Sisko Savonlahden esikoisromaani Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on kertomus yhdestä kesästä, erosta toipumisesta, levottomuudesta, haahuilemisesta, sipsien syömisestä ja yrityksestä löytää oma tiensä. Kolmekymppiselle päähenkilölle kaikki on vähän vaikeaa, mikään ei tunnu onnistuvan. Työn etsiminen ei tuota tulosta, Tinder-treffit eivät johda mihinkään ja on pakko pummata rahaa vanhemmilta ja syödä kavereiden laskuun. Välillä täytyy vain maata tyhjän parvekkeen lattialla ja kuunnella Linnanmäeltä kantautuvia ilonkiljahduksia.
Savonlahden romaani on riemastuttava. Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi edellä olevan kuvauksen tai romaanin ensimmäisten sivujen perusteella. Tunne syntyy romaanin edetessä. Vaikka kerronta on varsin toteavaa ja lakonista, se on sitä hyvin humoristisella tavalla (jos sellainen kuiva, ironinen ja musta huumori vain osuu omaan nauruhermoon). Helsingin Sanomien haastattelussa Savonlahti kertoo huumorin olevan hänelle tärkeä keino käsitellä vaikeita asioita. Samastun!
Istuin pöytäni ääreen, avasin läppärin ja otin itsestäni 23 Photo Booth -kuvaa, joista itkin jokaisessa. Mietin kaikkea sitä, mitä olin syksyltä odottanut ja mitä voisin siltä enää saada. Syyskuu oli vasta alussa. Sen jälkeen tulisi lokakuu, lokakuun jälkeen tulisi marraskuu, marraskuun jälkeen tulisi joulukuu ja niin edelleen. Mittaamaton määrä kuukausia ilman poikaystävääni, tästä illasta aina elämäni loppuun asti.
Vaikka olen itsekin kolmekymppinen kaupungissa asuva nainen, on Savonlahden romaanin päähenkilön elämä Tindereineen ja elämäntyyleineen kuitenkin aika kaukana omastani. Jostain syystä kuitenkin samastuin häneen, sen huumorin ja itseironisuuden lisäksi. Päämäärättömyyden tunne ja epävarmuus ja epämääräiset suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat minullekin tuttuja asioita.
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on tässä ajassa kiinni oleva romaani. Se ottaa kantaa kiiltokuvamaiseen elämään, sellaiseen, jota mielellään esitellään blogeissa ja Instagram-tileillä, mutta mitä se harvoin, jos koskaan, on. Se sanoittaa ne ongelmat, joista ei yleensä haluta puhua, kuten työttömyydestä, rahavaikeuksista, yksinäisyydestä, päämäärättömyydestä ja mielenterveysongelmista. Romaanin päähenkilökin kokee usein riittämättömyyden tunnetta ja paineita tehdä tai olla sitä tai tätä, usein vain siksi, että kuuluisi olla ja tavoitella jotain tiettyä, ennalta määrättyä.
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu osoittautuikin odotettua syvällisemmäksi romaaniksi, kannen hempeydestä ja sipseistä huolimatta.
Muissa blogeissa: Kirjaluotsi, Lukupino, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjakko ruispellossa, Oksan hyllyltä.
Helmet-lukuhaaste 2018: 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Gummerus 2018
304 s.
10 comments
Luin tämän hiljattain ja pidin ihan hurjasti! Jotenkin tosiaan tässä ajassa kiinni oleva, näennäisen kevyt ja silti hyvä romaani, minimalistinen ja kuitenkin paljon antava.
Oikein hyvin tätä kirjaa kuvaavia adjektiiveja! Ja minusta keikkuu taitavasti just siinä sellaisen kevyen viihdekirjallisuuden ja perinteisen kaunokirjallisuuden välimaastossa.
En malta odottaa, että pääsen tätä lukemaan. Niin paljon kehuja olen tästä kuullut. Päälle kolmikymppisen jatkuva riittämättömyyden tunne ja sipsien syönti ovat niin tuttua 😀
Hahaa, totta :D Toivottavasti olet jo ennättänyt tämän pariin, minun kommentteihin vastaamiseni on laahannut jälkijunassa blogin muuton takia, mutta nyt kirin kiinni!
Minäkin pidin tästä todella paljon. Tarkkakatseinen ja terävä romaani.
Kyllä, juuri sitä! Ensin mietin, että mitähän tästä tulee, mutta sitten pian jo ihastuinkin :)
Mulla on tämä kesken ja hyvältä vaikuttaa! Jo täässä vaiheessa allekirjoitan saman mitä sanoit: teos on ajassa kiinni ja paljon syvällisempi kuin kansi antaa olettaa.
Kiva kun oot pitänyt! Tai tässä vaiheessa oot varmaan jo lukenutkin koko kirjan :D Kansi tosiaan vähän hämää, ihan niin vaaleanpunaista meininkiä ei ole luvassa.
Tää kyllä pitää lukea. Houkuttaa.
Suosittelen kokeilemaan!