24.8.2018

Domenico Starnone: Trick


Viime kevään Helsinki Lit -festivaaleilla vierailleen Domenico Starnonen esiintyminen tulkkina toimineen kääntäjänsä Leena Taavitsainen-Petäjän kanssa teki minuun vaikutuksen. Starnone oli niin sympaattisen oloinen ja Taavitsainen-Petäjän tulkkaus ihanan ilmeikästä ja läsnäolevaa. Ehkä oman kipinänsä esiintymiseen toi vielä huhut, joiden mukaan Starnone olisi Elena Ferranten (ex-)mies tai jopa Ferrante itse. Niin tai näin, tuon Helsinki Litin esiintymisen jälkeen viimeistään halusin tutustua Starnonen kirjoihin. Minun piti lukea ensin Starnonen ensimmäinen suomennettu romaani Solmut ja yhdessä vaiheessa sitä jo aloittelinkin, mutta sillä oli kiire takaisin kirjastoon enkä sitten halunnutkaan hotkia sitä. Otin myöhemmin sen sijaan lukuun Starnonen toistaiseksi suomentamattoman (mutta ilmeisesti seuraavaksi suomeksi tulossa olevan?) romaanin Trick.

Trick on tarina seitsemänkymppisestä isoisästä Danielesta, joka matkustaa lapsuudenkotiinsa Napoliin vahtimaan neljävuotiasta lapsenlastaan Mariota. Kuvittajan töitä tekevällä Danielella on kesken tärkeä kuvitustyö Henry Jamesin novelliin The Jolly Corner ja hänen terveytensä on viime aikoina reistaillut, joten hän ei haluaisi lähteä lapsenvahdiksi menneisyyden haamuja kuhiseviin lapsuuden maisemiinsa. Hän kuitenkin lähtee, velvollisuudentunnosta tai jostain vastaavasta syystä. Perillä neljävuotiaan pojan keksimä kepponen järkyttää lopulta Danielen käsitystä itsestään ja elämästään.

All at once I saw an old man without qualities, of feeble strength, hesitant step, clouded sight, sudden sweats and chills, increasing listlessness interrupted only by weak efforts of will, forced enthusiasm, sincere melancholy. And that image seemed to be my true image, true not only now, in Naples in the house of my adolescence, but – the wave of depression was spreading – true also in Milan for some time, ten years, fifteen, though perhaps less precise than in that moment.

Romaanissa vallitsee klaustrofobinen ja uhkaava tunnelma. On marraskuu, pimeää ja myrskyisää. Isoisä ja lapsenlapsi viettävät aikaansa pääasiassa sisällä, neljän seinän sulkemana, kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Jotain tapahtuu pian, siitä saadaan pari kertaa vinkkikin. Miljöö vertautuu tarkoituksellisesti Jamesin kummitustarinaan, The Jolly Corneriin, jota isoisä on kuvittamassa. Yhtymäkohtia löytyy varmasti enemmänkin jos on lukenut Jamesin novellin ja jos niitä osaa etsiä. Trick on nimittäin hyvin kerroksellinen ja paljon erilaisia viitteitä ja vertauskuvia pursuava romaani. Tuntuu, että aika paljon langanpäitä jäi solmimatta, omassa päässäni siis. Joskus sellainen häiritsee, mutta Trickin tapauksessa ei oikeastaan lainkaan, sillä siinä on niin paljon muitakin nautittavia asioita. Esimerkiksi isoisän ja pikkupojan välinen suhde on kuvattu hauskalla tavalla ja sen kehitystä parin päivän aikana on ilahduttava seurata. Suhde on kompleksinen, he eivät oikein tunne kunnolla toisiaan, eikä isoisä jaksaisi pysytellä vilkkaan nelivuotiaan perässä, mutta samalla siinä on myös tietynlaista lämpöä ja lähestymistä.

Lisäksi Starnone on taitava kirjoittaja, joka kertoo vähässä hyvin paljon, ja Jhumpa Lahirin englanninkielinen käännös tuntuu laadukkaalta. Nyt haluan entistä enemmän lukea myös Solmut, kiirehtimättä tietenkin, niin Starnonea kuuluu lukea.

Muissa blogeissa: Reader, why did I marry him?

––

Domenico Starnone: Trick
(Scherzetto, 2016)
Englanniksi kääntänyt Jhumpa Lahiri
Europa Editions 2018
192 s.

6 kommenttia :

  1. Starnone taisi kertoa tästäkin Helsinki Litissä... Mulla varauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsinki Litin keskustelu pyöri tosiaan paljon juuri tämän kirjan ympärillä. En ihmettele, tässä on niin paljon kaikkea, eri tasoja jne. Toivottavasti pidät!

      Poista
  2. Aloittelin itse Solmuja heti Ferranten Hylkäämisen päivien perään, mutta se ei tuntunut siinä hetkessä oikealta. Hylkäsin hetkellisesti ehkä itse ajatuksen koko Starnonesta, mutta täytynee vielä kuitenkin antaa uusi mahdollisuus. Näyttäisi nytkin olevan Solmut kirjastosta saatavilla, ehkä käyn pelastamassa sen kotiin, kun Ferrante-kokemuksestakin alkaa olla jo tarpeeksi aikaa, ei ehkä ainakaan ihan liikaa tule verrattua kirjoja keskenään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkään en halunnut kiirehtiä Solmujen kanssa, joten jäi odottamaan parempaa lukuhetkeä. Jospa tänä syksynä kuitenkin ehtisi! Se olisi tosiaan ollut mielenkiintoista lukea Hylkäämisen päivien kanssa rinnakkain, mutta toisaalta voi olla hyvä näinkin :)

      Poista
  3. Tämä kiinnostaa kovasti! Luin Solmut hyvin nopeasti, sillä sen imu oli kovin vahva. Toisaalta se olisi toiminut ihanasti myös hitaasti nautittuna, mutta en kyllä kyennyt itseäni hillitsemään... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin käy välillä, tunnistan ilmiön hyvin :D Joskus sitä oikeasti huomaa, että joku kirja toimisi paremmin jos sitä lukisi hitaammin, mutta ei vain pysty :D

      Poista