Type and press Enter.

Omaelä­mä­ker­ral­linen sarja­ku­va­ro­maani : Tillie Waldenin Spinning

Tillie Waldenin sarja­ku­va­ro­maaniin Spinning liittyy hauska tarina. Ehdotin sitä jo aika kauan aikaa sitten hankit­ta­vaksi kirjas­tooni, mutta kirjasto torjui pyyntöni. Sarja­kuvien hankin­ta­bud­jetit lienevät aika tiukat. Harmitti, mutta ajattelin ehkä joskus ostavani kirjan omakseni, sillä se kiinnosti minua sen verran paljon. Kesällä kirja palasi mieleeni, kun näin Cats, books & me -blogissa siitä arvion, ja kävin sinnekin harmit­te­le­massa, ettei kirjasto ollut suostunut hankin­ta­pyyn­tööni. No, seuraavana päivänä selailin kirjaston tieto­kan­nasta heidän uusimpia englan­nin­kie­lisiä hankin­tojaan ja kuinka hämmäs­tyinkään, sillä siellä näkyi Waldenin Spinning! Mikä sattuma! Ja niin sain kuin sainkin sen lainaan, kiitos kirjasto.

Spinning on omaelä­mä­ker­ral­linen sarjakuva Waldenin nuoruu­desta, jonka aikana tapahtui merki­tyk­sel­lisiä asioita. Nuoruus on aikaa, jolloin usein löydämme itsemme ja paikkamme maail­massa – tai alamme ainakin hahmottaa niitä. Walden kuvaa sarja­ku­va­ro­maa­nissaan juuri tätä, kasvua omaksi itseksi ja oman tiensä löytä­mistä.

Walden harrasti koko lapsuu­tensa ja nuoruu­tensa taito­luis­telua, ja oppi lopulta niin rakas­tamaan kuin vihaamaan sitä. Vaikka sarja­kuvan nimestä ja kannen kuvasta voi saada toisen käsityksen, Spinning ei kerro pelkästään taito­luis­te­lusta, vaikka se olikin iso osa Waldenin arkea. Se kertoo myös yleensä nuoruu­desta ja kasvusta, tyttöy­destä, ulkopuo­li­suuden tunteista, koulu­kiusaa­mi­sesta, perhe­suh­teista, ystävyy­destä ja rakkau­desta, millaista on tulla ulos kaapista ja millaista on, kun jättää taakseen kaiken tutun ja turval­lisen. Siinä on kyse kaikista mahdol­li­sista tunteista.

Päällim­mäinen lukijalle välittyvä tunne on kuitenkin melan­ko­lisuus. En tiedä, välit­tyykö se nimenomaan Waldenin elämästä ja nuoruu­desta (teini­nähän sitä on vähän melan­ko­linen koko ajan) vai sarja­kuvan värimaa­il­masta vai sekä että. Ehkä kaikesta. Sarjakuva hymyi­lyttää aika vähän, mutta ei sen toisaalta tarvit­sekaan hymyi­lyttää. Sen piirus­tus­tyyli on aika eleetöntä ja yksin­ker­taista, mutta kaunista ja se välittää hyvin henki­löiden tunne­tiloja. Väreinä on käytetty pelkästään violetin tai sinivio­letin sävyjä ja tehos­teena, lähinnä kuvaamaan valoa, keltaista. Sarja­ku­vassa on apea ja surumie­linen, vähän pysäh­tynyt tunnelma.

Rakastan paksuja sarja­ku­va­ro­maaneja. Spinning on onneksi lähes 400 sivun mittainen, sellainen, jota lukee kuin romaania – varsinkin, kun rakastan viipyillä kuvissa, tutkia yksityis­kohtia sekä hahmojen eleitä ja ilmeitä. Tällaista olin odotta­nutkin viime­ke­väisen Mariko Tamakin ja Jillian Tamakin This One Summer -sarja­ku­va­ro­maanin jälkeen. Siinäpä toinen aivan ihana suositus.

Muissa blogeissa: Cats, books & me

Hurja Hassu Lukija -blogin sarja­ku­va­haaste 2018: 4 luettua sarja­kuvaa

Helmet-lukuhaaste 2018: 12. Sarja­ku­va­ro­maani

Tillie Walden: Spinning
First Second, 2017
395 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Tämä meni saman tien lukulis­talle. Kiitos suosi­tuk­sesta!
    Minäkin ehdotan niin ahkerasti hankin­ta­pyyntöjä kirjastoon, että välillä nolottaa olla niin vaativa. :) Mutta useimmat pyynöt ovat jopa menneet läpi! Tätä kirjaa ei kirjaston valikoi­missa näyttäisi vielä olevan, hmm… :)

    1. Tämä oli kyllä todella ihana ja kaunis! Toivot­ta­vasti kirjastosi hankkii sen pyynnöstäsi :D Minä en ole kovin ahkera hankin­ta­pyyn­töjen tekijä, mutta niistä vähistä kaikki muut paitsi tämä ovat menneet läpi. Tai no tämäkin sitten vissiin lopulta (tai joku muukin pyysi) :D

  2. Kiitos suosi­tuk­sesta <3 Entisenä taito­luis­te­lu­har­ras­te­lijana on aina ihanaa tarttua lajista kertoviin kirjoihin. Etenkin, kun nuoruuden urhei­lu­har­ras­tuksen rinnalla tulee itsekin kasvettua, ja sitten laji sekoittuu muihin kasvu­ki­puihin.

    1. Ei varmaan ihan hirveästi löydy taito­luis­te­lusta kertovia kirjoja (ei ainakaan sarja­kuvia!), joten kiva, kun sait tästä vinkin :) Tässä tosiaan yhdistyy kivasti laji ja ne nuoruuden kasvu­ki­puilut. Minä halusin pienenä taito­luis­te­li­jaksi ja muistan kuinka harjoit­telin taito­luis­te­lu­kisoja katsoessani erilaisia hyppyjä luistimet jalassa olohuoneen paksulla matolla :D