8.9.2018

3 x kesän kevyet: Kirjosieppo, Niin kuin me olisimme kauniita & Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia


Kesän aikana luin kolme kevyttä ja viihteellistä romaania. Kepeä viihdekirjallisuus ei ole heiniäni, mutta joskus tekee vain mieli nollata aivot. Olin myös utelias tietämään, millaista viihdekirjallisuutta juuri nyt julkaistaan, sillä luen sitä niin vähän. Seuraavassa lyhyesti tästä kolmikosta, jonka sain itselleni kesällä ennakkoon. Kaikki kirjat löytyvät jo kauppojen ja kirjastojen hyllyiltä.

Hanna Velling: Kirjosieppo

Mitä tapahtuu, kun vakiintunut parisuhde päättyy yllättäen? Velling on tarttunut esikoisromaanissaan tuttuun aiheeseen viihteellisen ja romanttisen romaanin keinoin, ja kertoo päähenkilönsä Annan kautta, miten elämä jatkuu, kun jäljelle jäävät pieni lapsi, koira, vuokra-asunto, yt-neuvottelut ja särkynyt sydän.

Kepeä ote, lyhyet luvut ja yksinkertainen kieli saavat sivut kääntymään nopeasti, mutta mitään omaperäistä tai erityisen mieleenpainuvaa romaani ei sisällä. Tarina unohtuu saman tien kun suljen kirjan kannet, henkilöhahmot ovat yksinkertaisia, huvittavankin naiiveja, eikä heidän välisensä dialogi ole oikein missään välissä uskottavaa.

Ehkä Kirjosieppo maistuu hyvin viihdekirjallisuuden ystäville, mutta muiden kannattaa kiertää se kohtalaisen etäisyyden päästä.


Hanna Velling: Kirjosieppo
Bazar 2018, 252 s.


Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita

Phillipsin romaani täytti kesän jännärikiintiöni. Kyllä, se täyttyy jo yhdellä kirjalla, ja vuoteen mahtuu maksimissaan pari lisää. Niin kuin me olisimme kauniita (nimi, jonka merkitystä en ymmärrä, vaikka saatettiinhan sitä toki avata jossain välissä kirjaa, en vain enää muista) on klaustrofobisia tuntemuksia aiheuttava jännäri, jonka tapahtumat sijoittuvat vain muutamaan tuntiin eläintarhan aitojen sisäpuolelle.

Joan ja hänen nelivuotias poikansa ovat lähdössä eläintarhasta kotiin juuri sen sulkemisaikaan, mutta portilla oleva näky saa Joanin kääntymään takaisin ja piiloutumaan. Pystyykö hän suojelemaan poikaansa niin kauan aikaa kuin tarvitsee? Pystyvätkö he olemaan piilossa?

Niin kuin me olisimme kauniita vaikuttaa lupaavalta ja jännittävältä, mutta se lässähtää nopeasti. Romaaniin, jossa suurimmaksi osaksi vain piileskellään pienen lapsen kanssa, on vaikea saada aikaan jännitettä eikä sitä löydy tästäkään. Kolmesataa sivua on yksinkertaisesti liikaa; tarina olisi paljon tehokkaampi novellimittaisena. Ja sitten kun romaanissa lopulta tapahtuu jotain, se ei onnistu yllättämään.


Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita
Suom. Jaakko Kankaanpää
S&S 2018, 304 s.


Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Ranskalaisen Dianen mies ja tytär ovat kuolleet vuosi sitten auto-onnettomuudessa ja Diane on ollut siitä asti sulkeutuneena neljän seinän sisälle. Lopulta hän havahtuu ja päättää muuttaa Irlantiin, jonne hänen miehensä olisi niin kovasti halunnut viedä perheensä. Ihastuttava ja pieni irlantilaiskylä sulkee Dianen lempeästi syleilyynsä, mutta sitten naapurissa asustava harvinaisen töykeäkäytöksinen valokuvaajamies ottaa Dianen silmätikukseen. Dianen on vastattava samalla mitalla.

Martin-Lugandin romaanin nimestä voi helposti päätellä minkälaista kirjallisuutta se edustaa. Nimi on imelä, mutta alun perusteella kuvittelin jo löytäneeni itselleni sopivan viihdekirjan. Päähenkilö ei alussa vaikuttanut ihan aivottomalta ja dialogi oli välillä jopa ihan nokkelaa ja tietysti Ranska ja Irlanti! Mutta kun päästiin sinne Irlantiin, juoni alkoi muotoutua hyvin ennalta-arvattavaksi ja liian saippuasarjamaiseksi. Dianen aivotkin putosivat varmaan lentomatkalla Ranskasta Irlantiin.

Ja jos etsit romaania, jossa todella on kyse kirjoista ja lukemisesta, tämä ei ole nimestään huolimatta oikea valinta: päähenkilö vain omistaa Ranskassa samannimisen kirjakahvilan ja valtaosa tapahtumista sijoittuu Irlantiin. Lisäksi kirjassa tupakoidaan ihan liian paljon.


Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Suom. Kirsi Tanner
Bazar 2018, 218 s.

8 kommenttia :

  1. Mää just lainasin ton Onnelliset ihmiset jne:n. Katotaanpa mitä minä siitä sitten tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että se sopii sinulle paremmin! Olihan se tietysti dramaattisuudessaan ihan viihdyttävä ja hauska :D

      Poista
  2. Me ollaan luettu kesällä samoja kirjoja (tuon Martin-Lugandin kirjan tosin jätin väliin vilkaistuani kahta ekaa sivua)! :)

    Minun kohdallani Niin kuin me olisimme kauniita -romaanin jännite toimi. Itsekin ihmettelin kirjan alussa, miten ko. tilanteesta saa niin pitkän romaanin, mutta olihan siinä sitten niitä käänteitä ja vähän uusia henkilöitä tuli mukaan. Romaanin nimi tuli sen yhden sekon mietteistä, jotain tyyliin että jotkut katosvat kanssaihmisiään ”niin kuin me olisimme kauniita”, ja tämä reppana ei siis nähnyt ihmisiä niin.

    Kirjosiepostakin pidin, simppeli mutta symppis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjosieppo oli näistä mun inhokki :D Ja joo, Niin kuin me olisimme kauniita -romaanin jännite voi toimia toisille. Näkisin sen itse ehkä paremmin elokuvana. Kiitos nimen avaamisesta, mulla meni se ihan ohi :D

      Poista
  3. Laura, minä en vain tajua, miksi ihastuin tuohon kevyehköön Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Olen jopa ostanut sitä lahjaksi ystävilleni. Aika erilaista kuin mitä yleensä luen, mutta hirveän virkistävää. Kaksi 'pöllöä' henkilöä vähän kuten Scarlett ja Rhett. Mutta tietysti minuun vaikutti myös, että tarina tapahtui Irlannissa. Vaikka toisaalta olen kallellani ranskalaiseen kirjallisuuteen osaamatta sitä mitenkään perustella...

    Luin just eilen illalla jostain aikakauslehdestä tämän olevan lukijoiden suosikki. Harmi, että en ottanut lehteä muistiin, sillä lukaisin nopsasti monta lehteä väsyneenä pitkältä viikonlopulta palattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellisten ihmisten alku vei minutkin hyvin mukanaan, mutta sitten alkoi mennä överiksi. Saattaa se kuitenkin olla minunkin ”suosikkini” (tai vähiten inhokki!) näistä kolmesta, höpsöydessään lopulta ihan viihdyttävä ja hauska :D Joskus sitä vain tarvitsee jotain erityisen viihdyttävää ja kevyttä.

      Poista
  4. Minä olen kolmikostasi lukenut kaksi ja aika samankaltaisiin tunnelmiin jäin kuin sinä. Kirjosiepon dialogin kankeus pisti silmään ja Onnelliset jne. puolestaan jäi mieleen tähänastisen vuoden huonoimpana lukukokemuksena. Toivottavasti sen huonompaa ei eteen enää osu, ainakaan tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou, sori Onnelliset :D Mä tässä pohdin just ylemmissäkin kommenteissa, että Onnelliset saattoi olla musta jopa paras näistä kolmesta! Mutta enemmän sillä tavalla, että se oli jo niin huono ja huvittava, että se oli jo ihan viihdyttävä :D

      Poista