Type and press Enter.

Domenico Starnone: Trick

Viime kevään Helsinki Lit -festi­vaa­leilla vierailleen Domenico Starnonen esiin­ty­minen tulkkina toimineen kääntä­jänsä Leena Taavit­sainen-Petäjän kanssa teki minuun vaiku­tuksen. Starnone oli niin sympaat­tisen oloinen ja Taavit­sainen-Petäjän tulkkaus ihanan ilmei­kästä ja läsnä­olevaa. Ehkä oman kipinänsä esiin­ty­miseen toi vielä huhut, joiden mukaan Starnone olisi Elena Ferranten (ex-)mies tai jopa Ferrante itse. Niin tai näin, tuon Helsinki Litin esiin­ty­misen jälkeen viimeistään halusin tutustua Starnonen kirjoihin. Minun piti lukea ensin Starnonen ensim­mäinen suomen­nettu romaani Solmut ja yhdessä vaiheessa sitä jo aloit­te­linkin, mutta sillä oli kiire takaisin kirjastoon enkä sitten halun­nutkaan hotkia sitä. Otin myöhemmin sen sijaan lukuun Starnonen toistai­seksi suomen­ta­mat­toman (mutta ilmei­sesti seuraa­vaksi suomeksi tulossa olevan?) romaanin Trick.

Trick on tarina seitse­män­kymp­pi­sestä isoisästä Danie­lesta, joka matkustaa lapsuu­den­ko­tiinsa Napoliin vahtimaan neljä­vuo­tiasta lapsen­lastaan Mariota. Kuvit­tajan töitä tekevällä Danie­lella on kesken tärkeä kuvitustyö Henry Jamesin novelliin The Jolly Corner ja hänen tervey­tensä on viime aikoina reistaillut, joten hän ei haluaisi lähteä lapsen­vah­diksi mennei­syyden haamuja kuhiseviin lapsuuden maise­miinsa. Hän kuitenkin lähtee, velvol­li­suu­den­tun­nosta tai jostain vastaa­vasta syystä. Perillä neljä­vuo­tiaan pojan keksimä kepponen järkyttää lopulta Danielen käsitystä itsestään ja elämästään.

All at once I saw an old man without qualities, of feeble strength, hesitant step, clouded sight, sudden sweats and chills, increasing listlessness inter­rupted only by weak efforts of will, forced enthusiasm, sincere melancholy. And that image seemed to be my true image, true not only now, in Naples in the house of my adolescence, but – the wave of depression was spreading – true also in Milan for some time, ten years, fifteen, though perhaps less precise than in that moment.

Romaa­nissa vallitsee klaustro­fo­binen ja uhkaava tunnelma. On marraskuu, pimeää ja myrskyisää. Isoisä ja lapsen­lapsi viettävät aikaansa pääasiassa sisällä, neljän seinän sulkemana, kerros­talon ylimmässä kerrok­sessa. Jotain tapahtuu pian, siitä saadaan pari kertaa vinkkikin. Miljöö vertautuu tarkoi­tuk­sel­li­sesti Jamesin kummi­tus­ta­rinaan, The Jolly Corneriin, jota isoisä on kuvit­ta­massa. Yhtymä­kohtia löytyy varmasti enemmänkin jos on lukenut Jamesin novellin ja jos niitä osaa etsiä. Trick on nimittäin hyvin kerrok­sel­linen ja paljon erilaisia viitteitä ja vertaus­kuvia pursuava romaani. Tuntuu, että aika paljon langan­päitä jäi solmi­matta, omassa päässäni siis. Joskus sellainen häiritsee, mutta Trickin tapauk­sessa ei oikeastaan lainkaan, sillä siinä on niin paljon muitakin nautit­tavia asioita. Esimer­kiksi isoisän ja pikku­pojan välinen suhde on kuvattu hauskalla tavalla ja sen kehitystä parin päivän aikana on ilahduttava seurata. Suhde on komplek­sinen, he eivät oikein tunne kunnolla toisiaan, eikä isoisä jaksaisi pysytellä vilkkaan nelivuo­tiaan perässä, mutta samalla siinä on myös tietyn­laista lämpöä ja lähes­ty­mistä.

Lisäksi Starnone on taitava kirjoittaja, joka kertoo vähässä hyvin paljon, ja Jhumpa Lahirin englan­nin­kie­linen käännös tuntuu laaduk­kaalta. Nyt haluan entistä enemmän lukea myös Solmut, kiireh­ti­mättä tietenkin, niin Starnonea kuuluu lukea.

Muissa blogeissa: Reader, why did I marry him?

Domenico Starnone: Trick
(Scherzetto, 2016)

Englan­niksi kääntänyt Jhumpa Lahiri
Europa Editions 2018
192 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Starnone taisi kertoa tästäkin Helsinki Litissä… Mulla varauk­sessa.

    1. Helsinki Litin keskustelu pyöri tosiaan paljon juuri tämän kirjan ympärillä. En ihmettele, tässä on niin paljon kaikkea, eri tasoja jne. Toivot­ta­vasti pidät!

  2. Aloit­telin itse Solmuja heti Ferranten Hylkää­misen päivien perään, mutta se ei tuntunut siinä hetkessä oikealta. Hylkäsin hetkel­li­sesti ehkä itse ajatuksen koko Starno­nesta, mutta täytynee vielä kuitenkin antaa uusi mahdol­lisuus. Näyttäisi nytkin olevan Solmut kirjas­tosta saata­villa, ehkä käyn pelas­ta­massa sen kotiin, kun Ferrante-kokemuk­ses­takin alkaa olla jo tarpeeksi aikaa, ei ehkä ainakaan ihan liikaa tule verrattua kirjoja keskenään!

    1. Joo, minäkään en halunnut kiirehtiä Solmujen kanssa, joten jäi odottamaan parempaa lukuhetkeä. Jospa tänä syksynä kuitenkin ehtisi! Se olisi tosiaan ollut mielen­kiin­toista lukea Hylkää­misen päivien kanssa rinnakkain, mutta toisaalta voi olla hyvä näinkin :)

  3. Tämä kiinnostaa kovasti! Luin Solmut hyvin nopeasti, sillä sen imu oli kovin vahva. Toisaalta se olisi toiminut ihanasti myös hitaasti nautittuna, mutta en kyllä kyennyt itseäni hillit­semään… :D

    1. Niin käy välillä, tunnistan ilmiön hyvin :D Joskus sitä oikeasti huomaa, että joku kirja toimisi paremmin jos sitä lukisi hitaammin, mutta ei vain pysty :D