Type and press Enter.

Rivers Solomon: Mennei­syyden kaiku

Kylläs­tyt­tä­vätkö sinua scifi-kirjat, joiden päähen­ki­löinä seikkai­levat pelkästään valkoiset miehet? Kiinnos­ta­vatko sinua historian ja nykyhetken yhteis­kuntia peilaavat romaanit? Ärsyt­tä­vätkö ahtaat ja vanhen­tuneet sukupuo­li­roolit sekä hetero­nor­ma­tii­visuus? Jos vastasit kyllä edes johonkin näistä kysymyk­sistä, sinun kannattaa lukea Rivers Solomonin vasta suomen­nettu romaani Mennei­syyden kaiku. Se on paljon enemmän kuin perin­tei­seksi mielletty scifi-kirjal­lisuus, paljon enemmän kuin kirjal­lisuus yleensä on.

Jätti­mäinen avaruusalus HSS Matilda on matkannut halki avaruuden yli 300 vuoden ajan kohti luvattua maata sen jälkeen kun Maasta tuli elinkel­voton. Toivoa uuden asuttavan planeetan löyty­mi­sestä ei tunnu kuitenkaan olevan. Aluksen sisällä vallitsee kuri ja järjestys. Yläkan­silla asuvat valkoiset ovat orjuut­taneet aluksen uumenissa elävät rodul­lis­tetut. Alakansien väki tekee kaikki raskaat työt eikä heillä ole enää lämmi­tystä tai lääkkeitä. Heitä pahoin­pi­dellään, alistetaan ja raiskataan mieli­val­tai­sesti. Valkoi­silla on tähän kaikkeen Jumalan oikeutus.

Romaanin päähenkilö Aster on yksi alakan­silla elävistä ihmisistä. Hän on erään­lainen kansan­pa­rantaja, itseop­pinut. Hänen puoleen käännytään, kun tarvitaan lääke­tie­teel­listä apua, joskus jopa vähän parem­pio­sais­tenkin taholta. Asteria pitää suoje­luk­sessaan aluksen ylilääkäri Theo, jonka ansiosta Aster pääsee liikkumaan aluksella myös kansilla, joille ei normaa­listi pääsisi. Aster ei enää jaksa kurjaa ja alistettua elämää, jota hänen kaltai­sensa joutuvat kestämään, vaan hän haluaa nousta vasta­rintaan. Tähän tarjoutuu mahdol­lisuus, kun Aster alkaa tarkemmin tutkia kuolleen äitinsä kryptisiä päivä­kirjoja.

Solomon on itse sanonut kirjansa edustavan afrofu­tu­rismia. Se tarkoittaa afrik­ka­laisen kulttuurin ja mustan kokemuksen yhdis­tä­mistä tekno­logian kanssa. Siinä (etenkin kirjal­li­suu­dessa) ristey­tyvät keskenään olennai­sesti myös tieteis­kir­jal­lisuus, fanta­sia­kir­jal­lisuus, histo­rial­linen fiktio, maaginen realismi ja afrosent­rismi. Afrofu­tu­rismin keinoin voidaan uudel­leen­mää­rittää mustuutta ja mustaa identi­teettiä, kuvitella vaihtoeh­toisia histo­rioita tai tulevai­suuksia esimer­kiksi ilman sortoa. Sen avulla voidaan myös ottaa kantaa nykypäivän mustien ja muiden rodul­lis­tet­tujen tilan­teeseen maail­massa.

Minulla on kuusi pitbull­ter­rieriä, samaa ruskean sävyä kuin sinä, käräh­täneen vaahteran värisiä. Ja ne ovat näyttäviä, hurjia ja kauniita eläimiä. Miten on mahdol­lista, että nelijal­kainen elukka, jolla on nenän sijaan kuono ja joka ei edes peseydy – miten ihmeessä se voi olla kauniimpi kuin sinä? Onko se muka oikein ja reilua?”

Mennei­syyden kaiku ei tarjoa tulevai­suutta ilman rodul­lis­tet­tujen sortoa, vaan päinvastoin, sorto on vielä hirveämpää. Se on järjes­tel­mäl­listä, täysin erotte­levaa ja epäin­hi­mil­listä, väkival­taista. Se on kuin tulevai­suuden toisinto histo­rias­tamme, orjuu­desta ja rotusor­rosta, peilaten samalla myös nykypäivän asenteita ja valkoi­hoisten ja rodul­lis­tet­tujen välisiä valta­suh­teita.

Mennei­syyden kaiusta tekee vielä entis­täkin kiinnos­ta­vamman se, miten siinä käsitellään vielä muitakin nykypäivän inter­sek­tio­naa­li­selle feminis­mille tärkeitä asioita. Rotusorron ja valta­suh­teiden lisäksi se käsit­telee esimer­kiksi sukupuo­li­rooleja, seksu­aa­lista ja sukupuo­lista moninai­suutta, identi­teettiä ja traumoja. Kirjan päähen­kilöä Asteria määrittää erilaiset identi­teetit. Hän on kipakka ja äkkipi­kainen tyyppi, joka sanoo ja tekee, mitä mieleen juolahtaa. Tumman ihonvä­rinsä lisäksi hän kuuluu seksu­aa­li­vä­hem­mistöön, sillä hän kokee itsensä muunsu­ku­puo­li­seksi. Hän ei myöskään ole kiinnos­tunut perin­tei­sestä hetero­nor­ma­tii­vi­sesta parisuh­teesta. Asterin paras ystävä ja hytti­kaveri Giselle on Asterin tavoin rohkea, mutta itsetu­hoinen ja pahoin trauma­ti­soi­tunut. Aluksen ylilääkäri ja Asteria suojeleva Theo on hyvin kiltti, järkevä, hyvin erilainen kuin vaikkapa Aster, mutta hyvästä asemastaan huoli­matta hänkään ei ole täysin valkoinen eikä edusta yläkan­te­laisten ideaalia hetero­nor­ma­tii­vi­suu­desta, vaan kokee liuku­vansa sukupuolten välillä tai olevansa jotain muuta.

Romaa­nissa parasta on sen identi­tee­teiltään monen­laiset ja ihastut­tavan monimut­kaiset henki­lö­hahmot, jotka ihastut­tavat ja vihas­tut­tavat, ja miten heidän kauttaan käsitellään romaanin keskeisiä teemoja, kuten rotusortoa, epätasa-arvoi­suutta, identi­teettejä, sukupuo­li­rooleja ja hetero­nor­ma­tii­vi­suutta. Tämän lisäksi Mennei­syyden kaiussa on myös jännittävä ja vetävä tarina, joka vetäisi minut nopeasti koukkuunsa. Hieman hyppe­lehtivä (ei ajassa, mutta tapah­tu­missa yleensä) kerron­tatapa vaati alkuun hieman totut­telua, mutta opin pitämään myös siitä sen erilai­suuden vuoksi. Uskoisin, että scifiä vieras­ta­vienkin on helppo pitää Mennei­syyden kaiusta etenkin siinä käsitel­tävien teemojen vuoksi. Se on feminis­tistä (genre)kirjallisuutta parhaim­millaan. Vahva suositus!

Muissa blogeissa: Sivutiellä.

Rivers Solomon: Mennei­syyden kaiku
(An Unkindness of Ghosts, 2017)
Suom. Einari Aaltonen
Like 2018
355 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Jep, tämä on tärkeä kirja, koska Solomon osoittaa, mitä feministit ovat toivoneet kirjal­li­suu­delta. Identi­teettien ja hahnojen moninaisuus ja ajankoh­taisten teemojen esille nosta­minen ovat kyllä tämän teoksen parhaita puolia, kuten sanot. 😊

    1. Ja miten vaivat­toman oloisesti Solomon on yhdis­tänyt kirjassaan kaikki sen teemat! Ei tullut ollenkaan sellainen olo, että jokin asia olisi ollut päälle­lii­matun oloinen. Pääjuoni ei sinällään ole mitenkään erikoinen, mutta se ei haitannut.

  2. Tämä pitää kyllä lukea!

    1. Kannattaa ehdot­to­masti!

  3. Tästä taisi olla hesarissa juttua, joka herätti jo kiinnos­tukseni teosta kohtaan, ja nyt arviosi luettuani on kyllä pakko lisätä tämä lukulis­talle :)

    1. Niin tais olla, huomasin kun googletin muita blogi­tekstejä – joita en löytänyt kuin vasta yhden, höh, äkkiä kaikki lukemaan! :)

  4. Juuri sain luettua, mukanaan vei. Bloggausta täytyy hetki pures­kella. Hieno kirja.

    1. Oo, mahtavaa! Jään odotte­lemaan bloggaustasi :)