä siksikin, että se oli ensim­mäinen kirja, jonka luin omilleni muutet­tuani. Uudessa kodissa syksyn pimeällä sen lukeminen oli todella niska­hai­tuvia nostat­tavan jännit­tävää.

    1. Hui, kuulostaa liian pelot­ta­valta kokemuk­selta! :D Ja minähän olen siis todella rohkea kaiken kauhun suhteen, mutta vain seurassa. Yksin en uskalla lukea tai katsoa mitään pelot­tavaa! :D

  2. Onpa kiva vinkki­lista! Näistä olen lukenut ainoastaan Orjat­ta­resin ja Rebekan, Rebekan aivan juuri, se sopi loista­vasti syksyiseen hämärään ja pimeneviin iltoihin. The House of Leave­sista tehdystä gradusta muistan kuunnel­leeni seminaa­rie­si­tystä ja mietti­neeni, että siinäpä raken­teel­li­sesti ja visuaa­li­sesti kiinnostava romaani, mutta sen ahdis­ta­vuu­desta ei ainakaan kyseisen esitelmän perus­teella ole jäänyt minkään­laista kuvaa. Ehkä pitää varovai­sesti nostaa sitä jollekin hypotet­ti­selle tbr-listalle.

    1. Rebecca on tosiaan ihan täydel­linen valinta syksyyn (ja miksei myös talveen, esimer­kiksi jouluna sitä olisi aivan ihana lukea). Täytyy pian tarttua johonkin toiseen du Maurierin kirjaan, ehkäpä juuri Lintuihin ja muihin kerto­muksiin.

      Kävin selaa­massa mainit­se­maasi gradua (ainakin luulen sen olleen mainit­semasi, koska en usko, että Suomessa siitä on tehty kovin montaa gradua viime vuosina :D) ja olipa kiinnos­tavan oloista tutki­musta kirjan visuaa­li­suu­desta ja raken­teesta! Siitä kyllä irtoaisi tutkimus jos toinenkin vielä lisää, sen verran erikoinen romaani on kyseessä.

  3. Laura, onnit­telut rohkeu­desta uudistaa blogiasi! Arturo-Perez Reverten uusin kirja Vakooja vie lukijansa Espanjan sisäl­lis­sodan pyörteisiin jännit­tä­vällä ja yllät­tä­vällä tavalla. Sopii syksyn jännä­riksi.

    1. Kiitos Reijo sanoistasi ja mukavaa kuulla sinusta pitkästä aikaa! Dekkarit ja jännärit eivät ole ominta genreäni (ja tämä mainit­semasi kirjakin on minulle outo), mutta ne sopivat kieltä­mättä erinomai­sesti syksyyn.