Type and press Enter.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Angie Thomasin Viha jonka kylvät oli Kahden naisen lukupii­rimme ensim­mäinen nuorten- tai nuorten aikuisten kirja, miten sen nyt haluaakaan määri­tellä. Minusta se solahtaa hyvin molempiin ikäryhmiin ja sopii myös vanhem­mal­lekin aikui­selle. Pidimme siitä molemmat todella paljon!

Viha jonka kylvät kertoo Starr-nimisestä 16-vuoti­aasta teini­ty­töstä, joka on palaa­massa väkival­tai­siksi äityneistä bileistä kotiin lapsuu­de­nys­tä­vänsä Khalilin kanssa. Poliisi pysäyttää heidät ja ampuu Khalilin siksi että hän on musta. Ensin Natasha, sitten Khalil. Starr on menet­tänyt poliisin luodeille jo kaksi ystäväänsä. Starr ei haluaisi puhua asiasta mitään, kenel­lekään, saati ryhtyä oikeus­taistoon, mutta on kuitenkin Khalilin kuoleman ainoa silmin­näkijä, poliisin lisäksi. Lopulta Starr huomaa, että hänen täytyy puhua. Jos ei itsensä, niin yhtei­sönsä puolesta, kaikkien mustien puolesta valkoisten harjoit­tamaa valtaa vastaan.

Kuuntele! The Hate U – you – Give Little Infants Fucks Everybody. T-H-U-G L-I-F-E. Se meinaa, että se miten nuoria tässä yhteis­kun­nassa kohdellaan kostautuu sit, kun me pannaan kaikki vituiksi. Tajuatko?”

Järkyt­tävien tapah­tumien lisäksi kirjassa kuvataan, ikään kuin vasta­painona, myös Starrin, 16-vuotiaan teinin arkie­lämää, kuten ensirak­kautta, ystävyyttä ja sen rakoilua, koulue­lämää, perheen­jä­senten välisiä suhteita, koripalloa ja niin edelleen. Tällä tavoin aihe ei tuntunut niin raskaalta. Ja niinhän se tietysti on, että arkielämä usein jatkuu suhteel­lisen normaalina, vaikka tapah­tui­sikin jotain järkyt­tävää. Se, että myös arkielämä ja myös siihen sisäl­tyvät hauskat tilanteet saavat kirjassa niinkin suuren roolin, tuntui siis varsin luonnol­li­selta.

Viha jonka kylvät on vaikuttava romaani. En voi koskaan täysin ymmärtää sitä: en voi koskaan ymmärtää sen päähen­ki­löiden elämää ja kokemia asioita, koska olen itse etuoi­keu­tettu keski­luok­kainen ja valkoi­hoinen ihminen. Mutta tällaisten kirjojen avulla opin ymmär­tämään edes himpun verran enemmän omaa etuoi­keu­tettua asemaani ja suhdettani muihin. Painosa­nalla muihin, sillä sellai­sek­sihan rodul­lis­tetut ihmiset on totuttu näkemään suhteessa valkoiseen itseen, niinä muina. Uskon Thomasin romaanin olevan tärkeä etenkin ruskeille nuorille, mutta myös valkoi­sille se on silmiä avaavaa luettavaa.

Muissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Bibbidi Bobbidi Book, Amman lukuhetki, Reader, why did I marry him?, Kirja vieköön!, Yöpöydän kirjat, Kirja­varkaan tunnus­tuksia, Mitä luimme kerran.

Helmet-lukuhaaste 2018: 10. Ystävän tai perheen­jä­senen sinulle valitsema kirja

Angie Thomas: Viha jonka kylvät
(The Hate U Give, 2017)
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2018, 397 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

10 comments

  1. Hieno kirja.

    1. Kyllä! :)

  2. Tämä on kyllä jysäyttävä lukuko­kemus. Olen vinkannut sitä nuorille ja on herät­tänyt paljon kiinnos­tusta, enkä ihmettele.

    1. Mahtava kuulla, että nuoret ovat innos­tuneet tästä niin kovasti! Tämä on kaikin puolin tosi hieno kirja, hahmot ovat kivoja ja aitoja, Starrin tunte­muksia kuvataan uskot­ta­vasti jne.

  3. Minulla on tämä kirja, mutta en ole vielä lukenut. Ehdot­to­masti aion kyllä lukea, vaikka yleensä en innostu ns. ya-kirjoista. Poikkeuksia toki tulee ja silloin ei mikään estä minua tarttu­masta kirjaan.

    Oltko muuten lukenut tuon Reni Eddo-Lodgen kirjan? Luin sen keväällä ja kiinnos­taisi kovasti sinunkin mietteesi siitä. Uskoisin, että herättää paljonkin ajatuksia!

    1. Minäkin luen tosi vähän nuorten- tai nuorten aikuisten kirjoja, mutta tänä vuonna sentään muutaman tämän lisäksi! Kiva vähän tutustua, että millaista kirjal­li­suutta nykyään julkaistaan nuorille (näemmä tosi laadu­kasta!)

      En ole vielä lukenut sitä, mutta aloit­tanut kuitenkin. Jo alkupuolen histo­riaosuus on tuonut kylmiä väreitä!

  4. Mulla on tää lukulis­talla. Vaikuttaa tosi mielen­kiin­toi­selta ja ajatuksia herät­tä­vältä kirjalta.

    1. Tämä on. Hyvin kirjoi­tettu ja vetävä, mutta tosiaan herättää myös paljon ajatuksia ja tunteita.

  5. Mulla on tää edelleen lukulis­talla, koska en osaa päättää lukisinko suomeksi vai englan­niksi. Pitäisi ehkä lopettaa jossittelu ja vaan lukea.

    1. Suomennos tuntui (alkukie­liseen vertaa­matta) tosi laaduk­kaalta, joten en usko, että on suurta merki­tystä. Ehkä murteel­linen dialogi saattaa kuulostaa englan­niksi parem­malta ja uskot­ta­vam­malta, mutta sekin oli minusta toteu­tettu tässä suomen­nok­sessa hyvin! :)